ūüõ∂ Melontakauden 2021 p√§√§t√∂s: Vihti ja Olkkalanjoki, otto 2

Talvi ei ole varsinaista purjehduskautta, mutta jos vedet ovat auki, niin mikään ei sinällään estä kajakkireissua. Marraskuun lopusta alkanut muutaman viikon pakkaskausi hyydytti järven, joten Hiidenvesi ei ole vaihtoehto. Kun siirryttiin plusasteisiin ja tihkusateen puolelle, niin luistelijoidenkaan ei tarvitse suunnata järvelle. Mutta joen aukesivat, virtaus on ihmeellinen asia. Vihdissä se tarkoittaa silloin Olkkalanjokea.

Olen syksymmällä melonut FitNordin ilmatäytteisellä alkupätkän Olkkalanjoesta. Nyt päätin yrittää pidemmällä, ehkä jopa koko joen mitan aina Averia-järvelle asti. Alunperin suunnitelmissa oli tehdä melontaretki juurikin FitNordilla, mutta kun säätiedos vakuuttaa, että 18.12. olisi viimeinen pluskelipäivä ennen kovempia pakkasia, niin kovarunkoinen, Uudenmaan kuuluisin Hankkijanoranssi muovinen uppotukki Buccaneer, pääsi töihin.

Ihan siksi, että Buccaneer ei suutu, vaikka joutuisikin talviteloille märkänä. Sen sijaan FitNordin saaminen kuivaksi ilman muutaman päivän varastointia saunassa olisi ollut mahdoton tehtävä. Eikä kumisen venttiilivehkeen varastoiminen kosteana ja pakkasille alttiina ollut miellyttävä ajatus.

Koska järvi oli jäässä, niin Vihdin uimarannalta ei päässyt reissuun. Vesillelaskupaikaksi valikoitui, oikeastaan ainoa mahdollinen, kirkon matonpesuranta lähellä Hiidenveden eli Kirkkojärven puoleista joensuuta.

Matonpesupaikka: 60.420090, 24.310418 (Google: C8C6+276 Vihti)
Averia: 60.446457, 24.362030 (Google: C9W6+GJV Vihti)

S√§√§tiedotus oli luvannut puolipilvist√§ ja auringon pilkahduksia. Katteeton lupaus ja oltiinkin koko ajan tihkusateen kynnyksell√§. Keliss√§ ei sin√§ll√§√§n ollut mit√§√§n vikaa, mutta kun ollaan muutenkin vuoden pimeimm√§n hetken kynnyksell√§, niin harmaus ‚ÄĒ niin odotettavaa kuin onkin ‚ÄĒ ei kuitenkaan ole varsinainen piristyssuihke.

Olkkalanjoki on aika tyypillinen uusimaalainen pikkujoki. Ruskea väriltään, halkoo peltoja ja välillä metsäisempiä välejä. Ja kuten aina kapeissa joissa, niin kaatuneet puut ja latvukset saattavat tehdä kiusaa. Pituutta Olkkalanjoella on 5 kilometriä, ehkä hieman päälle, joten matkana se on parahultainen melontaetappi.

Joet voivat olla aika ajoin hieman haastavia maihinnousun suhteen. Varsinkin etelässä, kun maannousu ja rehevöityminen kasvattaa rantoja umpeen. Olkkalanjoki ei ole poikkeus. Matalan veden aikaan kesällä rantautuminen onnistunee sen suuremmin riitelemättä, mutta nyt oli asiat hieman toisin.

Vesi oli kohtuullisen korkealla, vai pitäisikö sanoa normaalissa korkeudessa, jonka takia aivan rantojen tuntumassakin veden syvyys oli helposti toista metriä. Olkkalanjoki on muutenkin outo, sillä se on rannoiltaan niin äkkijyrkkä, että alkaa ihmettelemään onko se ruopattu koko pituudeltaan. Alkutalven kovat pakkaset olivat jäädyttäneet rannat helposti metrin matkalta, mutta suojakelit olivat taasen heikentäneet jääkantta niin paljon, että se teki kiusaa, mutta ei kantanut. Kasvusto vaikeutti lisää.

Pääsin nelisen kilometriä ylävirtaan päin, eli luokkaa 2/3 matkasta, kunnes etenemisen pysäytti vaivainen koko joen levyinen koivunrunko. Se ei ollut edes paksu, mutta ranteen vahvoinen oksa pysäytti etenemisesi. Olisin joutunut runnomaan siitä voimalla yli, enkä halunnut ottaa riskiä. Joten käännyin takaisin.

Kääntymispäätöstä saattoi helpottaa aivan tolkuton pissahätä. Yritin rantautumista muutamassa muussakin paikassa, mutta turhaan. Aina tiellä oli joko liikaa liian heikkoa jäätä, tai matto sellaista vihreää heinänsukulaista. Joten kiihdytin myötävirtaan melomista ja hieman ennen Vihdin kirkonkylää, ehkä viitisentoista minuuttia ennen lähtöpaikkaa, pääsin nousemaan maihin. Pumppaamon tienoilla oli metrinen laiturin tapainen, peltojen kasteluveden ottoa varten, johon pääsin kiipeämään.

Melominen oli alkuvaiheessa melkoista tuskaa. Pieni tauko oli jo nollannut lihaksista sek√§ aivoista sen v√§h√§nkin opin, joka oli tullut ennen pakkasten alkua. K√§ytin voimaa vet√§miseen hauiksella ja aina aivan liian pitkill√§ melanvedoilla. Kun keskityin, niin melominen alkoi jo n√§ytt√§√§ melomiselta, sek√§ vauhtikin nousi ‚ÄĒ ainakin hetkitt√§in.

Olin nimittäin polttanut alkuvaiheen tekniikkavirheillä voimiani ja saanut olkapään muistuttamaan olemassaolostaan. Siinä vaiheessa jo oikeakin tekniikka muuttui einen tuskaiseksi hetken kuluttua. Enemmän vaan treeniä, sitten joskus keväällä.

Saatan esitellä jommalle kummalle melottavalle talvimelontaa, jos kelit antavat myöten. Kelien myötäantaminen tarkoittaa sitä, että on lumi maassa, joki auki ja ilma einen plussan puolelle. Harmaata ja mustaa en enää lähde kokeilemaan.

Minä en melo melomisen takia, vaan kannusteena on se ympäristö, jossa melotaan. Minulle ei ole oikein koskaan itse tekeminen tärkeää, vaan funktiona on se mitä saan tekemisen myötä. Joten minulle ei riitä melominen melomisen takia. Aivan samoin kyllästyn ja tuskastun hyvin nopeasti, jos kävelen vain kävelemisen takia.

Ei, minulla ei ole urheilijan luonteenlaatua.

P√§√§lle 10 kilometrin suunnitelma j√§i hieman p√§√§lle 8 kilometriin. Vaikka tavoite j√§i saavuttamatta, niin en valita. Melominen oli suurimmaksi osaksi hauskaa ‚ÄĒ ja kun muistaa seuraavalla kerran k√§yd√§ pissalla ennen vesille menoa, niin se muuttunee viel√§ hauskemmaksi. Sain kuitenkin 2,5 tuntia omaa rauhaa, sill√§ saukko-oletettu ja muutama sorsa eiv√§t minua h√§irinneet. Min√§ kyll√§kin h√§iritsin niit√§ ja varsinkin sorsat my√∂s ilmaisivat mielipiteens√§ kohtuullisen selv√§sti.

Karttakaappauksen kilometrit pitävät sisällään mm. tupakkapaussin kävelyt sekä maihinnousuyritysten eestaas seilailut.

Kakkossuunnitelmana oli testata Ursuit MPS:n tiiveys aidossa ympäristössä. Mutta koska järven rannatkin olivat jäässä, niin se sitten jäi. En minä ala pulikoimaan keskustassa kaikkien pällisteltävänä.

Taattua on, että vuonna 2021 en enää melo. Suurella todennäköisyydellä seuraava kutsu vesille käy kun kevät alkaa näyttämään keväältä. Tai sitten hiukan aikasemmin. Minä en pysty ennakoimaan omia puuhailujani…