ūüõ∂ Melontaa: M√§rki√∂nj√§rvi

Piti löytää joku sellainen paikka järkevän ajomatkan päässä Vihdistä, jossa ei ole oltu ja jossa pääsee myös maita pitkin menemään ympyräreittiä. Niitä ei muuten ole kovinkaan montaa. Mutta Märkiönjärvi täytti tällä kertaa tarpeet.

Märkiönjärvi on minun luokittelussani lampi, mutta kaipa se järvi määritelmällisesti on. Se sijaitsee valtatie 25, eli Hanko - Hyvinkää tien, kupeessa Hangon ja Vihdin suunnasta tultaessa hieman ennen Rajamäkeä. Tietä käyttävät tuntevat paikan paremmin sen levähdyspaikasta, jossa on Märkiön grilli.

Mikään varsinainen vaellus- tai retkeilykohde tuo ei ole, mutta nopeaan ulkoiluun toimii. Järven kiertävä kuntoilureitti, joka lienee talvella latuna, on hieman päälle viiden kilometrin. Meloin rantoja pitkin ja GPS puhui noin 3,4 kilometristä.

Joten jos on tunti joutavaa aikaa ja on lähellä, niin tuollakin voi piipahtaa. Kulkijoita, koirien ulkoiluttajia ja polkupyöräilijöitä on jonkun verrankin, mutta kyllä joukkoon mahtui. Luulisin, koska vedessä olin yksin.

Luonnonrauhaa ei ole. VT 25 aiheuttama liikenne parin sadan metrin p√§√§st√§ kuuluu hyvin ja hieman paremmin, Ulkoilureitill√§ on pys√§hdyspaikkoja, mutta niit√§ ei ole taidettu huoltaa ja hoitaa sitten 70-luvun ‚ÄĒ puuosat ovat lahonneita, ja muutenkin ajan hampaan kulumaa, ei hyv√§ss√§ merkityksess√§, on aika paljon. Joten jos istahtaa haluaa, niin takapuolen alle on syyt√§ laittaa jotain.

Levähdyspaikan lähellä olevalle rannalle taitaa päästä lyhyempääkin tietä levähdyspaikan toisesta päästä, grillin takaa ei kannattane mennä.En kuitenkaan käynyt katsomassa.

Aidolle osaavalle melojalle Märkiönjärvi on aivan liian pieni, aivan kuten vaikka kotinurkilla oleva Vanjärvi. Mutta laiskalle kellujalle siedettävä.

Mielenkiintoista omalla tavallaan oli se, että tuolla kasvoi erilaista kaisslansukuista kuin Vihdin suunnalla. Lohjanharju, tai Salpausselkäähän tuo on, on maperältään hiekkaisempaa, kun Vihdissä mennään enemmän saven puolelle. Kaipa se vaikuttaa kasvustoonkin.

Minulle reissu oli alunperin suunniteltu hermolevoksi, mutta melan kiukuttelu ennen kuin pääsin edes veteen meinasi pilata sen aspeksin. Yhden pienen mutterin kiristäminen auttoi, mutta ei se hyvä vieläkään ole. Seuraava mela on toiselta valmistajalta, Wernerit riittivät minulle ihan tämän yhden kokemuksen takia.

Rannassa oli hieman penkkaa ja siinä liukkaita puunjuuria. Joten kuningasajatus oli tehdä sellainen liukuva lähtö. Ihan ok sinällään, mutta aukkopeitteen laittaminen kiinni, kun kajakki keikkuu puolelta toiselle jonkun männynjuuren päällä, ei helpottanut elämää.

Melomisen tekniikka on vieläkin hakusessa, mutta jokainen kerta vedessä parantaa jotain tai ainakin valottaa sitä mikä on pielessä. Kyllä, olen kuluttanut tunteja Youtuben ihmeellisessä maailmassa, ja kerta kerralta ymmärrän paremmin mitä osaavammat selittävät (muutoin, en ymmärrä miksi joku ei käyttäisi vapaa-aikaansa oppiakseen jotain mitä haluaa).