Maltodekstriini palautumisessa

Koirille on myynnissä maltodekstriiniä palautumiseen. Jos jokin asia on turha, niin malton käyttö palautumiseen millään eläinlajilla, mukaanlukien ihminen.

Myytävissä tuotteissa on kuitenkin hyödyttömyyttä pahempi ongelma. Ne aiheuttavat riskin vatsaongelmille sekä ripulille – kumpikaan ei ole asia, jota pidettäisiin hyvänä ja tavoiteltavana asiana harrastuskoirilla.

Syy on yhtä tuttu kuin miksi maissipohjaiset kuivamuonat voivat olla ongelma: huono sulavuus. Suomessa koirille myytävä maltodekstriini on Meiran tehtailla pussitettua maustepohjaa. Sillä on yhteistä urheilulisäravinteena myytävään maltoon oikeastaan vain nimi.

Maustepohjaiset ovat ns. hidasta hiilihydraattia, joka tarkoittaa, että ne nostavat kehnosti insuliinia, koska ne eivät sula kovinlaan hyvin. Ja aina kun hiilihydraatti ei sula, niin seurauksena on suolisto-ongelmia.

Minulta on kysytty, että miksi asiasta ei enempää puhuta. Syitä on kaksi. Ensimmäinen, ja huolestuttavin, on että valmistaja poistaa omista yhteyksistään säännönmukaisesti vatsavaivoista kyselevien postaukset. Toinen on sponssien menettämisen pelko. Harrastavat ovat hiljaa ettei rahat häviä.

Sponssikysymys on aito. Minultakin on monta kertaa pyydetty, useammassakin eri yhteydessä, että en arvostelisi sponssaajan tuotteita, ettei sopimus vaarastuisi. Lajiliitot hyväksyvät turhien, ja joskus jopa haitallisten tuotteiden, mainostuksen omissa nimissään rahan takia. Hassua, eikö olekin.

Ylipäätään luullaan, että aktiiviharrastajat tietävät asioista. Osa tietääkin. Haluaako joku kysyä miksi ihmisten urheilupuoli mainostaa kusetusta nimeltään Bemer?

Se, että koirille myytävä heikkolaatuinen maltodekstriini on törkeästi ylihinnoiteltua, on oma juttunsa. Huippulaatuista taatusti nopeaa maltodekstriiniä saa muutamaan euroon kilo. Ainoastaan täysin rahoistaan piittaamaton haluaa valita huonomman ja kalliimman tuotteen vain siksi, että etiketissä on koiran kuva.

Harrastaville oleellisinta on kuitenkin se, että maltodekstriini ei nopeuta palautumista. Kaikki maailman urheikututkimukset ovat asiasta täysin yhtä mieltä – paitsi yksi. Suomesta löytyy tutkimus, jonka mukaan hiilihydraatit nopeuttavat palautumista. Ongelma on vaan siinä, että tutkimuksen tekijä ei edes tiennyt mitä palautuminen tarkoittaa. Joskus voi sokaistua uskosta omiin tietoihin niin vahvasti, että unohtaa opetella perusteet.

Tutkimusväite, että hiilihydraatit nopeuttavat palautumista, perustuu solutason energian, glukoosin, palautumiseen. Sitä tarvitaan – paitsi solujen elämiseen, joka on hyvinkin oleellista – lyhytkestoiseen kovaan työhön.

Voimanostaja ja greyhound polttavat anaerobisessa rasituksessa solujen energiat loppuun nopeasti. Maratoonari ja valjakkokoira jaksavat kilometri toisensa jälkeen aerobista rasitustaan, koska energia tuotetaan rasvasta, siitä läskistä.

Kun puhutaan urheilusta, hiilihydraateista ja palautumisesta samassa lauseessa, niin kyse on aina anaerobisesta rasituksesta.

Kyllä, nostamalla insuliinia, joka tehdään sokereilla, saadaan soluihin energia hieman nopeammin kuin ilman. Mutta nyt päästään tutkimusten ihanaan tarkkarajaiseen maailmaan, joka eroaa hyvinkin paljon arjesta ja aidoista tarpeista.

Jos ilman erillistä sokerilisää solujen energiavarannot ovat palautuneet vaikka 10 tunnissa, ja nopeilla sokereilla se tehdään 7 tunnissa, niin missä on hyöty, koska elimistön ja lihaksiston palautuminen ovat vasta pääsemässä vauhtiin. Katabolia on vasta päättynyt ja anabolia alkamassa.

Kun teet ns. HIIT harjoittelua ja vedät itsesi aivan piippuun, niin vartin päästä pystyt tekemään uuden sarjan. Tuo on se aikajänne, jossa solutason energiat ovat palautuneet riittävissä määrin ja aivan ilman mitään hiilihydraattilisää. Millään mittarilla minkäänlaista palautumista ei ole kuitenkaan tapahtunut.

Palautuminen tarkoittaa koko elimistön siirtymistä purkavasta tilasta, kataboliasta, rakentavaan tilaan, anaboliaan. Sitten on makuasia, että tarkoittaako palautumisella sitä pistettä, että ollaan samassa jamassa kuin ennen työtä, vai sitä hetkeä, jolloin lisärakentaminen (se kehittyvä voima, nopeus jne.) on saatu tehtyä loppuun.

Kovassa rasituksessa – eli silloin kun edes kannattaa ajatella palautusjuomien käyttöä – ensimmäinen saavutetaan noin 24 tunnin kuluttua ja toisen pisteen saavuttaminen riippuu pohjakunnosta, genetiikasta, mitä tehdään palauttamisen eteen jne., mutta siitä puhutaan 2 - 3 päivästä.

Ja nyt sanotaan, että muutaman tunnin aikavoitto solutasolla merkitsisi jotain oleellista? Ja sitten tulee markkinaihminen, joka väittää samaa käyttäen surkeinta mahdollista tuotetta,

Hiilihydraatit eivät palauta. Proteiinit palauttavat – ja aivan samoin kuin hiilareissa, niin protskuissakin on hyödyttömiä ja kalliita, sekä hyödyllisiä ja edullisempia. Palautumista nopeuttavat myös riittävä neste (liian iso määrä sitten pissii kintuille eli kusee sananmukaisesti koko homman), aito jäähtyminen eli lämpötilan lasku, elektrolyytit (koiralla kalium ja bikarbonaatti) ja rauhallinen liikkuminen.

Hyvälaatuista aidosti nopeaa maltoa voidaan käyttää ohessa pieninä määrinä kiihdyttämässä insuliinin nousua, mutta silloin mukana täytyy tulla kaikki mitä solujen halutaan ottavan vastaan, rakennusaineensa. Pelkän insuliinin nosto ei aiheuta mitään muuta kuin väsymistä ja kramppeja.

Ja kertauksena – mikään asia, joka liittyy hyvälaatuiseen maltoon, ei liity koirille myytäviin tuotteisiin. Ollaan tilanteessa, jossa mopoautoa kehutaan kaikella sillä mitä joku S-sarjan Tesla tarjoaa, koska molempien nimi on auto.

Täällä on juttu glykeemisestä indeksistä, joka kertoo onko hiilihydraatti nopea vai hidas.