Liha kiristää lihaa

Ei ole mikään salaisuus, että meidän perheessä koirat ovat syöneet pitkään pelkkää kuivamuonaa. En sitä aktiivisesti ole mainostanutkaan, mutta olen sen kertonut ja usein pyytämättäkin.

Maksaminen on köyhän ongelma

Syy on aika arkinen. Asumme keskellä Vihdin perämetsiä. Nummela on lähin paikka, josta saisi ostettua lihaa ja sinne on matkaa jotakuinkin vajaa 30 kilometriä. Ei mahdoton reissu, koska siellä käydään ostoksilla muutenkin joka viikko, useammankin kerran.

Nummelassa lihaa myy parikin yritystä, mutta molemmilla on sama hidaste: minulle liian kova hinta. Toki koirakantamme on pienentynyt ja nykyisellään löytyy kaksi russelia ja yksi greyhound, joten siltä osin lihan kokonaiskulut olisivat aivan eri kokoluokassa kuin aikoinaan, kun koiria oli toistakymmentä.

Mutta en vaan halua maksaa jotain, joka on minusta liikaa. Sama juttu siis kuin hevosessa — ei hevosen kilohinnan nousu liittynyt mitenkään kulurakenteeseen, vaan että teurastamot ja kauppa oivalsivat sen myyntimahdollisuudet. Kuluttajat kun luulevat hevisenlihan olevan jotenkin hyvää. Ei se ole. Se on ruokana aika huonoa ja aikoinaan sen etu oli matala kilohinta.

Nyt sitä etua ei enää ole.

Ennen tehtiin kilpakoiria. Niillä ei vain harrastettu, vaan yritettiin olla parempia kuin kukaan muu (meidän perheessä se ei jäänyt pelkäksi yritykseksi, vaan tavoite toteutettiin ja ns. isolla lekalla). Nyt on puhtaita kotikoiria. Asiat tehdään silloin eri tavalla, koska tavoitteet ovat erilaiset.

Tämä kuulostaa juurikin niin pahalta kuin miltä se näyttää, mutta se on realismia: kotikoirilla asioita ei tarvitse tehdä niin ehdottomasti ja suurella tarkkuudella, kuin kisakoirilla.

Noutopisteiden ongelma

Kennelrehulta olisi saanut lihaa järkevämpään hintaan. Ei heitä vastaan oikein kukaan hinnoilla pysty kilpailemaan, jolloin muiden valtti on helpompi saatavuus ja muut myymäläpalvelut.

Tuohon Kennelrehu meillä kaatui.

Meidän kulmilla Kennelrehulla on kaksi pysäkkiä. Molempiin on matkaa se maaginen noin 30 kilometriä. Edelleenkään matka ei ole ongelma, vaan aika. Me kun olemme yhden auton talous, ja aikuisista toinen käy Oikeissa Töissä™.

Toiselle pysäkille ehtii aamuvuorosta, jos lähtee hieman ajoissa ja ajaa nopeusrajoituksia vastaan. Toiselle ehtisi aamuvuorosta hyvinkin. Mutta kumpaankaan ei pääse iltavuorosta.

Jos joku ehdottaa nyt lihan ostamista sellaisia määriä, että selviää vaikka lltavuoro olisikin, niin minä esitän vastakysymyksen: millä työnantajalla tiedetään vuorot 3 - 4 viikkoa eteenpäin? Ei teollisuudessa ainakaan.

Ostetaan siis 3 viikon lihat. Tuleekin iltaviikko, jonka takia pitäisikin ostaa 6 viikon ruuat. Mitä tehdään, kun samaan aikaan osuu taas iltaviikko? Se olisi siis pitänyt ennakoida ja ostaakin 3 kuukauden lihat etukäteen?

Kyllä. Minä voisin ostaa vuoden lihat kerralla. Meillä ei ole tällä hetkellä sellaisia pakastintiloja ja vaikka olisikin, niin ostohinnan pitäisi tipahtaa aika reilusti ennen kuin minä sitoisin sen rahamäärän (plus sähkö päälle) koiran ruokaan. Varsinkin kun hankinnalle ei ole mitään sen suurempaa pakkoa, kuin liha lihan takia.

Pitkähkö vuodatus sille syylle miksi meillä koirat syövät nykyään kuivamuonaa.

Ruokinnan tärkeimmät perusteet

Vuodatuksen perussyy lienee siinä, että minulta kysytään aika usein että miten Lehtonen, Suomen ehkä tunnetuin 50/50-ruokinnan puolestapuhuja ja hyvin tunnettu raakaruokintaosaaja, ei sitten toteuta kumpaakaan omillaan.

Käytännön syyt jo tulivatkin. Asenne- ja ajatustason syinä ovat ne kaksi muuta aspektia, joita olen myös yrittänyt mallintaa rautalangasta vuosikausia:

  1. ruokinnan täytyy tarkoituksenmukaista, ei ideologista
  2. ruokinnan täytyy olla helppoa

Meillä käytetty kuivamuona (Royal Canin Medium Puppy, koska joku sitä kuitenkin seuraavaksi kysyy) pitää koirat painossaan eikä ongelmia ole. Saan ostettua sen verkosta ja toimitettua kylälle. Hinta on myös edullisempi kuin kivijalkaliikkeestä ostettuna.

Ei siinä tuon kummallisempaa draamaa ole.

Kyllä, siirtäisin koirat välittömästi takaisin 50/50-ruokinnalle — jos se olisi omistajillle käytännöllinen ratkaisu.

Pakastin, muinaismuistoalue

Meidän pakastearkku on luultavasti marttojen ja aika monen elintarvikehygieenikon painajainen. Ei siksi, että se olisi paskainen, vaan koska se alkaa täyttämään museoviraston edellytykset arkeologisille kaivauksille. Kerroksista alkaa löytymään jopa muinaishistoriaa.

Tiedän, että meidän taloutemme ei ole ensimmäinen tuon kanssa painiva. Eikä viimeinen.

Aina kun pakastin sulatetaan ja pestään, niin reippaasti päivämäärävanhat otetaan erikseen. Samalla luvataan taas pyhästi, että ne syötetään koirille.

Aivan samalla tavalla aivan jokainen kerta tuo pyhä päätös unohtuu. On helpompaa kaivaa kuivamuonasäkistä einestä kippoon kuin lihaa pakastimen uumenista.

Nyt ryhdistäydyin. Ryhtiliikettä hieman avitti se, että olin unohtanut tilata kuivamuonaa — oikeammin, olin ennakoinut kulutuksen väärin (joojoo, unohdin).

Myös kuluttaja tekee taloudellisia valintoja

Oli siis kolme vaihtoehtoa.

Voisimme ajaa Nummelaan ostamaan kauppahinnoilla kuivamuonaa — se ei ole enää vaihtoehto kuin pakosta, sillä aikoinaan tehty Mustin ja Mirrin sekä Royal Caninin muutos klubi- ja kasvattajahintoihin tarkoitti sitä, että Musti ja Mirri ei enää saa tuolta osin meidän euroja. Ja koska käynnit vähenivät, niin samalla jäi sitten ostamatta ne kaikki muut, korkeamman katteen tuotteet.

Valitan, eikä tässä ole mitään henkilö- eikä yrityskohtaista antipatiaa. Kuten totesitte meille, että muutos oli liiketaloudellinen ratkaisu, niin samaa se oli meiltäkin.

Olisimme voineet ostaa pienen määrän jotain ns. markettiruokaa. Tuota… ei ennen kuin on pakko. Vaikka myyntipaikka ei sinällään määrittele ruokien laatua, ja erikoisliikkeistä löytyy rutkasti aivan täyttä kuraa, mutta tolkuttomalla hinnalla, niin Keskon ja S-ryhmän katevaatimus aiheuttaa sen, että he eivät ota myyntiin kuin sellaisia vaihtoehtoja, joissa tuottaja JA tukkuri pysyvät hengissä matalimmalla mahdollisella hinnalla. Se näkyy sitten laadussa.

Kolmas vaihtoehto olisi nöyrtyä, ottaa lusikka kauniiseen käteen, nujertaa laiskuus ja alkaa syöttämään pakastinta tyhjäksi.

Joten valitsemme herran C ja pakastin leviäksi.

Koiralle lihaa vatsan täydeltä

Pakastimen uumenista löytyi liha-akselilla pääsääntöisesti ns. ihmisten lihoja. Ostettu tarjouksesta, punaisella hintalapulla tai muuten vaan, että aina ei tarvitsisi lähteä kauppaan.

Niitä ei kuitenkaan koskaan syöty. Masentavaa. Sekä taloudellinen ennakointi niin sanotusti einen pissi. Koirat kuitenkin kiittivät.

Löytyi myös jokunen pötkö koirien rehulihoja. En suostunut edes arvuuttelemaan niiden ikää. Mutta näyttivät hyvältä, haju oli normaali ja koirille maistui. Suomalainen rehulihatuotanto osaa työnsä tuolta osin.

Koska ostokset ovat aikoinaan olleet akselia humaanikeittiön tarve, niin suurin osa oli broileria. Filetta, rintaa ja suikaletta. Hieman löytyi punaistakin lihaa, jauhettuna. Ei siten optimaalia koirille, koska rasvaa on liian vähän. Sitä saa kuitenkin paikattua rasvahappojen osalta einen ruokaöljyllä ja energian puolesta voilla.

Jätin kuitenkin moiset viritykset tekemättä, koska eläimet ovat päässeet hieman paisumaan. Tai löystymään. Suora seuraus kahdesta tekijästä: laiskasta elämästä ja kuivamuonan hiilihydraateista.

Hiilihydraatit eivät ole todellakaan mikään kategorinen paha, mutta ne keräävät elimistöön nestettä. Joskus se on haluttua, joskus ei ja useimmiten täysin merkityksetöntä.

Silmä on kuitenkin vuosien saatossa mielistynyt tiukempiin koiriin. Ja jos joku nyt kokee tarvetta muistuttaa, että selitän huomattavan usein myös, että pieni ylipaino on vain positiivinen asia, niin ristiriitaa ei ole.

Jos minua olisi häirinnyt koirien määrätty löysyys, niin olisin tehnyt asialle jotain. Varsinkin jos se olisi vaikuttanut nelijalkaisten hyvinvointiin. Kyse on vain siitä mikä miellyttää silmää. Ja kun itsekään ei kuulu kedon kauniisiin kukkasiin, vaan sijoittuu enemmälti akselille pujo ja takiainen, niin muiden ulkonäöstä on parasta pitää suu supussa.

Silti nättiä on kiva katsella.

Tässä on myös eräänlainen gurumaisempi aspekti myös. Kun osaa asiat, niin perusteiltaan kuin myös toteutukseltaan, niin tietää myös milloin sääntöjä voi muuttaa tai jopa rikkoa.

Kyllä, tuo on toki akselia tehkää kuten sanon, älkää kuten minä teen. Mutta ei dramatisoida tätä liikaa. Kyse oli viikosta ja terveelle koiralle voi viikon syöttää ihan mitä lystää.

Lyhyt aika, iso muutos

Koska koirat siirtyivät pelkkään lihaan, ja koska samalla myös kalorit leikkaantuivat, niin vaikutus oli selvä, sekä yllättävän nopea:

  • koirat kiristyivät,
  • lihakset tulivat paremmin näkyviin
  • koirat alkoivat näyttää koirilta

Mikä mielenkiintoisinta, niin eräällä into ja aktiivisuus myös lisääntyivät — joka ei ole russelien kohdalla välttämättä niin haluttua…

Muutos tapahtui kolmessa päivässä. Ja se on nopeaa.

Nopeus ei selity proteiinien laadulla, energian leikkaamisella (tosin, sillä voi olla vaikutusta), lisääntyneellä vedellä tai edes ajatuksella parempi ruoka, parempi mieli. Aivan kuin elimistö olisi odottanut jotain tuttua signaalia, johon vastattiin heti.

Ryhmässä Fittiness olen vinkunut, vonkunut ja parkunut kun kuntoiluprojektini ei tuota tuloksia eikä kehittymistä tapahdu. Syytä milloin ikää, milloin ruokaa, milloin epäsuotuisia tähtiä, mutta aito syy on historiani.

Olen elänyt vuosikymmeniä laiskasti vaatimatta keholta sen enempää kuin mitä arki vaatii. Se on aiheuttanut tilanteen, jossa lihassolut ja hermosto eivät osaa enää vastata uusiin vaatimuksiin — uuden oppiminen vaatii aikaa (ja aikaa minulla ei ole, mutta se on oma juttunsa).

Sen sijaan jos on aikoinaan liikkunut, voimaillut ja kuntoilut kunnolla, niin elimistö tietää miten reagoida. Sen jälkeen voidaan olla parikymmmentä vuotta laiskana ja kun ryhdistäydytään, niin elimistö osaa ja tietää vasteen. Ja vähälläkin työllä aletaan saamaan tuloksia.

Oletus on, että ruuan kohdalla kyse olisi vastaavasta reaktiosta. Koiramme ovat eläneet ja kasvaneet lihapohjaisella ruokinnalla. Vaikka lihaa ei ole syöty aikoihin, niin se ei ole uusi asia. Koko aineenvaihdunta muistaa ja osaa lihan ja sen sisältämien ravintoaineiden käytön.

Kyseessä ei ole uusi asia, vaan paluu vanhaan.

Sama mekanismi selittäisi myös sen, miksi niin monella koko ikänsä kuivamuonaa syöneellä on itseasiassa alkuun vaikeuksia, jos ne heitetään suoraan kokoraa’alle. Ja miksi 50/50-ruokinta on niin tolkuttoman toimiva: mukana on hieman vanhaa, hieman uutta, hieman lainattua ja se sininen voidaan jättää pois — mutta jos sen haluaa, niin mustikat voisivat olla valinta.

Koirat palasivat sittemmin takaisin kuivaan. Niiden mielestä se oli aivan mahtavaa, ikäänkuin karkkipäivä. Aivan samoin ne reagoivat lihaan.

Tarkoittaa sitä, että

  • ruuan vaihtaminen vain siksi, että omistajaa kyllästyttäisi syödä aina samaa ruokaa
  • ruuan vaihtamattomuus siksi, että koira on rutiinieläin

ovat molemmat ääripäitä ja lähtökohtaisesti väärin. Koiran ruokaa saa, ja täytyisikin, aika ajoin vaihdella. Mutta se tehdään toisaalta koiran hemmottelun takia (jossa ei ole mitään väärää) ja toisaalta siksi, että koirien makumaailma on vielä vahvemmin hajuun perustuva kuin meillä ihmisillä, ja kun hajumaailmaa ruuassa muutetaan koiralle miellyttäväksi ja vaihtellevaksi, niin sitä…. hemmotellaan.

Tai jos haluaa käyttää teknistä ilmaisua: koiran mielenkiintoa ruokaa ylläpidetään manipuloimalla sen aisteja.

Sanonko nyt, että aina väittämäni virhe, jossa nirsoa koiraa korjataan vaihtelemalla ruokaa, ei olisikaan virhe? Sitä voi miettiä, mutta samalla pidetään mielessä ne kolme pääsääntöä:

  • tarkoituksenmukaisuus
  • helppous
  • sääntöjen osaaminen, jota voi soveltaa niitä

Otsikkokuva ei näyttäisi liittyvän mitenkään aiheeseen. Ei suoraan liitykään. Muistuttaapahan vain sitä, että kun syötetään ylijäämäruokaa ja ruuan tähteitä koiralle, joka on siis vain hyvä asia, niin aivan kaikki ei kuitenkaan sovi.

Annoin koirille jonkun pakaste-wokin jämät koirille. Mukana oli viipaloitua baby-maissia. Koska se oli kiertänyt paiston kautta, oli siis kypsää, ja koska nuo eivät ole millään tavalla sama asia kuin aidoot maissintähkät, niin tietysti annoin ne. Olin kuitenkin kaukaa viisas, ja annoin vain yhdelle.

Kaksi päivää meni, kunnes nuo alunperin keltaiset viipaleet siivottiin koirahuoneen lattaialta. Joten ei, ei anneta minkäänlaista maissintähkää koirille.

4 Likes

Eli periaatteessa, ku omaa pohdin, pitäis elimistön koiralla olla ok jos lisään lihaa ruokaan? Meillä ollut ongelmaa löysyyden kanssa, puotin miehen pyynnöstä lihat pois vaan ei mun mielestä tapahtunut mitään muuta ku paskan määrä vaan lisäänty :sweat_smile: Koira siis syönyt pennusta n.50/50.
Miten sulle sais varattua puhelinaikaa, ja millä hinnalla? Kiinnostais keskustella oisko sulla ratkaisua tohon meidän kirjaimelliseen paskaan ongelmaan :sweat_smile::rofl:

Normaalilla koiralla ruoka paranee, kun joukkoon lisätään lihaa. Ne, joilla on selviä ongelmia vatsan kanssa, asia voikin olla toinen — mutta niiden kanssa ylipäätään joudutaan etsimään sopiva ruoka, joka voi olla jotain muuta lihaa, jotain muuta kuivamuonaa tai jotain ihan muuta. Ne ovat kuitenkin poikkeus.

Löysyys voi johtua vaikka lihan laadusta, mutta jos mitään muuta ei ole, niin se johtuu useimmiten vanhasta tylsästä syystä: liiasta vedestä, liha kun lisää ruokaan vettä aika paljon.

Paskan määrä johtuu useimmiten ruuasta. Joskus suolistosta, jolloin ollaan äkkiä akselilla sopimaton ruoka. Muutama muukin mahdollinen syy löytyy.

Minut saa kiinni tätä kautta:

Hinta on alkaen 39 euroa, riippuen päivästä ja kellonajasta.

Mitäs jos koira syö pelkkää lihaa, onko se ok? Itse koen helpommaks pelata niiden purkkien kanssa kun nappuloiden. Aina kun erehdyn sanomaan ell et koira syö pelkkää lihaa niin tulee se kauhistunut ilme ja “siis eikö mitään muuta?” niin sitä alkaa epäillä itseään. Mitään ongelmia ei ole.

Jos perusruokaa mietitään, niin pärjää pelkällä lihalla. Parempaa siitä tulisi, jos siinä olisi maksaa joukossa, mutta ei se mikään ehdoton pakko ole.

Mutta ei, joukkoon ei tarvita luita, puuroja, kasviksia, marjoja… mitä kaikkea sitten ihmiset joukkoon aika ajoin heittävätkin.

Noissa kannattaa aina kysyä ihan yhtä hämmästyneenä, että mitä ihmettä sinne sitten pitäisi laittaa.

1 Like

No joo! Koen suoraan vaikeaksi käydä lääkärissä kun aina kyseenalaistaa ruokinnan. Mun koirat syö vaan lihaa (+maksa), toinen pennusta asti ja toinen yli vuoden kun on kodinvaihtaja. Koen että molemmille sopii liha vallan mainiosti. Ahdistaa kun hain koiralle apua suolisto-ongelmiin. Ensimmäinen lääkäri jankkasi koko ajan vaan että liha on ongelma. Olis jees jos enemmän tuotaisi esiin että pelkkä lihapohjainen ruokinta on ihan ok. :slight_smile:

1 Like

Jakke, pyydän siis vahvistusta. Koiran ruokavalio on täysin hyväksyttävä, jos se saa lihaa+kaikki tarpeelliset vitamiinit? Välillä tuntuu että pitäisi antaa vähintään sitä nappulaa.

Tietysti on. Ruoka on vain paketti niille ravintoaineille mitä tarvitaan. Paketti aukaistaan ja heitetään roskiin, koska vain sisältö kiinnostaa. Nyt sitten lekureita kiinnostaa paketti, ei sisältö.

Teenpä tänne ketjuun kysymyksen kun täällä pohditaan lihan hintoja ja muutenkin ruokaa.

Eli, meillä kun loppuu pian kennelrehun lihat (pentunauta 11% rasvalla) pakastimesta ja koska sitä on haettu tähän mennessä aivan päinvastaisesta suunnasta missä muuten asioidaan ja hinnat sielläkin nousee niin meinasin siirtyä ruokakaupan antimiin lihan suhteen. Eli koska käyn Prismassa ostaa meiän ruuat niin monestakin syystä alan nyt ostamaan sieltä myös koirien lihat.

Mutta, muistan joskus lukeneeni että koiralle “parasta” olis rehuliha vrt ihmisille tarkoitettu sika-nauta. Jos vaihtoehtona on rehuna sika-nauta 18% rasvalla tai ihmisten sika-nauta 23% rasvalla niin kumpi ravitsemuksellisesti parempi vaihtoehto? Tai voiko tällästä edes määritellä? Molemmat sopii jokaiselle hurtalle.
Viikossa molemmat tulee samanhintaisiksi eli hinnan suhteen ei merkitystä kumpaa ostaa.
Ja siis 50/50 syödään ja tällä hetkellä pääpaino nappulassa (rasvaa 14%) ja liha kivana lisänä rinnalla.

18 % rasva. Siinä korkeamman rasvan sapuskassa proteiinsaanti lähtee laskuun.

Lisää hiukan kuitua joukkoon. Ehkä.

2 Likes

Mistä syystä muuten olis hyvä lisätä kuitua? Tai ainakin kokeilla olisko hyötyä/tarvetta.

Hidastaa hiukan ruuan kulkua. Parempi hyödynnettävyys.

Mitä tää oikeastaan tarkoittaa?

Ostin nimittäin nyt testiin Oscarin sikanautaa jossa rasvaa 20% ja proteiinia sama määrä.
Noin rasvaisen uskalsin ostaa koska kaikilla koirilla alkoi painot laskemaan kun tuli viileät ilmat ja yhdellä ollut talvisin anturat tosi kuivat joten jos myös rasvaisella lihalla sais helpotusta siihen asiaan.

Se tarkoittaa sitä, että kun rasvan määrä ylittää 20 prosenttia, niin proteiinin määrä lähtee laskuun samaa vauhtia.

Niin ja en ymmärtänyt tätä proteiini rasva asiaa mutten kehtaa sitä enää jänkyttää tuolla ketjussa, ehkä joku päivä koen ahaa-elämyksen sen suhteen :woman_facepalming:

Minä kehtaan :wink:

Kerrataan ensin perusteet.

Lihahan on ollut aikoinaan jonkun kudosta. Joko koipea, selkää, kylkeä, jotain. Joten siellä läski on joko kerroksena heti ihon alla tai parissa poikkeustapauksessa myös lihassyiden välissä — se mikä keittiössä tunnetaan marmorisoituneena lihana.

Mutta kudos, tai lihaksisto, ei ole pelkästään proteiinia tai rasvaa. Siellä on hiukan mineraaleja, kuten vaikka natriumia klooria, että solut toimii. Tai magnesiumia, että lihaksiston hermotus toimisi.

Se mikä me mielletään ruuan ravintoarvoksi on suoraan ne asiat, joita se aikoinaan elänyt on tarvinnut eloaan ja liikkumistaan varten. Papuan ja Uuden-Guinean puolella tämä ymmärrettiin, ja saman tietää jokunen karhu: ihmisen ravintoarvo on ihan sama kuin possulla, paitsi että ihminen maistuu broilerilta.

Se mitä on kuitenkin eniten on vesi. Kun elävän perslihaksissa ei ole riittävästi vettä, niin sanotaan että on kuivunut ja lihastonus häviää ja seuraavaksi lähdetään hierojalle.

Kun sama perslihas on keittiön leikkuulaudalla ja siinäkin on vettä vähänlaisesti, niin vingutaan, että onpa kuivaa lihaa.

Jokainen meistä tietää, että rasvaa ja vettä ei vaan saa sekaisin. Ainakaan ilman saippuaa tai muuta kikkakolmosta. Joten siellä missä on läskiä, ei ole vettä. Paitsi että normaalisti kehon vesiprosentti on aika vakio ja jos rasvaa on enemmän, niin läski painaa vettä muihin kudoksiin.

Siksi naisissa on miehiä enemmän vettä, koska naisilla on korkeampi rasvaprosentti — ei, en puhu lihavuudesta, vaan että teillä on esimerkiksi tissit ja jonkinlainen lantio. Miehillä taasen on vähemmän kehossa rasvaa (paitsi minulla), joten se vesimäärä leviää laajemmalle alueelle ja isompaan tilavuuteen, koska kroppa on isompi.

Nyt aletaan pääsemään ruokaan.

Ihmisissä ei puhuta rasvaprosentista muualla kun ulkonäkökeskeisissä urheilulajeissa sekä kehonkoostumusmittauksissa. Mutta se rasvaprosentti on tismalleen sama kuin jauhelihapaketissa.

Ja nyt tulee ensimmäinen vertaus, joka on enemmänkin mielikuva-ymmärrys-akselia, kuin suoraa faktaa (vaikka se on sitäkin):

  • mitä matalampi rasvaprosentti, niin sitä enemmän on suhteessa lihasta ja koska lihaksessa merkitykselliset asiat ovat proteiinit ja vesi, niin kummankin osuus nousee
  • mitä korkeampi rasvaprosentti, niin lihasmassaa on vähemmän ja silloin on myös proteiinia ja vettä vähemmän

Koska lasketaan prosentteja, niin summa täytyy olla aina 100. Jos se on vähemmän, niin jotain puuttuu ja se puuttuva osa olisi mustan aukon tai aineen kaltainen olemattomuus. Jos mennään yli sadan, niin ollaan keksitty ikiliikkuja.

100 % koostuu

  • proteiineista
  • rasvasta
  • hiilihydraateista
  • mineraaleista
  • vitamiineista
  • vedestä

Muuta ei ole. Vitamiinit käytännössä aina jätetään laskuista pois, koska niitä on niin surkean vähän.

Kun lasketaan lihojen prosentteja, niin hiilihydraatit jätetään pois. Lihassa, eli lihaksessa, on hiilihydraattia, mutta niin vähän, että sillä ei ole näissä laskuissa mitään merkitystä. Mineraaleja on hieman enemmän, mutta kokonaisuus huomioiden — ihan sama vaikka sitten se gramma pyöristettäisiin johonkin suuntaan.

Jäljelle jää

  • proteiinit
  • rasva
  • vesi

Tuosta kolmikosta täytyisi sitten saada se 100 prosenttia täyteen.

On olemassa määrättyjä vakioita, jotka tulevat elimistön toiminnasta. Ja kuten jo mainittiin, niin ravintoarvo on sama asia — ensimmäinen on sen elävän yksilön kannalta, ja jälkimmäinen sen syöjän kannalta, joka popsii sen yksilön ja mielellään kuolleena.

Koska vesi ja rasva eivät voi sekoittua, ja koska rasva syrjäyttää vettä tai puuttuessaan päästää vettä tilalle, niin

  • matalalla rasvalla veden osuus on 70 - 80 % (se ei voi olla käytännössä yli 80, koska silloin ei olisi enää proteiineja eli sitä lihaskudosta)
  • korkealla rasvalla veden osuus on 60 - 70 % (jos on alle 60 %, niin ei ole proteiineja, eli lihaskudosta, jossa se vesi voisi olla; kun minimi vesimäärä on siinä 50 % paikkeilla)

Tuo tarkoittaa liharuuissa suoraan sitä, että kun lihan näköisessä vesi vaihtelee välillä 60 - 80 %,

  • niin rasvan noustessa yli 20 % proteiinien määrän on pakko laskea samaan tahtiin, koska rasvalta ylijääneissä grammoissa on koko ajan 60 % vettä
  • rasvan laskiessa proteiinit ja vesi nousevat

Mutta koska rasvan noustessa vähenee kaksi lukua, proteiinit ja vesi, niin rasvaa lisättäessä proteiinien määrä laskee suhteellisesti ottaen enemmän. Ja päinvastoin — kun rasvaa vähennettään, niin proteiinien määrä nousee suhteellisesti vähemmän, koska myös vesi lisääntyy.

Koirille voidaan tehdä 100 % rasvaa. Ja onkin. Mutta proteiineissa maksimi on jossain 28 paikkeilla, käytännössä 25 % tietämissä — koska se vesi liikkuu mukana.

Selvensikö vai sekoittiko lisää?

Luulen että joudun tähän palaamaan useamman kerran kunnes syttyy lamppu pään päälle :woman_facepalming:

Mä tavaan tätä lausetta ensi yön :roll_eyes:

Älä tavaa :man_facepalming:

Ajatuspieru. Siis vähenee proteiinit ja vesi.

Mulle olis menny uskottavasti kumpi vaan.

Mutta siis tossa katsoin niin jos otan esimerkiksi sen Oscarin lihan jossa rasvaa 20%, proteiinia 20% ja vesi määrää ei ole merkattu mutta sen oltava max 60%. Eli onko siinä jo liikaa kaikkea ja liian vähän vettä? En mä enää edes tiedä miksi mä tota kysyn :woman_facepalming:

Vilkaistaan mitä pötköstä kerrotaan.

Tuoteselosteen mukaan siinä on ”suomalaista naudan- ja sianlihaa, hienoksi jauhettua luuainesta”. Analyysin mukaan saadaan

  • proteiinia 20,8 %
  • rasvaa 20,1 %
  • kalsiumia 0,18 %
  • fosforia 0,1 %

Otetaan kuvioihin mukaan kaksi perusasiaa, jotka on tiedettävä.

  • Puhtaan lihan kalsiummäärä on noin 0,01 % ja tulee lihassolujen kalsumista. Rehulihoissa on aina enemmän kalsiumia ja se tulee teurastuksessa, jossa mukaan ikäänkuin kuoriutuu myös luun pintakerrosta. Naudassa ja possussa ei niin herkästi, broilerissa ja kalkkunassa lähes säännönmukaisesti; noin 0,15 % kalsium tarkoittaa käytännössä sitä, että tarkoituksella lisättyä luuta ei ole.
  • Kun ruoka analysoidaan, niin se tehdään noin gramman annoksesta.

Tuo analyysiosa on helpoin. Se tarkoittaa silloin sitä, että kun vaikka puolen kilon pötköstä otetaan näytteenä maustemitallista vastaavaa määrä, niin jauhatuksen on syytä olla ihan hemmetin hienoa ja tasaista. Jos se ei ole, niin on ihan herran huomassa mitä analysoidaan — lihaa, ihraa vai luunpalasta.

Mutta analyysin mukaan lisättyä luuta ei varsinaisesti ole. Jos olisi, niin kalsium olisi korkeampi ja varsinkin fosforin pitäisi olla korkeampi. Joten yksi vaihtoehto olisi, että Oscarilla on laitettu varmuuden vuoksi perusraaka-aineet valmistusaineiksi, koska niitä voi olla joskus mukana. Ja joskus taas ei.

Kaikilla valmistajilla on muuten sitten laatuvaihtelua enemmän kuin halutaan asiakkaiden tietävän. Osa tulee siitä vaihtelusta mitä lihatalojen lihanleikkaajat ovat aiheuttaneet. Osa tulee sitten koiranrehuvalmistajien omasta prosessista.

Hieman laatuvaihtelusta ja analyyseistä…

Se, että paljonko vaihtelua on, riippuu ihan tuotteesta ja yrityksestä. En tiedä hyvästä nyrkkisäännöstä, mutta onpahan nyrkkisääntö: mitä vähemmän ruuassa on komponentteja, eli resepti on simppeli, ja mitä suurempi valmistaja on, niin sitä alhaisemmaksi ruuan vaihtelu menee.

Eihän tuo laatuvaihtelu sinällään mikään ongelma ole ja sitä on kaikkialla. Leivän analyysit pysyvät aina samoina aivan riippumatta mikä on ollut viljasadon laatu. Mutta se tarkoittaa sitä, että analyyseihin ei voi luottaa tarkkana mittarina. Ei niitä sellaisena voi pitää muutenkaan, koska sallitut toleranssit ovat ihan jumalattoman isot, koska analyysi itsessään ei ole tarkka.

Ca/P-prosenttien mukaan tuotteessa ei ole luuta. Valmistajan mukaan on. Sellaista lihaa ei eläimestä eikä ihmisestä löydy, jossa olisi 20 % proteiinia JA 20 % rasvaa. Valmistajan mukaan on.

Tuossa ei sinällään ole ristiriitaa, koska kyseessä on sekoite. Siinä on ainakin kahta, valmistajan mukaan kolmea komponenttia. Eli kun Koskenkorvassa on alkoholia 38 %, niin se pätee pullossa olevassa viinassa. Kun siihen lisätään mitä tahansa — mehua, kolaa, vichyä… — niin sen alkoholipitoisuus laskee. Paitsi, jos siihen lisätään vaikka 50 prosenttista Koskenkorva Vodkaa. Silloin prosentti nousee.

Sama pätee lihoissa.

Jos otetaan vaikka naudan paistista tehtyä jauhelihaa, niin siinä on 20,8 % proteiinia ja 9 % rasvaa. Sianlihasta tehdyssä jauhelihassa on proteiinia noin 18,8 % ja rasvaa hilkun vajaa 16 % (kun rasva nousee, niin proteiini lähtee alaspäin).

Sikanaudassa, joka on sekoite, on proteiinia sellaiset 17,6 % ja rasvaa 22 %. Mutta se on sekoite. Siihen ei ole laitettu jollain suhteella paistijauhelihaa ja sianlihaa. Siinä on useampaa komponenttia, myös pelkkää rasvaa. Siksi proteiinimäärä, vaikka on laskenut, ei ole laskenut yhtä paljon kuin mitä rasvamäärän nousu olisi edellyttänyt.

Noin ihmisruuissa, joissa käytetään parempia ruhonosia — jopa silloin, kun puhutaan, että jauhetaan makkaroihin sun muihin lihapulliin mitä lie sontaa.

Joten on mahdollista, että Oscarissa on käytetty osaksi huomattavan laadukasta lihaa, jota on sitten jatkettu sen verran enemmänkin ihralla, että on saatu rasvaprosentti ylös. Ja koska läskissä ei ole kalsiumia, niin sitten on lisätty luumateriaalia sen verran, että ollaan saatu sama kalsium ja fosfori, kuin lihassa.

Minä en vaan usko sekuntiakaan, että Kuopiossa olisi palkkalistoilla ensimmäistäkään, joka olisi kyennyt tuon reseptin laskemaan. Voisin pyytää anteeksi negatiivisuuttani, mutta en pyydä. Minun lisäkseni Suomesta löytyy enintään kaksi tai kolme muuta henkilöä, jotka kykenisivät tuollaisen reseptin tekemään. Eikä yhdelläkään ole tietääkseni kontakteja tuonne.

Mutta onhan se voinut onnistua vahingossa. On tehty tuote saatavilla olevista raaka-aineista ja sitten vaan tehty analyysi.

Se henkinen ongelma, joka minulla on Oscarin pötköjen kanssa, tulee hinnasta — noin 3 €/kg.

Jos mietitään ihmispuolen raaka-aineita, niin nauta- ja possuakselilla korkeimmat proteiinit ovat

  • porsaanpaistissa (27,8/5,5)
  • naudan ulkofileessä (22,9/4)

En ala vääntämään sen enempää miten prosenttilaskut toimivat, mutta tuossa muuten sitten näkyy aika hyvin

  • miten proteiinien ja rasvan määrät kulkevat käsi kädessä
  • missä ollaan ylärajalla lihan proteiinimäärissä
  • verrattuna edellisiin arvoin, kuinka itseasiassa pienessä haarukassa proteiini vaihtelee (koska liha on vaan nippu proteiineista muodostuneita lihassoluja)

Mutta siihen, että saataisiin tuote, jossa on proteiinia ja rasvaa kumpaakin 20 %, noin, edellyttäisi silloin sitä

  • mukana on oltava määrä X matalan rasvan parempia ruhonosia
  • mukana on oltava määrä X korkean rasvan huonompia ruhonosia
  • mukana on oltava määrä X puhdasta ihraa, koska jollain täytyy kattaa se lisätty luumassa, joka meikkaa piiloon läskin osuuden ruuasta

Ja tuo kaikki kolmella eurolla kilo?

Vilkaistaan kilpailijoiden tuotteita.

  • Kennelrehun sikanauta: proteiini 14, rasva 18
  • Mushin sikanauta: proteiini 15,5, rasva 18,8

Jep.

Mutta:

  • kun rasva nousee, niin proteiinien on laskettava, ja raja menee rasvan kohdalla noin 20 % paikkeilla
  • sekoittamalla eri ruhonosia tuon kanssa voidaan hieman pelata, mutta kun rasva ylittää noin 22 %, niin proteiinien on pakko vähentyä
  • lihassa proteiinien määrä on haarukassa 15 - 25 (on pari poikkeusta, kuten vaikka poron paisti, mutta se tulee matalasta vedestä; poro on kliinisesti kuiva koko ajan)
  • jos proteiinien määrä laskee alle 12, niin ollaan jo enemmänkin jossain, jota kutsutaan lihaisaksi rasvaksi, sillä se ei ole nää rasvaista lihaa.
2 Likes