Kysymys koirien näyttelyasennoista

Miksi niin monet rodut esitetään takajalat vedettynä taakse, eräällä tavalla ylikulmautuneina?

Millään tavallahan se ei esitä koiran normaalia rakennetta ja saahan sillä osalla tapauksista meikattua piiloon vähäisen kinnerkulman. Mutta mikä tuossa sakemanneista tutussa näyttelyseisottamisessa on pointtina?

Tuomarit diggaa näyttävyydestä ja näyttävyyttä saadan liioittelemalla. Oman rotuni kotimaassa koirat esitetään ihan erilailla kuin täällä. Ja koiratkin ovat erilaisia siellä. Täällä ne on geneerisiä, näyttäviä. Kotimaassaan rotutyypillisiä ja siellä venyttäminen ja tuhattasataa juoksu kehässä eivät ole se oikea tapa esittää tämänrotuisia koiria. :blush:

2 Likes

Olen huomannut monien rotujen kohdalla, että takakulmauksien liioittelu näkyy olevan muodissa. Hyvä esimerkki sileäkarvaiset colliet joiden takakulmauksia on selkeästi alettu liioittelemaan ja esittäjät usein vielä asettelevat jalat liian taakse ja etujalat liian eteen. Tätä ilmiötä ei näy niin paljoa pk colliessa. Veikkaan, että monet esittäjät eivät myöskään todellisuudessa tiedä mikä on oikeaoppinen seisotusasento, eli mitkä luut pitäisi olla kohtisuorassa maahan nähden. Jalat asetellaan vähän miten sattuu, kun kukaan ei ole kertonut miten ne pitäisi oikeasti asetella.

Mielestäni on todella typerää asetella jalat näyttävästi virheelliseen asentoon, tai ylipäätään koiran esittäminen siten, että huonoja puolia peitellään. Se vie pohjaa siltä ajatukselta, että näyttelyt palvelisivat jotenkin jalostusta. Itse ainakin haluaisin koirastani aina mahdollisimman todenmukaisen arvostelun, ja jos tuomari ei huomaa koirassani jotain rakenteellista heikkoutta, epäilen tuomarin osaamista. Koiran esittämisen suhteen tuomareiden pitäisi olla tarkempia, sillä fakta on, ettei väärin seisovan koiran rakennetta voi arvostella ilman virhearvionnin mahdollisuutta. Taitava tuomari toki voi nähdä heikkoudet tai vahvuudet myös koiran liikkeistä, mutta silmä on hidas, eikä kaikkea liikkeestäkään näe.

1 Like

Pitäisi muistaa, mutta siitä on ihan tolkuttomasti aikaa, kun asia kiinnosti edes etäisesti… olisikohan ollut joku vintti, venakko, irlis… mutta rotumääritelmän mukaan raajat ovat rungon alla, mutta esittäminen tehtiin kuitenkin malliin geeli-sakemanni.

Pidin sitä kuitenkin yhtä idioottimaisena kuin esittää laukkakoira ravissa.

Uskaltaako tätä laajentaa vai rikonko omaa ohjeistustani siirtää haaroittuva aihe uudeksi ketjuksi :grin: mutta jos koiria ei edes esitetä niiden luonnollisessa asennossa, niin kuinka paljon pitäisi luottaa näyttelypuolen lupauksiin kuitenkin muuttaa arvostelu ja arvostus muussa rakenteessa terveempään suuntaan?

Tarkoitan sitä, että kun koko perusta makaa luonnottomuuden päällä, niin miten muutetaan suhtautumista jonkun nippelin mukaan? Toki, eihän vaikka pään rakenne todellakaan ole nippeliä näytelmämaailmassa. mutta silti.

Mikä on geeli sakemanni? Tai oikeastaan pitäisi varmaan kysyä, että millainen se on.

Tämä varmaan lähtee vielä enemmän rönsyilemään, mutta… Lupauksiin muuttaa rakenne terveempään suuntaan ei tietenkään voi luottaa. Sehän on nähty jo monen rodun kohdalla, kuinka näyttelymaailma on pilannut koko rodun terveyden. Ongelma on varmaankin tulkinnan vapaudessa, jota harrastavat sekä tuomarit että kasvattajat. Usein syytetään rotumääritelmää, vaikka monen rodun kohdalla määritelmä on niin suurpiirteinen, etten ainakaan minä pystyisi edes kuvittelemaan rotua mielessäni pelkän lukemani perusteella. Eikä niissä ole koskaan käyty läpi tarkasti kaikkia arvosteltavia rakenteen osia, aina jää aukkoja. Tällöin on mahdollista lähtä sooloilemaan ja vetää överiksi. Sitten on vielä sekin vitsi, että tuomarit ja kasvattajat saarnaavat kuinka rotumääritelmä on kutakuinkin laki, mutta voi olla ettei yksikään rodun edustaja nykypäivänä enää täytä jotain osaa rotumääritelmästä, joten se sivuutetaan täysin (esim. koko). Tosin minua ei ainakaan haittaisi pienet säkäkorkeuden vaihtelut tai valkoinen laikku rinnassa, jos muuten rakenne ja rotu pysyisi terveenä.

Olen joskus pohtinut, jos koiria arvosteltaisiinkin kuten lehmiä. Jokainen rakenteen osa pisteytettäisiin paperille. Tällöin ei ehkä tulisi niin paljon mahdollisuutta sooloiluun ja piirteiden liioitteluun. Se voittaisi, jolla olisi kokonaisuutena parhaat pisteet. Tällöin näkyisi myös selkeästi koiran vahvuudet ja heikkoudet niin, että omistajakin ymmärtäisi mitä tarkoitetaan.

Uskon, että nykyisestäkin näyttelytoiminnasta on hyötyä jalostuksen kannalta, mutta se on käytännössä kiinni tulkitsijasta eli tuomareista ja kasvattajista. Toisaalta taitava kasvattaja, jolla on tietoa ja osaamista koiran rakenteesta, ei välttämättä tarvitse ulkopuolista kertomaan koiran heikkouksista ja vahvuuksista, sillä hän näkee ne itsekin. Ihan liikaa on kuitenkin joukossa niitä, jotka luulevat tietävänsä, mutta eivät tiedä. Kaipaisinkin koirien jalostukseen hivenen lisää ammattimaisuutta, enkä pistäisi pahakseni, jos apuna käytettäisiin enemmän jalostuksen asiantuntijoita (koulutettuja sellaisia). Viittaan tällä tuotantoeläinpuolella toimivien jalostusneuvojien tyyppiseen toimintaan. Tai ehkäpä kasvattajakurssia voitasiin vielä laajentaa pakollisilla opiskelumateriaaleilla.

@Hukkaputki geeli oli aikoinaan palveluskoirapuolen sakemanniomistajien käyttämä halventava ilmaisu nly-sakuista.

Sittemmin ilmaisu geeli on menettänyt arvolataustaam ja muuttunut enemmänkin yleisslangiksi ja aika monet näytelmäihmisetkin kutsuvat omiaan geeleiksi.

Myönnän - minä en käyttänyt ilmaisua neutraalissa merkityksessä :joy:

1 Like