Kunekune-possu ja sinkin tarve

Toisaalla kysyttiin, että kuinka paljon 190 kg kunekune-possu tarvitsisi sinkkä. Kunekune on Uusi-Seelantilainen sikarotu, joka lienee tullut niille hollille 1800-luvun alussa mm. valaanpyytäjien mukana Aasiasta ja eriytynyt omaksi rodukseen. Se oli kuolla sukupuuttoon ja herätettiin henkiin noin 50 yksilön voimin 1980-luvulla. 2010 sitten vietiin ensimmäiset USA:han. Näin siis Wikipedian mukaan.

Nyysin kysymykseen liitetyn kuva, joten tämän näköisestä kaverista on kyse:

Minähän en tiedä mitään possuista, mutta koska Katiskan yhteydessä on ollut vahvasti pyrkimys vastata kysymyksiin, ja koska osaavampia vastauksia ei tullut, niin vilkaisin mitä NRC sanoo possuista.

Lyhyesti:

For sows, the estimated zinc requirement was increased from 50 ppm in the previous NRC publication to 100 ppm in the 2012 edition.

  • Parts per million, on suhteellinen pitoisuusmitta, joka ilmaisee, kuinka monta miljoonasosaa jokin on jostakin. 1 000 ppm = 1 ‰ ja 10 000 ppm = 1 %. Esim. 1 ppm on milligramma kilossa tai litrassa.

Tuo tarkoittaa, paitsi tietenkin määrää, niin possuille ja sioille on tuplattu sinkin määrä. Ja tässä ollaan nyt aloituksen kysymyksen kanssa pienissä pohdinnoissa — NRC määrittelee kaikki sikarodut samaan ja perusta on tuotantopuolella. Lemmikkisiat saattavat olla einen eri asia. En tiedä, mutta voisin kuvitella yhdeksi syyksi sinkkimäärän tuplaamiselle possujen ruuansulatus- ja tulehdusongemat yhdessä paineella vähentää (suolisto)antibioottien käyttöä.

Jos kuitenkin mietitään asiaa NRC:n kautta, joka määrittää sinkin saannin samaksi riippumatta onko kyseessä siitossika, tiine tai imettävä emakko tai kasvava porsas, niin sinkkiä pitäisi olla 100 mg per kilogramma tai litra rehua.

Yksinkertastettuna: possu ei saa sinkkiä per painokilo, vaan syömänsä ruokamäärän mukaan.

Ero saattaa tuntua omituiselta, jos miettii koirien (ja kissojen) per painokilo tarpeita. Mutta aidosti eroa ei ole. Koirienkin tarpeet on määritelty syötävän rehumäärän kautta, ja sitten muutettu vastaamaan painikiloa, elopainon tai metabolisen kautta. Painokilon käytö vain helpottaa ja virtaviivaistaa asioita. Aivan kuten ruokamäärä yksinkertaistaa asioita tuotantosikaloissa, joissa ei todellaan olla koko ajan eläimiä punnitsemassa.

Tilanne on tismalleen sama kuin alle luovutusikäisillä koiranpennuilla, jos se maailma on tuttu. Pennut syövät yhdestä isosta kupista ja lisät laitetaan kokonaiskilojen mukaan — silloin eniten syövä saa eniten lisiä, koska oletettavasti se on myös isompi.

Rehusäkin kertoma määrä on sitten eri asia kuin paljonko ruuassa on sinkkiä tai jotain muuta. Pitäisi jotenkin kyetä arvaamaan paljonko ruuassa on kaikkiaan vaikka sitten sitä sinkkiä. Se sitten tehdään valistuneella arvauksella luottamalla siihen, että valmistaja noudattaa ihan oikeasti, ei leikisti, NRC:n ja muiden instansien suosituksia ja että suositusannos täyttää tarpeen. Silloin ruuassa olisi sinkkiä tarve vähennettynä lisätyllä määrällä. Hieman hankalaa, eikä ole sellainen numerorumba, johon tavallisen lemmikin omistajan oikeastaan koskaan kannattaisi ruveta — eli tykkää excelin käytöstä ja teoriasta.

Mutta aivan kuten koirilla ja hevosilla, niin eiköhän sioilla ole kaikesta huolimatta sinkkiä kuitenkin vähän. Enkä edes tiedä mitä lemmikkipossuille syötetään, mutta ilmeisesti hevosten rehuilla mennään perusruokana.

Alkuperäsen aloituksen esimerkkinä oli yksi hevosten kuivarehu, jossa oli sinkkiä lisättynä 70 mg/kg. Jos haluaisi olla ihan jumalattoman tarkka, niin pitäisi vilkaista paljonko rehua pitäisi antaa, että saadaan hevoselle sinkkiä 400 mg/500 kg — mutta en jaksa olla tässä nyt niin tarkka.

Ymmärtääkseni sioille ei anneta kuivarehua, vaan se on aina enemmän tai vähemmän märkää. Joten minimitasolle sinkin saannissa lemmikkipossun kanssa päässee, kun sen verran punnitsee rehua, että tietää paljonko sitä on litrassa turvotettua ja sitten annostelee sinkin niin, että sitä saadaan se 100 mg.

Joten jos vaikka tarvitaan rehua 500 grammaa, että saadaan valmista puuroa litra, niin silloin rehusta saataisiin 35 mg sinkkiä, ja tarvittaisiin lisää 65 mg/litra.

Se on aika paljon ihmisten tuotteilla toteutettuna. Joten moisissa määrissä on pakko mennä rehulisien puolelle, joten samalla tulee sitten lisättyä biotiinia — sen mukanahan sinkkiä useimmiten annetaan.

Tein nopean googletuksen possujen lisäpolitiikasta, juurikin sinkin kautta, mutta ne tulokset eivöt paljoa lemmikkimaailmaa lohduta.

Ne perustuvat lihatuotannon tarpeisiin saada pidettyä eläimet teuraskunnossa ja lihomaan mahdollisimman nopeasti ilman lisäkustannuksia. Olihan siellä sinänsä mielenkiintoisia tuloksia, kuten että jos suojaravintoaineiden saanti kyettiin kattamaan mahdollisimman suurelta osin ruuan oman ravintosisällön kautta, ilman lisiä, niin possut lihoivat teuraskuntoon nopeammin.

Tuo on jopa oletettavaa, koska jos lisätään vaikka sinkkiä purkista, niin sitten lisätään vain sinkkiä. Jos yritetään saada sama, tai vastaava määrä ruuasta, niin ruuan syöntimäärän on noustava ja samalla nousee kalorit, ja possut lihovat nopeammin.

Samaten törmäsin muutamaan detaljiin aiheesta lisien hyödynnettävyys ja bioaktivisuus, mutta ei suuremmin mitään sellaista, joka hyödyntäisi lemmikkipossuja (tai koiria).