Kuitu

Facen puolella kysyttiin voiko punajuurta antaa koiralle. Oma vastaus oli, että voi, mutta miksi. Osa taasen jossitteli enemmänkin oksaalihapon kanssa, jota punajuuresta löytyy.

Kuten arvata saattaa, niin aihehan eskaloitui välittömästi. Ongelmaksi nousi vaihteeksi aloittaja, joka kuului kategoriaan “tietämätön kysyjä päättää mikä vastaus on oikea vastaus” :crazy_face: Syy punajuureen oli vanha tuttu: sitä on kaapissa ja koira tarvitsee kasviksia ruuan luiden takia.

Kaikuja menneisyydestä. En ole aiheesta varmaan 10 vuoteen vääntänytkään, en sen jälkeen kun barf alkoi kuolla omaan mahdottomuuteensa.

Koirahan ei sinällään tarvitse kuituja ja kasviksia. Paksusuolen bakteerikannan voisi olettaa toimivan parhaiten lajille evoluutiohistorian aikana muotoutuneella ravinnolla – johon koiraeläimillä ei sinällään kuulu punajuuri, mutta ei myöskään pellavansiemenrouhe.

Voisin muuten kuvitella, että jos joku suden tai ketun sukulainen löytäisi punajuuren, niin saattaisi se ainakin hiukan maistua - punajuurihan on sokerijuurikkaan serkku ja siksi makea. Mutta sen kanssa enemmän leikittäisiin makeana leluna, ei se ravinnon ja ravitsemuksen osa olisi.

Kuivamuonateollisuudella on pitkät perinteet käyttää juureksia ja muuta kasvimaailmaa kuidunkin lähteenä. Miten luonnehtisit, että tuo kokonaisuutena ollut menestystarina? Joten ehkä unohdetaan kuidun prebioottinen merkitys, ainakin osaksi.

Villit eivät saa prebioottejaan vatsalaukun happamasta sisällöstä tai suoliston hitaasti ulosteeksi etenevästä kasvissoseesta. Ne saavat sen saaliseläimen sulamattomasta osasta, kuten taljasta, jänteistä ja rustoista – mutta eivät luista. Luut tipahtavat prebioottilistalta, koska ne eivät elätä mitään. Sen sijaan orgaanisempi proteiineja sisältävä materiaali, jopa rustot, kykenee ruokkimaan bakteereja.

Domestikoituneet lenkki- ja harrastuskaverit sen sijaan eivät välttämättä saa huonosti sulavaa materiaalia. Varsinkaan, jos omistaja ruokkii lemmikkinsä ruokakaupan punaisen hintalapun lihoilla. Sen sijaan rehulihoilla moinen onnistuu helpomminkin.

Ja kyllä, koko ajan puhutaan terveistä – ruokarajoitteiset ja sairaat ovat aivan oma juttunsa.

Jos oletetaan, että koira saa tavallisia halpoja rehulihoja, niin kasvikuidulle ei ole oikeastaan mitään tilausta. Toki veden aiheuttaman löysyyden korjaaminen on sellainen, mutta ei koira sitä tarvitse. Se säätö tehdään omistajan ja naapureiden takia.

Silloin päästään siihen, että aito tilaus kuidulle on ummetus. Koiramaailmassa ummetus johtuu käytännössä liharuokinnalla kolmesta syystä:

  • ruokaa annetaan liian vähän
  • luita annetaan liikaa
  • liikalihavuus, ikä tai laiskuus (koiralla tai omistajalla…) saa liikkumaan aivan liian vähän

Ensimmäisen ja viimeisen saisi korjattua ihan jollain muulla kuin kuidulla – ja jotain ihan muuta kuuluisikin käyttää.

Joten jäljelle jää liian iso määrä luita. Tuota… ei sitä kuulu korjata kasvissoseilla (punajuurella tai ilman) eikä edes pellavansiemenrouheella. Se kuuluu korjata antamalla koiralle oikea määrä luita.

En ymmärrä. Miksi näin simppeli perustason asia on niin monelle niin vaikea ymmärtää?

Tää on ehkä taas näitä turhia ja turhia kysymyksiä mutta kysynpä silti: jos liharuualla oleva koira tarvitsee kuitua jotta suoleen saa lisää massaa ja anaalit toimii paremmin ja pysyis vaikka se hiivakin poissa niin mikä olis se paras kuitu?

Luulen tietäväni vastauksen mutta kysynpä silti :stuck_out_tongue_closed_eyes:

Kuivamuona?

Melkein mikä tahansa sulamaton, koska haetaan… volyymiä. Kyse on oikeastaan siitä, että syökö koira mitä tahansa. Jos syö, niin vaikka kaurahiutaleet. Jos ei, niin ehkä naudanmaha. Jos metsästää nimenomaan kuidun määrää, niin sittenhän ykkösenä on pellavansiemenrouhe. Mutta sen jälkeen kun se hävisi jauhojen joukosta, niin pellavansiemenrouheen laatu koirakäytössä romahti — minusta myös ihmiskäytössä; se paahdettu hyvinvointisonta ei vaan toimi ja hevosten laatu tuppaa kelpaamaan enemmänkin kuorintavoiteeksi. Isommalla rahalla sitten saa noita enemmän hypetettyjä, kuten chiaa.

Kuivamuona olis helpoin jota kaksi syökin mutta yhdellä pannassa, toistaiseksi ainakin. Kunhan lumet lähtee ja sen myötä tassut ei punota niin otan sen testiin niin näen tuleeko punotusta siitä.

Pellavansiemenrouheella maustetun ruuan joskus oksensi pois joten en oo antanu. Syö oikeastaan muuten ihan mitä vaan. Psylliumia oon nyt käyttäny kun se helpoin ja nopein turvottaa. Ja sitä menee aika vähän. Joskus myös kaurapuuroa jos sitä tehny itelle.
Naudanmahan tuoksulla en viitsi härnätä yhtä koiraa jolle se aiheuttaa närästystä joten se jääköön kauppaan.
Kaurapuuro olis halvin jos hintaa miettii ja mikäli jaksais tehdä puolen viikon satsin vaikka kerralla. Mutta en tiiä mikä siinä on mukamas niin vaikeeta.

Mutta näin hieman mietinkin että loppujen lopuksi ihan mikä vaan mikä koiralle kelpaa :+1: