Kuinka usein peruskoira sairastaa?

Kuinka usein peruskoira sairastaa tai joutuu käymään ylipäätään eläinlääkärissä?

Paljon kuulee puhuttavan näistä, että ei oo jouduttu käyttämään koiraan koskaan lääkärissä paitsi rokotuksilla. Onkohan se kuinka yleistä, vai onko näillä ihmisillä käynyt hyvä tuuri/oireita ei huomata :thinking:

En tunne ketään ihmistä, joka ei ole koskaan joutunut käymään lääkärissä.

On sellaisia. Mutta tässä tulee määrän matematiikka vastaan — aihe, josta aikaisemmin jouduin jopa riitelemään greyhound-piireissä, ja jota olen sivunnut muissa yhteyksissä.

Jos leikitään vaikka, että jollain rodulla on perinnöllinen sairaus, joka vaatii eläinlääkäriä tavalla tai toisella 10 prosentilla kannasta (joka on muuten korkea prosentti), niin se tarkoittaa vaikka mopseissa, että

  • joka kymmenes koira käy lääkärissä
  • kymmenestä omistajasta yhdeksän sanoo, että ei koskaan tarvitse lääkäriä
  • jos omistaa 10 koiraa, niin yhden kanssa on mentävä lääkäriin

Tuossa kulminoituu se miksi olen joutunut vääntämään aiheesta greyhoundeissa ja miksi niin moni sanoo, että ei koskaan tarvitse lääkäriä.

Greyhound ja määrän matematiikka

Lajissa ja rodussa oli melkoisen paljon 30+ vuotta harrastaneita, joiden mielestä riskeistä ja ylirasituksen vaaroista puhuminen teki harrastuksesta liian vaikeaa ja monimutkaista, ja ihan vain siksi, että heillä ei ollut koskaan mitään ongelmia.

Itseasiassa heillä oli ollut, mutta läpikuseminen ja ontuminen eivät olleet ongelmia ja jos moinen tuli päivän tai kahden viiveellä, niin ei se aikanaan kilpailuista johtunut. Joten ollaan samean veden syvässä päässä: kyse ei ole siitä, etteikö olisi huomattu, vaan että ei olla piitattu.

Mutta määrä tulee koiravuosista. Suoraan sanottuna en ole koskaan ymmärtänyt miksi aiheesta joutuu edes vääntämään.

Kun on yksi koira per 10 vuotta, niin 30 vuoteen mahtuu 3 koiraa. Jos on kolme koiraa koko ajan jaloissa, niin saa 10 vuodessa saman kokemuksen, kuin mihin toisella on vaadittu 30 vuotta. Jos on 30 koiraa, niin saa periaatteessa vuodessa saman kokemuspohjan kuin ensimmäinen on kerännyt 30 vuoden aikana — ja 10 vuoden kuluttua ollaan valovuoden päässä.

Sitten on sekin, että kun harrastetaan vain yhdellä koiralla, niin usein tekeminen on paljon matalammalla tasolla kuin sellaisella, jolla on samaan aikaan 3, 10 tai 30 harrastuskoiraa. Silloin koiramäärän kasvaessa kaikki mahdolliset riskit, niin sairauksissa kuin tapaturmissakin, kertautuvat.

Greyhoundeilla on kohtutulehdus melkoisen harvinainen. Silti meillä on ollut niitä neljä vuosien saatossa. Kun samaan narttuomistukseen haalataan pienomistajia, niin itseasiassa heillä on kimppaomistuksesta laskettuna ollut ihan tismalleen sama toteutuminen — jos kysytään suuromistajalta, niin kohtutulehdus tulee kuin manulle illallinen joka toinen tai kolmas vuosi, mutta pienomistajan mukaan ei sellaista ole edes olemassa ja hänen narttunsa on terveempi kuin isoissa kenneleissä.

Mitä enemmän koiria omistaa, mitä enemmän niiden kanssa harrastaa ja mitä enemmän vuosia kertyy, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä paska lentää tuulettimeen.

Meidän kylällä eräs karjalankarhukoiran omistaja elvisteli sillä, että ei ole koskaan tarvinnut käydä lääkärissä. Ei se rekku koskaan häkistään mihinkään päässyt, koska sillä ei metsästetty. Ainakin kerran se on yskinyt hetken keuhkojaan pihalle. Muutaman kerran tiedän, että se on ollut ripulilla. Viimeiset vuodet se ei kyennyt hyppäämään koppinsa katolle. Kun se meni tarpeeksi huonoksi, niin koira lopetettiin. Silti omistajan mukaan karjalankarhukoira on ihan perkeleellisen terve rotu (jota se toki omalla tavallaan onkin) ja se näkyy siinä, että koiraa ei koskaan tarvinnut viedä lääkäriin kuin rokotuksille.

Yksittäinen koira kertoo vain ja ainoastaan siitä yhdestä koirasta, niin hyvässä kuin pahassakin. Ja on mahdollista, että koiraa ei koskaan tarvitse hoitaa — vaikka olisikin ns. riskirotu. Kyse on koko ajan todennäköisyyksistä ja määrästä. Jopa jos 50 % rodusta on sairaita, niin joka toinen koira ei ole.

Jos poistetaan yhtälöstä harrastuksen aiheuttamat vammat ja vauriot, tai pennutukseen liittyvät asiat — koska ne eivät liity mitenkään johonkin mystiseen asiaan nimeltään tavallinen koiranpito — niin onhan minullakin ollut aika paljonkin koiria, jotka eivät ole tai olisi tarvinneet lääkäriä muuhun kuin rokotuksiin. Ja lopettamiseen sitten kun kuitenkin olisi tullut joku hoitoa vaativa asia, jota ei ole kannattanut tai voinut hoitaa vaikka koiran iän takia.

Meillä kolme koiraa ja jokaista joutunu jostain vaivasta välillä käyttämään, ei useasti mutta kuitenkin halunnut saada ammattilaisen mielipiteen asiasta kun itsellä kokemusta koirista vasta vajaa 5 vuotta.

Tää on asia mitä oon koirien tulosta alusta asti miettinyt että mihin vetää rajan mikä se kannattamaton hoito on ja missä iässä. Että kannattaako vaikka 2 vuotiaalta koiralta korjata lonkat jos ne jostain syystä sökönä ja kipuja hirveästi.
Sitten taas koira jonka miellän vanhaksi eli yli 10 vuotias kun kääpiörotu kyseessä niin en usko että mitään isompaa toimenpidettä alkaisin edes harkita.

1 Like

2 viestiä erotettiin uuteen ketjuun: Toisen koiran kuolema ja hyvästit