Kropan huolto

Kävin perjantaina osteopaatilla. Kylällä on yksi uusi, joka dumppasi hintoja päästäkseen toiminnassa alkuun. Tarvitsee myös osteopaattiopintoihinsa hoitokeissejä, niin ymmärsin.

Hinta ja ajomatkan lyheneminen sellaiset 20 kilsaa suunta oli houkuttelevaa, Kuin myös se, että tyyppi jolla olen ennen käynyt, on hieman turhan suosittu ja aikojen saamisessa omiin aikatauluhin sopivasti on ollut silloin tällöin hieman haasteellista.

Runttaili, väänteli ja satutti. Kuten nuo yleensä tuppaavat tekemään. Ilmeisesti osteopaattikoulutuksessa opetellaan kaikki mahdolliset kipupisteet. En minä osaa sanoa oliko hän hyvä vai huono, tai kokematon.

Pohkeita murjoi aika tavalla ja se muuten sattui aika helvetisti. Hengitä rauhallisesti samaan aikaan my ass. Mutta auttoihan se, koska ne eivät särje enää koko aikaa – niiden takiahan oikeastaan sinne vaivauduinkin.

Vasen takareisi oli kuulemma melkoisen tukossa. Itse luulin kylläkin oikeaa pahemmaksi. Toisaalta ihan linjassa sen kanssa, että vasen koipihan on kroonisesti kramppaillut milloin mistäkin – itseasiassa enemmän tai vähemmän koko elämäni.

Viikonloppu selvisi ilman ensimmäistäkään krampin tynkää. Tosin, auttoiko murjominen ja vääntely, vai että otin muutenkin rauhallisemmin, Mutta on se ennenkin auttanut, joten ei anneta krediittejä oman tekemisen muuttuneelle aikataikataulutukselle (enemmän, mutta samaa kohtaa hieman harvemmin. plus otin taas mukaan rauhallisemman kävelyn).

Se kylkiluiden availu oli hassu fiilis. Ei ole ennen tehty sitä. Tuntui siltä, että sormet olivat puolessa välissä keuhkoja,

Vertailu edelliseen… En tiedä. Minulla särki koko perjantai-illan pohkeet aika tavalla, siis ei samanlaista lihaskipua kuin ennen, vaan nyt oli ihan selvää hakattua kipua. Lauantaina sitten painoin kirkolla sauvojen kanssa hiukan vajaan tunnin/5,5 km eikä siinä ollut ongelmia. Mutta en samalla sydäri-tai-ei-mitään temmolla kuin ennen.

Aikaisemmin minulla on ollut hoidon jälkeen kohtuullisen lingottu olo koko kropassa, ja seuraavana päivänä selvästi parempi olla. Nyt ei seuraavana päivänä oikein ollut mitään sen kummallisempia fiiliksiä. Aikaisemmin käytetty teki asiat selvästi eri tavalla, kun taas nyt tehtiin enemmän klassisempaa osteopatiaa: jätkä solmuun ja sitten runtataan ja rytkäytellään.

Vertailu ei ole oikein reilua muutenkaan, koska edelliskerralla painoin päälle 20 kiloa enemmän mitään tekemättömänä, Joten lähtötilanne on erilainen. Mutta minulla on edelleen selkä väsynyt ja kipeä, ja se on veryailukelpoista, koska istun ihan samoja tuntimääriä ihan yhtä huonossa asennossa.

Eniten minua närästyttää tämän uuden kanssa höpinät siitä, että vastoin mitä lääkärit sanoo, niin hän on nähnyt kuinka osteopatialla ollaan korjattu rytmihäiriöitä ja saatu sykettä laskemaan ja minunkaan ei kannata pelästyä, jos syke tippuu – en pelästynyt. koska ei tippunut. Näkee mitä näkee, mutta lienee toisen vuosikurssin osteopaatti, joka on juuri valmistunut hierojaksi. Olen pahoillani, mutta minä en oikein laske tuota luotettavaksi kokemukseksi.

Tekeminen on tekemistä ja puhe on puhetta. Krampit ovat loppuneet tältä osin, joten seuraus oli se mitä toivoinkin.

Silti saatan mennä ensi kerralla sille kauempana olevalle kalliimmalle. Tai sitten en.

1 Like