Kookosöljy punkkeja vastaan

Alunperin julkaistu: https://www.katiska.eu/koira/kookosoljy-punkkeja-vastaan/

Kookosöljy on melkoinen ihmeaine. Paitsi että se hoitaa ihoa ja koirilla turkkiakin, niin se estää myös lähes mitä tahansa sairauksia. Puhumattakaan punkkihäädöstä, jossa se on parasta mitä rahalla saa. Ei liene yllätys, että käytännössä kaikki ylisanat löytyvät myyjiltä ja luontaistuotesivustoilta.

Ravintorasvana kookosöljy on ehkä huonoin rasva mitä maa päällään kantaa. Siitä puuttuu lähes kokonaan hyödylliset rasvahapot ja sen ainoa arvo perustuu energiaan – joka on siis täysin sama kuin kaikilla muillakin rasvoilla. Mutta koska sen rasvakoostumus muuntuu einen nihkeästi läskiksi, niin sitä voi toki käyttää energialisänä rajoitetulla rasvalla olevilla koirilla, jolloin aidosti hyödyllisiä rasvoja riittää ehkä einen muuhunkin kuin kaloritehtailuun.

Mutta jos kookos kelpaa punkkihäätöön, niin sillekin löytyisi järkevää käyttöä. Se on sitten eri asia miten käytännöllistä ihon ja turkin öljyäminen on, mutta jos ei halua tai pysty käyttää esim. DEET-pohjaisia, niin silloin apu olisi ainakin helposti saatavilla.

Väitteiden pitkäikäisyys

Googlen hakutulokset antaisivat ymmärtää, että väitteiden määrä on tasaisesti noussut suunnilleen vuosituhannen vaihteesta alkaen ja niissä näkyy kaksi piikkiä. Vuonna 2008 tuotiin näkyviin tutkimus, josta voidaan sanoa innon varsinaisesti puhjenneen. Sittemmin se räjähti käsiin niinkin myöhään kuin 2018. Tuo julkaisutahti kulkee hyvin vahvasti käsi kädessä kookosöljyn mainostuksen kanssa ja kuten tiedetään, niin luontaistuotemaailmaa ei näyttöjen puute ole koskaan hidastanut. Mutta yleensä jokin kosketuspinta todellisuuteen löytyy, vaikka se olisikin heikko, heiveröinen ja tarkoitushakuinen.

DEET ja muut synteettiset karkotteet ovat toimineet aina paremmin matalammilla annoksilla, kuin suoraan luonnosta otettavat ekstraktit ja muut jatkojalosteet. Synteettisille etsitään kuitenkin koko ajan korvaavia tuotteita, koska kaikki vertaimevät, olivat ne sitten hyttysiä tai punkkeja, ovat tautivektoreita niin ihmisille kuin hyötyeläimille. Siksi ylipäätään tutkimuksia punkkien, kirppujen ja sääskien karkottamisesta löytyy huomattavan paljon, mutta ei kookosöljystä.

Yrttipohjaisemmilla on vain koko ajan yksi selvä rajoite. Riittävällä annostuksella, joka on yleensä huomattavasti suurempi kuin synteettisillä, saadaan kylläkin karkotusvaikutus, mutta se on huomattavan lyhytaikainen. Puhutaan maksimissaan vain muutamasta tunnista (Lupi ym. 2013[ref]Lupi E, Hatz C, Schlagenhauf P. The efficacy of repellents against Aedes, Anopheles, Culex and Ixodes spp. – a literature review. Travel Med Infect Dis. 2013 Nov-Dec;11(6):374-411.[/ref]).

Kookosöljyn vaikutus

Kookosöljyn vaikutukseksi on päätetty sen sisältämä lauriinihappo, jota on kookosöljystä noin puolet. Kookoskauppiaat väittävät lauriinihapon olevan keskipitkä rasvahappo, mutta se on aidosti pitkiin kuuluva. Ja kuten kaikki pitkäketjuiset tyydyttyneet, myös lauriinihappoa sisältävä kookosöljy nostaa haitallisesti kolesterolia – myös muuten isoissa määrissä koirillakin, vaikka niillä ei yleensä olekaan kolesterolin kanssa ongelmia, koska koira säätelee ihmistä poikkeavalla tavalla kolesteroliaan.

Samaan sumutukseen kuuluu MCT-öljy, jota mainostetaan usein kookosöljynä. Se voi olla kookosta, tai se voi olla palmuöljyä, tai mitä tahansa muuta keskipitkiä rasvahappoja, mutta siitä on aina poistettu kaikki pitkät rasvahapot, mukaanlukien lauriinihappo. Yksi syy siihen miksi mitään kookosöljyn tai lauriinihapon väitteitä ei voida siirtää MCT-öljyihin.

Punkkien suhteen toki toissijaista, koska kookosöljyn lauriinihappo ei karkoita punkkeja syötynä, vaan iholle levitettynä. Mutta kookosöljyn surkea historia ravitsemuksessa on silti syytä pitää mielessä, koska se heijastuu myös muihin väitteisiin.

Se, että miksi juuri lauriinihappo karkoittaisi punkkeja, on hämärän peitossa. Väite vain ilmestyi yhtä äkkiä. Koska lauriinihaposta tehdään saippuaa ja ihonhoitotuotteita, niin luultavasti joku luova kauppias keksi, että sehän karkottaa myös punkkeja.

Lauriinihapon tutkimukset keskittyvät siis vain kahteen tutkimukseen. Vuonna 2008 asialla oli kaupallinen tuote ContraZeck, joka pyrki varmistamaan luvan lauriinihapon käytölle punkkikarkotteena. Siitä tehtiin uusi tutkimus 2010. Tutkimus teki samalla myös tuotekehittelyä. Vuoden 2018 tutkimus jatkaa samoilla linjoilla tulosten suhteem.

2008: ContraZeck

Schwantes, Dautel ja Jung (2008[ref]Ulrich Schwantes, Hans Dautel, Gerd Jung. Prevention of infectious tick-borne diseases in humans: Comparative studies of the repellency of different dodecanoic acid-formulations against Ixodes ricinus ticks (Acari: Ixodidae). Parasites & Vectors 2008, 1:8[/ref]) testasivat lauriinihapon tehokkuutta labratoriossa liikkuvalla alustalla (MOA) ja soveltaen paremmin omiin tarkoituksiinsa sopivaksi yhdysvaltalaisen Environmental Protection Agencyn systeemejä. Joten taaskaan tutkimustulokset eivät ole verrattavissa muihin tutkimuksiin. Häätötehokkuus laskettiin kaavasta R = 100 – NR/N × 100, jossa NR on häätyneiden määrä. Eli jos kahdestakymmenestä punkista kymmenen häätyi, ja kymmenen ei, niin ilmoitettu punkkihäätö olisi 50 % (yllättäen).

Tulos oli mullistava heidän useammalla erilaisella lauriinihapposekoituksella. 81 – 100 % häätyi, eli tipahti lämmitetyltä rummulta, jonka pinnan imupaperi oli käsitelty 10 prosenttisella lauriinihapposeoksella määrällä 1 mg/cm2. Samaan tulokseen päästiin käsittelemättömällä kookosöljyllä. Karkotusaikakin oli huomattavan pitkä, keskimäärin 8 tuntia.

Jos käytettäisiin tuplalaihempaa, eli 10 prosenttista lauriinihappoa, mutta annosteltu määrä noin puolitoistakertaistettaisiin 1,67 mg/cm2, niin saataisiin kuuden tunnin suoja.

Sitten päästään tutkimustekstissä hieman hämmentävään tulokseen. Testattu seos hääti aina nymfien kohdalla 63 – 83 %, johon päästiin myös referenssinä olevalla pelkällä kookosöljyllä. Ja molemmat antoivat 75 – 88 % suojan, joka oli parempi kuin toisella referenssillä ikaridiinilla.

Hieman vaihtelua prosenteissa, voisi joku todeta.

Mutta tehdään sivuhyppy ja vilkaistaan mitä ikaridiinilla on muissa tutkimuksissa saavutettu.

Ikaridiini

Kun testataan EPA:n kriteereille ilman modifikaatioita, ja kun mitataan punkkien pyrkimystä liikkua ylöspäin käsitellyllä iholla, niin ikaridiinille saatiin meikäläisten punkkien nymfejä vastaan kahdeksan tunnin suoja 10 % sekoituksella (Büchel ym. [ref]Büchel K, Bendin J, Gharbi A, Rahlenbeck S, Dautel H. Repellent efficacy of DEET, Icaridin, and EBAAP against Ixodes ricinus and Ixodes scapularis nymphs (Acari, Ixodidae). Ticks Tick Borne Dis. 2015 Jun;6(4):494-8.[/ref]). Se mikä tässä eniten ihmetyttää, on että miksi on verrattu ikaridiinia vastaan, jonka tehoa on pääosin selvitetty nimenomaan hyttysiä vastaan, ei punkkeja. Toimivampi vaihtoehto olisi ollut verrata DEET:iä vastaan, mutta ilmeisesti sitä ei haluttu. Samaan kategoriaan vaipuu kysymys miksi lauriinihappoa verrattiin toisaalta kookosöljyyn, ei esimerkiksi rypsiöljyyn. Ilmeisesti sekin olisi antanut vähemmän haluttuja vastauksia.

Takaisin lauriinihappoon.

Tutkimustyö

Lauriinihappoa ei tutkittu sinällään akateemisen mielenkiinnnon takia, vaan kyseessä oli patentoidulle kaupalliselle tuotteelle tehdystä tuotekehittelytyöstä. Työn tilaaja, Dr. R. Pfleger GmbH, on saksalainen lääkeyhtiö, joka tekee mm. reseptivapaiden tuotteiden lisäksi myös luontaistuotteita. Tilaustyöt ja taloudelliset kytkökset eivät ole harvinaisuuksia tutkimusmaailmassa, mutta niitä pidetään aina riskitekijöinä. Asia, joka kannattaa pitää mielessä, mutta jolle ei kannata rakentaa salaliittoja.

Tutkimus tehtiin rumputestinä, jossa 5×10 cm suikaleeseen laitettiin noin 1 mg/cm2 tutkittavaa ainetta, joten lauriinihappoa oli 0,1 mg/cm2 eli 20 mg ja lauriinihappona 2 mg. Sitten katsottiin miten punkit liikkuivat.

Testin alkukontrolli, jossa ylipäätään toimivuus testattiin, tehtiin Zanzarinilla, joka on kilpailijan kookosöljypohjainen punkkihäätöön myytävä aine. Kun puhutaan tieteellisestä tutkimuksesta, niin valinta oli paitsi erittäin omituinen, niin myös hyvinkin tarkoitushakuinen tutkimuksen oletuksen suhteen. Tai eihän voida edes puhua oletuksesta, koska tarkoitus oli vahvistaa valmistajan tilaamana punkkien häätöön patentoitua tuotetta – oikeammin, kyse ei ollut edes varsinaisesta tilaustyöstä, vaan tuotekehittelyn ja lupaprosessin vaatimuksista.

Ilman häätöjä noin 97 % punkeista ylitti käytetyn suikaleen.

Punkkien piti siirtyä rummun päällä olevalle suikaleelle koeputkesta lasiputkea pitkin. Kun käytettiin pelkkää 10 % lauriinihappoa, niin kaikki punkit siirtyivät rummulle. Sen sijaan yhdellä lauriinihappopohjaisella, 93 % punkeista ylipäätään suostui liikkumaan koeputkestaan.

Testatut lauriinihappotuotteet vaihtelivat häätönsä suhteen 81,4 prosentista 100 prosenttiin. Pelkkää lauriinihappoa sisältävä kontrolli vaihteli ollen 82 % yhdessä kokeessa ja 89 prosenttia kahdessa muussa. Tämä tarkoittaa sitä, että kymmenestä punkista 82 prosentilla kahdeksan punkkia ei edennyt koko 10 cm matkaa. Mutta kun yksi kymmenestä ei tee sitä muutenkaan, niin puhutaan seitsemästä. Jos jossitellaan enemmän, niin ihmisillä puhtaalla iholla neljäsosa ei liikkunut riittävästi, niin silloin karkoitettujen määrä olisikin enää 5 tai 6. Riippuu täysin miten numeroita pyöritellään.

Vaikutus oli aina nopea. Puhuttiin sekunneista, kun punkit tipahtivat rummulta. Vaikutus on niin nopea, että olisi mielenkiintoista tietää mikä luonnon niin normaalista rasvahaposta kuin lauriinihaposta tekee punkeille niin julmetun myrkyn. Sen asian tutkijat ohittavat täysin.

Mutta koska häätötehokkuus ilmoitetaan koko ajan suhteellisina prosentteina, niin katsotaan mitä numerot aidosti ovat. Prosentit ovat vaikeita ja kun niistä tehdään vielä ekstra-suhteellisia, niin ne monimutkaistuvat lisää.

  • 10 % lauriinihappo: 30 punkkia, 28 kiinnittyi rummulle ja 25 tipahti
  • 10 % lauriinihappo: 30 punkkia, 24 kiinnittyi ja 19 tipahti
  • valmistajan lauriinihappotuote: 30 punkkia, 23 kiinnittyi ja 22 tipahti
  • valmistajan lauriinihappotuote: 30 punkkia, 20 kiinnittyi ja 17 tipahti

Ihmiskokeet

Lisäksi tehtiin kaksi pienimuotoista testiä ihmisillä. Ensimmäisessä käytettiin ContraZeckiä punkki-nymfeillä, ja toisessa Autan nimistä, jossa vaikuttavana aineena on ikaridiini ja se testattiin aikuisilla punkeilla.

On yksi syy miksi pääsääntöisesti testataan nymfeillä. Ne ovat aktiivisempia liikkumaan ja reagoivat herkemmin häätöihin. Aikuismuoto taasen reagoi huonommin. Se, että testattavaan tuotteeseen käytettiin nymfejä ja vertailuna käytettyyn synteettiseen häätöön, joka on tutkitusti tehokkain hyttysiä vastaan, taasen aikuisia, haiskahtaa melkoisesti.

Punkkeja kokeiltiin toki puhtaallekin iholle. Jos 9 punkkia 12:sta eteni iholle, niin kaikki oli hyvin. Paitsi, että tuo tarkoittaa myös, että puhtaan ihon karkoittava vaikutus on 25 %.

Testissä käsiteltiin osa jalan ihosta ja seurattiin ylittivätkö punkit käsitellyn alueen puhtaalle iholle vai liikkuivatko ne sivusuunnassa tai alaspäin. Tutkimuksessa kerrotaan melkoisen tarkkaan rumputestin tulokset, mutta kaaviot muuttuvatkin paljon yksioikoisemmiksi ihmisten kanssa.

Syykin on selvä. Kun tulokseksi saatiin pyöreät kuuden tunnin karkotusaika, niin se tarkoitti, että tuona aikana käsittelyn jälkeen punkit liikkuivat muuhun suuntaan tai putosivat – mutta pudonneiden määrää ei kerrottu. Suhteellinen karkoitusprosentti laskettiin niistä punkeista, jotka liikkuivat muuhun suuntaan kuin ylöspäin eivätkä siten saavuttaneet maaliaan, hoitamatonta ihoaluetta.

Häätöä ei siis mitattu puremilla, eikä edes poistuneilla punkeilla. Tuolta osin ihmistestit olivat täydellinen pettymys eikä kerro punkkihäädöstä yhtään mitään. Sen lisäksi jopa lasketut prosentit poikkesivat rummulla tehdystä.

Kapriinihappo

Kapriinihappo on lauriinihapon kaltainen rasva, jota löytyy samoista lähteistä. Myös sitä on tutkittu, itseasiassa varmaan enemmän kuin lauriinihappoa. Luontaistuotepuoli tuttuun tapaansa näyttäisi lainaavan siitä tehtyjä tutkimustuloksia hyvinkin ilman rajoituksia niin kookosöljylle kuin lauriinihapollekin. Ehkä kyse on tarkoitushakuisuudesta, ehkä vain käännösvirheestä, en tiedä, mutta kapriinihapon englanninkielinen nimi on decanoic acid (DA), kun taasen lauriinihapon systemaattinen nimi on englanniksi dodecanoic acid (DDA). Kun lisäksi kaikkia kookosöljyssä esiintyviä kutsutaan aika ajoin yhteisnimellä decanoic fats, niin äkkiäkös siinä menee gluteenit ja gluteiinit sekaisin, kun sotkeentuu maitohappokin maitohappobakteereihin.

Mihin päästiin?

Tutkimuksen mukaan lauriinihappo häätää punkkeja. Parhaimmillaan jopa ennen kuin punkki on edes iholla.

Tässä on vain kaksi ongelmaa. Ensimmäinen ja vakavin on se, että kukaan ei tiedä mitä oikeastaan tutkittiin. Ainoa, jonka koostumus on tunnettu, oli 10 % lauriinihappo. Testatut tuotekehityksessä olevat sen sijaan ovat täysiä mysteerioita, koska niissä oli 90 prosenttia jotain, jota ei kerrottu. Tutkimus, jossa ei tiedetä mitä tutkitaan, on melkoisen hyödytön tutkimus.

Se, että moista ei ole kritisoitu, vaikka se on erittäin yleinen syy hylätä tutkimuksia koosteista, on outoa. Toisaalta, vaikka Schwantes et al. 2008 on paljonkin siteerattu tutkimus Googlen hakutuloksissa, niin tieteellisissä julkaisuissa mainintoja on huomattavan vähän.

Ilman kritiikkiä ei kuitenkaan olla. On kysytty, että kertooko ylöspäin suuntautuvan liikkeen arviointi paljoakaan, koska se voidaan tulkita ”metsästysmoodiksi”, kuten heinänkorteen kiipeäminen. Silloin pelkkä väistäminen tai ylipäätään suunnan muutos ei kerro suoraan häädöstä mitään.

Kritiikkiä löytyy myös tutkimustavasta, mutta enemmänkin asetelmassa jenkkien tapa vastaan saksalainen tyyli. Yhdysvalloissa käytetyssä punkki valitsee pysyäkö puhtaalla iholla vai siirtyä käsitellylle, kun taasen saksalaisessa punkin valinnanvapaus on pysyä kuparilevyllä tai siirtyä käsitellylle iholle. Tuon eron katsotaan tuottavan erilaiset tulokset.

Se mikä minua mietityttää, on rasva ylipäätään. Maasta tuskin löytyy montaakaan punkkialueella kasvanutta, joka ei tietäisi mitä punkille tapahtuu aurinkovoiteen kanssa: se ei pääse liikkumaan. Hieman samaa, mutta liikkumisen suhteen, kuin mitä voin käyttö entisaikoina oli punkin irrottamisessa. Tutkimuksessa ei vahingossakaan edes sivuttu ylipäätään öljyn merkitystä ja siksi vaikka rypsiöljyn käytön puute kontrollina oli todella ihmeellistä.

Synteettisissä häädöissä, oli se sitten ikaridiini/pikaridiini tai DEET tiedetään mitä ja miten punkkeja tappaa tai häätää. Lauriinihapossa sitä ei ole mietitty sekuntiakaan, ainakaan julkisesti. Olettamus saattaa olla, että kun tiedetään punkkeja houkuttavan liikkeen lja lämmön lisäksi myös mm. hiilidioksidi, ammoniakki, asetoni, fenolit ja rasvahappomolekyylit, niin ehkä punkit vaan inhoavat lauriinihappoa – tai tietävät, että se on lämminverisille turha rasva, joten jos siltä haisee, niin ei voi olla potentiaalinen lounas…

Joten vaikka tutkimustuloksissa saatiin suhteellisesti melkoisen kova häätöprosentti, itseasiassa parempi kuin millään koskaan, niin aidosti tutkimus ei kertonut lauriinihapon punkkihäädöstä yhtään mitään.

Paitsi että kertoi. EU:ssa häädön täytyy poistaa tai siirtää muualle ihossa, vaatteissa tai asuintiloissa olevan ötökän. Tutkimuksen mukaan lauriinihappo siirsi punkkia iholla. Tämä riittää luvan saamiseen ja aivan riippumatta siitä mitä mieltä tutkimuksesta ja sen tuloksesta on, niin EU:n päätöksellä 2014 haettu lupa vahvistaa, että lauriinihappo ContraZeck nimisessä tuotteessa on punkkihäätö[ref]Regulation (EU) no 528/2012 concerning the making available on the market and use of biocidal products. Lauric acid
Product-type 19 (Attractants and Repellents). March 2014 Germany.[/ref].

DEET haisee käytössä. Lauriinihappo tuskin, mutta en ole aivan varma, että haluaisin rasvata itseni ja vaatteeni punkkihäädön nimissä.