Koirasusi koiran vaatteissa

longplay-susi-saunassa

Suomessa on vahva koirasusi-scene. Ei välttämättä suuri, ja ihmisiä menee ja tulee, mutta uskallan silti väittää, että se on sekarotuismarkkinoiden vahvin alakulttuuri. Koirasusiharrastajat ovat jossain määrin taatusti tiiviimpi yhteisö kuin rescue-ihmiset. Koirasusi-ihmisiä yhdistää samankaltainen idealismi koiristaan, kun rescue ihmiset kerääntyvät oman järjestönsä sateenvarjon alle ja sateenvarjon alle eivät kaikki mahdu.

Laitetaan heti alkuun mainos:

longplay-susi-saunassa

  • LongPlayn artikkelilla on hintaa 4,90 €. Artikkeli on luettava, mutta suoraan sanottuna ei ihan sitä laatua mihin olen tottunut LongPlayn tuotannossa. Nyt siitä oli tehty vain pidennetty rikosartikkeli muutamalla pikahaastattelulla. On se silti ostamisen arvoinen.

Juttu kertoo Lopen keissistä, joka on monellakin tapaa surullinen keissi eläinsuojelurikoksesta, joka syntyy kun ihmisellä lähtee mopo keulimaan eikä ole hollia eikä resusseja.

Suurin osa lukijoista varmaan kehittää suunnattoman raivon syyllistä kohtaan. Varmasti aiheesta, mutta minulla raivo alkoi kehittyä ihan muista asioista. Stressihormonipitoisuudet nousivat tappiinsa kun alkoi selvitä kuinka moni tiesi tilan ongelmista. Mutta eihän moiseen voinut puuttua. Joko ei haluta liata omia käsiään tai sitten oltiin itseasiassa olennainen osa ongelmaa.

Tuomion sai itse tekijät. Minusta komppaajat ja hang-arounderit olisi pitänyt myös tuomita. Heitteillejättö on rikos Suomessa, mutta se ei koske eläinsuojelurikoksia kolmannen osapuolen toimissa, siis toimimattomuudessa.

Tiedän, että nyt ehkä hermostun sivullisesta toiminnast, mutta minulla kaatui kuppi Kaimion tekemisistä. Oikeammin, tekemättömyydestä. Lopen susia/susimiksejä oli käytetty elokuvatuotannossa – josta muuten Kaimio otti kouluttajana aikoinaan itselleen krediitit. Nyt hän nosti kätensä ylös ja sanoi, että ei tiennyt. Tietämättömyys johtui siitä, että eläimet olivatkin hänen avustajansa hankkimia ja kouluttamia. Hänellä ei ollut osaa eikä arpaa mihinkään, hän vain koordinoi koordinoimatta mitään.

Kaimio johtaa toimintaansa ja on silloin myös vastuussa siitä. Se, että näyttelijöiksi sopivia saarlooseja tai vlackeja ei löytynyt, ja siksi käytettiin Lopen kenneliä – jonka setup ja ympäristö olivat jumalattoman hyvin tiedossa – ei saanut tietenkään rajoittaa. Se olisi näkynyt liikevaihdossa. Tällä valinnalla mahdollistettiin Lopen toiminta. Ainakin taas hetkeksi aikaa.

Se siitä.

Tiedän tuomitun, Facen ympyröistä. Tiedän myös useita hänen komppaajiaan. Aika monet heistä polttivat aika ajoin minun näköisiäni olkinukkeja, koska suhtautumisestani suomalaiseen koirasusi-skeneen ei oikein pidetty.

Mielenkiintoisena pidin sitä, että yleisemmällä tasolla nimenomaan sekarotuismaailma oli hyvinkin positiivisesti koirasusiin suhtautuvia. Rotupuoli olikin enemmän vastaan. Johtuiko se enemmänkin laajemmasta vastakkainasettelusta seropien ja ropien välillä onkin sitten oma aiheensa.

Mutta aivan jokaisessa Facen koiraryhmässä, jossa koirasusikeskustelu oli mahdollista, nimenomaan ylläpito mahdollisti kannustavan suhtautumisen myös Lopen toimintaa kohtaan. Minulla on paskamaisen hyvä muisti määrätyissä asioissa, vaikka muutoin välillä tuntuukin siltä, että aivot ovat muuttumassa emmentaaliksi.

No, se siitäkin.

Koirasusikauppa on pääosin puhdasta kusetusta. Mutta koska ostajat haluavat tulla kusetetuksi ja tekevät sen asenteella shut up and take my money, niin ketään ei häiritse. Suomessa nimittäin lähes kaikki koirasudet ovat yhtä kaukana sudesta kuin meidän russelit. Lopen tapaisia ei ole kuin yksittäisinä.

Aitoja koirasusia, joissa susi on enintään 12. sukupolven päässä, on nimittäin tolkuttoman vähän. Ylipäätään suden suhteen saadaan sanoa hyvästit noin kuudennessa polvessa. Ja niiden kauppa tyrehtyi vahvasti Lopen kaatumiseen – tosin juorut puhuvat ainakin yhdestä kennelistä lähempänä itärajaa, mutta mehän ei piitata juoruista; ei piitattu Lopenkaan tapauksessa.

Suomessa koirasusi on sekarotuinen koira, jossa sudeksi mielletty ulkonäkö on haettu huskeyllä, saarlooseilla, vlackeilla ja saksanpaimenkoirilla. Susimaisen arka luonne on saavutettu käyttämällä arkoja koiria. Ainoastaan koirasusimaailma pitää arkuutta tavoiteltavana asiana, kun kaikkien muiden mielestä se on yksiselitteisesti ongelma.

Toisaalta. Mopsien tuhina on söpöä, italiaanojen jalkamurtumat kuuluvat elämään ja ranskanbullien sairaudet johtuvat teollisesta ruuasta. Asiat muuttuvat sopiviksi aina tarpeen mukaan.

Tein aikoinaan eräänlaista profilointia koirasusiharrastajista. Kyllä, profilointi meni fiilispohjalta ja vain aktiivien mukaan, mutta silti. Väitän, että koirasusiharrastajat olivat pääosin 20 vuoden molemmin puolin olevia nuoria naisia, joilla oli vahva aikaisempi tausta kaneista, käärmeistä, rotista ja hämähäkeistä (tuossa ei ole mitään vikaan, noita on ollut kania lukuunottamatta meilläkin) ja heikko kokemus koirista.

Mutta yleinen ja yhtäläinen tekijä oli viehtymys japanilaiseen animeen ja mangaan (siihen viihteellisempään, uskoakseni harvemmin aikuisviihteen mangaan).

Jokainen aktiivi koirasusiharrastaja kykeni siteeraamaan tolkuttomia pätkiä Hopeanuolesta – muistatteko sen piirretyn, jossa koiralauma toteutti japanilaista budo-kulttuuria tapellen pahojen karhujen kanssa?

On vaarallista väittää, että pelipuolella vaikkapa Grand Theft Auto tekisi liikenteeseen hulluja rikollisia. On aivan yhtä vaarallista väittää, että Hopeanuoli olisi rakentanut kysyntää koirasusibisnekselle. Mutta saattaa olla vähemmän vaarallista kysyä, että yhdistääkö Hopeanuolesta innostuneita ja sekarotuisia koiria susina ostavia huomattavan todellisuuspakoinen käsitys siitä mitä sudet oikeasti ovat?

Mutta se oli selvä, että kaikkia koirasusi-skenessä puuhaavia yhdisti osaamattomuus ja tietämättömyys jalostuksesta. Sen takia pystyttiin myymään samasta pentueesta erilaisella susiprosentilla olevia yksilöitä sen mukaan kuinka paljon ne muistuttivat susia. Samasta syystä vlackeja ja saarlooseja väitettiin koirasusiksi.

No, ei se, että maailmassa myynti perustuu tunteisiin ja imagoon, ole mikään uusi juttu. Se on itseasiassa paras tapa markkinoida. Heti pelottelun jälkeen.

Tällä hetkellä en tiedä mikä on suomalaisen koirasusimaailman tila. Se nimittäin hävisi maan alle välittömästi Lopen katastofin jälkeen.

Ja siitä vähästä, joka Facebookissa edelleen vaikuttaa, ovat jokainen bannanneet minut – sanoisin, että etu kummallekin puolelle.

Lopen tapauksesta syytettiin valvontaeläinlääkäreitä ja yhteiskuntaa, epäonnistumisesta. Eivät he/ne epäonnistuneet. Koirasusiyhteisö epäonnostui. Paikkakuntalaiset epäonnistuivat. Ja varsinkin taloudelliset yhteistyökumppanit epäonnistuivat.

Vihti on hassu paikka Täällä on poikkeuksellisen äänekäs rajakkivajakkikeskittynä. Aiemmin näillä kulmilla oli myös koiratappeluita. Nyt naapurikunnassa rääkättiin susia ja susiristeyksiä. Onneksi hevosia hoidetaan paremmin.

Hopeanuolessa pääroolissa on kylläkin akitat :sweat_smile:

Niin oli. Mutta se ei silti asennetta muuta. Ne olivat villejä, vapaita ja luonnollisia (just joo…). Se on kuitenkin yhdistävä tekijä.

Hieman samalla tavalla kuin että minun ikäluokassani Jack Londonin susikuvaukset ovat yhdistävä tekijä ja samalla yksi selittävä tekijä nykyiselle susivihalle.

1 Like

Tähän tapaukseen liityen on pidetty vasta valmisteluistunto eli ketään ei ole vielä tuomittu. Kärjäoikeus on varannut asian käsittelylle toistakymmentä päivää tammi-helmikuussa. Kyseisestä paikasta ovat myös “sisäpiirin” ihmiset tehneet eläinsuojeluilmoituksia ja varsinainen ilmianto susista on tullut nimeomaan kasvattajan lähipiiriin kuuluneelta henkilöltä, jolla itsellään oli yksi näistä susista. Valitettavasti viranomaisia alkoi kunnolla kiinnostaa vasta, kun sudet tulivat heidän tietoonsa ja ilman niitä tai epäilyä niistä eläinten kaltoinkohtelu ja suoranainen rääkkäys olisivat todennäköisesti jatkuneet vielä pitkään. Lopen kasvattaja on saanut esimerkiksi siirrettyä eläinsuojelutarkastuksen aloittamista tunnilla vedoten siihen, että hänelle on tulossa asiakas. Hän myös tiesi, että hänellä on hallintolain mukaan oikeus olla tarkastuksessa paikalla ja tämän vuoksi hän pyrki olemaan mahdollisimman paljon poissa kotoa erityisesti viime metreillä tai ainakin väittää, ettei ole kotona. Asiaan on siis yritetty puuttua monelta taholta usean vuoden ajan, mutta valitettavasti se ei johtanut muuhun, kuin yksittäisiin tarkastuksiin, joita varten hän oli usein kerennyt valmistautua. Totta on, että mukana on myös ihmisiä, jotka ovat nähneet epäkohtia, eläinten huonoa kohtelua, yms. ja tästä huolimatta he tulevat jopa todistamaan tämän kasvattajan puolesta oikeudessa mikä on järkyttävää. Heistä tosin useimmat eivät ole juurikaan viettäneet aikaa kyseisellä tilalla - ilmiantaja ja jotkut kasvattajaa vastaan todistavat ihmiset sen sijaan ovat.

Njooh. Asiallinen oikaisu. Syyllisyys on voimassa vasta lainvoimaisen päätöksen jälkeen, kun valituskierroksia ei enää ole käynnissä,

Eläinsuojelutarkastuksen saa aina siirrettyä. Asiakkaalla on siihen itseasiassa lain suoma oikeuskin. Se, että joku Eerikäinen ei siitä aikanaan piitannut, oli oma juttunsa, Varoittamatta voidaan tulla vain kahdessa tapauksessa poliisin avustuksella: rikoksen uskotaan olevan käynnissä tai on epäily rikoksesta, josta minimi on vuosi vankeutta. Tismalleen samat rajat siis kuin kotietsinnässä, joka se de facto sekö de jure onkin.

Kun meille tehtiin viimeinen itse pyydetty virkaeläinlääkärin tarkastus (kieltäytyi, koska hänellä on kuulemma oikeitakin töitä), niin tarkasstuspolitiikasta keskusteltiin. He ovat aika hampaattomia ilman aitoa ongelmaa ja pelkkä epäily tai jonkun juorut eivät riitä. Yleensä reagointikynnys laskee kun ilmoituksia tulee useampi ja ne alkavat tulemaan lähipiiriltä.

Susikysymyshän oli itseasiassa sivujuonne, vaikka se otsikoihin nostettiinkin. Eläintenpito oli se aito syy. Jos nurkat olisi pidetty kunnossa, niin toiminta olisi täyttä edelleenkin.

Sinä muistat ne sekarotuisketjut koirasusista ihan yhtä hyvin kuin minäkin. Väitätkö totisella naamalla, että scene ei olisi ollut hyvinkin kannustava ajatukselle korkeaprosenttisista susista :wink:

Kyllä. Vastaus on kyllä.

Itse pyörin Hopeanuoli-piireissä vuodesta 2005 vuoteen 2018, noin suunnilleen. Yhdessä vaiheessa aktiivisesti, ja myöhemmin en niin aktiivisesti. Todella moni suomalainen fani halusi koirasuden, koska Hopeanuolessakin oli villejä koiria. Voivoteltiin kun Suomessa ei saa pitää sutta lemmikkinä (onneksi ei), ja mietittiin mistä saisi ostettua mahdollisimman korkeaprossaisen koirasuden.

Näitä ‘koirasusia’ sitten haettiin Saksasta ja muualta Euroopasta. Käytöksen puolesta niissä oli yhtä paljon sutta kuin puudelissa. Ja jos kehtasit kyseenalaistaa asian, sait sitä kuuluisaa paskaa niskaasi. Olihan se noloa, ‘koirasuden’ ostajille siis. Joku käytti muistaakseni 15 000 euroa koirasuteen, joka ei koskaan kasvanut huskya suuremmaksi, vaikka olevinaan siinä oli 80% sutta. Koirasutena kyseinen tyyppi sitä markkinoi ja tarjosi astutettavaksi kovaan hintaan jokaiselle nartulle joka tuli vastaan.

Allekirjoitan tämän täysin. Todella montaa yhdisti myös tietämättömyys susista ja niiden käyttäytymisestä, koirista ja koirien kouluttamisesta näin ylipäänsä. Ne harvat joilla oli järkeä päässä, lähtivät skenestä jo aikaa sitten. Itse en koskaan skenessä varsinaisesti pyörinyt. Tarkkailin touhua kuitenkin ulkopuolisen silmin useamman vuoden.

Ja ei tasan pidä paikkaansa. Kaimio on meiltä ostanut muutaman eläimen (joitain vuosia sitten), ja ihan itse otti yhteyttä, kävi paikan päällä ja osti eläimet. Ne menivät itseasiassa Tuntemattoman kuvauksiin, ja muistaakseni yksi niistä menehtyi yhtäkkiä ilman sen kummempaa selitystä pian myynnin jälkeen.

Oon aina ihmetellyt koirasusiskeneä ja siihen kuuluvia ihmisiä. Yhtäkään positiivista kokemusta ei ole. Suurin osa on käyttäytynyt ylimielisesti ja julistanut koirasusien paremmuutta ja vaahdonnut siitä miten susigeenien lisääminen nykyiseen populaatioon parantaisi koirien terveystilannetta.

Taitaa kuitenkin se tekemättömyys pitää paikkaansa Kaimion suhteen.

No, kyllä tuo Kaimion touhu on ihan niin kuin @Jagster sanoo.
Siinä on ihminen joka pesee kätensä kun paska osuu tuulettimeen eli häneen itseensä.

Olen lukenut poliisin esitutkintamateriaalin ja ei se Kaimio kyllä ihan puhdasta ole.

Kerrataan hieman koirasusimatematiikkaa:

| | | | | | |
|—|—|—|—|—|—|–
|koira | 2. sukupolvi
vanhemmat| 3. sukupolvi
isovanhemmat | 4. | 5.| 6.
| yksilö | 2 koiraa | 4 koiraa | 8 koiraa | 16 koiraa | 32 koiraa
| 100 % | 50 % | 25 % | 12,5 % | 6,25 % | 3,13 % |

En rakenna tuota taulukkoa enempää. Googlettakaa, jos haluatte visuaalisemman. Tai vilkaiskaa oman koiranne sukutaulua. Kunhan muistatte, että jokainen sukupolvi kasvattaa yksilöiden määrää kahden potenssissa.

Prosenttiluku ei kerro kuinka suuri osuus sukutaulun sen tason koirista löytyy yksilöstä, kuten usein kuvitellaan. Se kertoo todennäköisyyden, että mitään juuri sen sukutaulussa olevan koiran perimästä löytyy ylipäätään juuri siitä yksilöstä.

Edelleenkin koiran sukusolut pitävät sisällään vain puolet sen koiran omasta perimästä. Ja on täysin sattumaa (suomeksi: ei tiedetä miten mitkäkin geenit valikoituvat sukusoluihin, jos valikoituvat) mitkä yksilön geeneistä jatkavat matkaa. Siksi koirapentueen kaikilla yksiköillä on eri perimä, kuten ihmissisaruksillakin.

Joten koirassasi ei ole 25 % jokaisen isovanhemman geeneistä. Koirallasi on 25 % todennäköisyys, että se on saanut juuri tarkasteltavan isovanhemman jonkun geenin. Joten jos pentueessa on neljä karvakakaraa, niin on todennäköistä, että yhdellä on isän isän perimää ja kolmella ei ole.

Nyt kun on tämä perusasia saatu pois päiväjärjestyksestä, niin törmäsin tällaiseen, sinänsä ihan aitoon väitteeseen, jos mietitään milloin koirasuden saa myydä. Tai tehdä.

Käytännössä sä saat myydä vaikka 80% jos siinä on puhdas susi vähintään 5 sukupolven päässä.

Prosentti tarkoittaa tässä yksilön susiprosenttia, jonka laskukaava on korkeampaa mystiikkaa kaikille muille paitsi koirasusiharrastajille. Jos susi löytyy viidennestä sukupolvesta yhtenä yksilönä. niin on 6,25 % todennäköisyys, että pennulla on ylipäätään mitään perimää sukutaulussa olevalta sudelta.

Eli jos pentueessa on 6 pentua, niin todennäköisesti vain yhdellä pennulla on jotain perimää käytetyltä sudelta. Se, että mitä perimää se on, on vieläkin enemmän sattuman kauppaa – se voi olla turkki, tai se voi olla arkuus.

Jotta siirtyneen susiperimän mahdollisuus saataiin 80 prosenttiin, niin sukutaulun silnä polvessa olleista 16 siitosyksilöstä 13 täytyisi olla susi.

Haluatteko arvata montako sellaista yksilöä Suomesta löytyy ulkopuolella Korkeasaaren ja Ähtärin…

Mutta - prosentit selittävät myös sen miksi 12 sukupolven jälkeen mikä tahansa kertaamatta jätetty yksilö on jalostettu pois sukutaulusta ja miksi saarloos ja vlcak eivät ole susia eivätkä koirasusia.

Lainattu Long Playn sivuilta:

” Turun hovioikeus antoi tänään ratkaisunsa Lopen koirasusijutussa, josta Jouni Tikkanen kirjoitti kaksi vuotta sitten hienon Long Play -jutun ”Susi saunassa”. Hovioikeus kovensi hieman kahden päätekijän rangaistuksia. Venäjältä susia tai niiden läheisiä jälkeläisiä Suomeen pentutehtailua varten haetuttanut nainen tuomittiin törkeästä eläinsuojelurikoksesta ja muista rikoksista vuoden ja kahden kuukauden ehdolliseen vankeuteen, ja lisäksi hänelle määrättiin 40 tuntia yhdyskuntapalvelua. Eläimiä Venäjältä hakeneen naisen hovioikeus tuomitsi viideksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen.”

1 Like