Koiran resurssiaggressiivisuus

Pitäisi varmaan esitellä ensimmäiseksi mitä resurssiaggressiivisuus tarkoittaa. Lyhyesti se on juurikin sitä mitä yhdyssana tarkoittaa. Koiralla on jokin resurssi — ruoka, lelu, makuupaikka, ihminen… — johon kajoaminen (ihmisen tai koiran toimesta) käynnistää koiralla aggression; useimmiten se suojelee resurssiaan, mutta kyseessä on kuitenkin laajempi asia.

Suoraan sanottuna en tiedä mikä tulkinta on nykyään voimassa, mutta aikoinaan resurssiaggressiivisuus luokiteltiin koiran pelkotilaksi. En ole koskaan uskonut tuohon selitykseen, se on pääsääntöisesti ihan muuta kuin pelkoa. Jos koira pelkää, että siltä viedään ruoka, niin käytöksen pohja on ihan eri kuin resurssiaggressa.

Greyhoundit ovat maailman helpoin rotu omistajalle. Oikeasti. Rodussa resurssiaggressiivisuutta usein pyritään vahvistamaan tarkoituksella, muiden koirien suhteen. Jos et pidä puoliasi, niin menetät. Turhiin nujakoihin puututaan nopeasti, mutta kun mylly tulee ruuasta tai lelusta, niin siihen ei mennä koskaan väliin. Ja silloin voitto vahvistaa toisella käyttäytymistä, ja hävinneen kohdalla toivotaan, että pettymys ja menetys lisää reaktiota seuraavalla kerralla.

Ymmärtääkseni kaikissa muissa roduissa moista pidetään… ei-haluttuna.

Greyhoundit jahtaavat viehettä ajovietillä (ei, en jaksa pilkunnussintaa metsästys/saalistus- ja ajovietin vällllä). Se ei tarkoita sitä, että ne toimisivat puhtaasti vain ja ainoastaan -akselilla ajovietillä. Siinä on aimo annos aggrea mukana. Tosin nyt ollaan liukumassa lujaa vauhtia sekaviettien ja muiden PK-termien aina niin antoisaan maailmaan, mutta aggressiivisuus suorituksessa pohjaa vahvasti resurssiin.

Se, että koirat eivät pääsääntöisesti tappele juostessaan, on oma asiansa ja jalostuksen tulos kun ajoviettiä ylivahvistettiin. Nimittäin rataurheilun alkaessa pelkästään elävää ajaneet coursing-koirat tuppasivat aika ajoin tappelemaan radalla enemmän kuin kilpailemaan.

Vieheen pysäytys sen sijaan on toinen asia. Siellä tapellaankin välillä, ja kunnolla. Mutta siinä vaiheessa ajovietti muuttuu ihan toisenlaiseksi käyttäytymiseksi.

Minulta on kerran kysytty, että mistä tunnistaa koiran, jolla on suorituksessa aggressiota ja pysäytyksessä matsi rätistä ei ole enää saaliin tappamista, vaan resurssiaggressiivisuutta muita koiria kohtaan. Vastaus oli simppeli. Moiset koirat voittavat startteja.

Mulla on nyt 9kk terrieri jolle tuntuu ihan kaikki olevan resurssi. Lähtien nukkumapaikasta ruokaan jne
Mulla on ollut kaunis ajatus, jos saisi koiralle sellaisen vinkeen päähän istutettua, että hampaiden käytön sijaan lähtisi pois, mutta en tiedä onnistuuko.
Tällä hetkellä koiraa rajataan pois sellaisista tilanteista, joissa sen täytyy puolustaa asioitaan. Sillä on todella rasittava tapa tulla tavaroidensa kanssa aina keskelle olohuonetta ja siitä sitten irvistellä ohikulkijoille. Jos se luulee menettävänsä sen asian, niin miksei se mene vaikka johonkin omaan piiloon sen kanssa.
Tosi vaikea päästä tälläisen pään sisään. Itsellä ei ole koskaan ollut tälläistä terrieriä.

Meillä syö russelit omassa häkissään. Koskaan ikinä milloinkaan ei ole moista joutunut tekemään, mutta nyt oli. Kaipa sen olisi saanut hoidettua jotenkin pidemmän kaavan kautta, mutta meillä valittiin helpoin ja nopein ratkais. Itseasiassa sopii russeleillekin, koska laski niiden stressiä ihan pahuksesti.

Minä en kans oo koskaan ymmärtäny millä tavalla resurssiaggre (tai ihan vaan vahtiminen) ja epävarmuus liittyy toisiinsa. Tuo on älytön voimavara jolla pystyy pelaamaan monessakin asiassa. Monet haluaa karsia vahtimista koirilta kotonaan, minä taas annan aikuisten koirien opettaa vahtimisen pennuille. Pennut oppii, että toisten asioihin ei mennä sorkkimaan, ja oppivat samalla myös puolustamaan omaansa. Luonnollisestikaan tämä ei toimi jos koirat ei ole hallinnassa, normaalijärkisiä tai normaalijärkisellä ihmisellä. Koira joka ei pyri pitämään kiinni eduistaan ja omastaan on minusta aika turhanaikainen rukkasnahka. En tiiä onko tuon resurssiaggren nimi suurempi ongelma kuin käytös. Termillä on jotenkin negatiivinen klangi, se on helposti väärinymmärrettävissä, ja vielä siihen päälle se aivokuollut ajatus, että kaikki aggressio kumpuaa jostain epävarmuudesta tai pelosta.
Meillä kaikki koirat näyttää hammasta, jos joku toinen yrittää niiden tavaroita tai ruokaa sorkkia. Ne niistä jotka ovat kiinnostuneita henkilökohtaisesta reviiristä, käskevät liimautujien suksia kuuseen. Ne ei koskaan tappele, koska ymmärtävät ite sen, että oma on oma ja toisen on toisen, joten myös kunnioittavat toistensa käskyjä hankkia omia asioita eikä kärkkyä muitten.
Toki mullakin on ollu se kusipääkoira joka tuo jonku lelun keskelle lattiaa, siirtyy metrin kauemmas ja alkaa odottaa yrittäiskö joku ottaa sen. Yleensä kukaan ei kyllä yrittäny, mutta sen tekemisiin piti myös puuttua. Nykyisten kanssa ei tarvi, mutta eipä olekaan enää tollasta konfliktihakuista kotipoliisia.

Meillä syöminen ei ole ongelma, koirille annetaan kipot eri huoneisiin ja ne syö omansa ja sillä hyvä. Kaksi pientä terrieriä syö suht saman määrän samaan aikaan, ei se ole ongelma.

Resurssi voi olla ihan vaikka päiväpeitto lattialla, mihin tämä belsebuubi tekee pesän itselleen ja viereen pysähtynyt ihminen on potentiaalinen uhka Hänen pesälleen. Se alkaa olla jo siinä rajoilla että en tiedä miten pitäisi suhtautua, jättääkö asian rauhaan vai pyöritellä ilmassa koira vai mitä.
En voi kaikkia petejäkään pois kerätä tai mahdollisia asioita mihin voisi mennä nukkumaan.

Varmaan sillä tavalla, että aina samanlaiselta näyttävä toiminto ei ole samaa pohjaa. Osalla se on ikäänkuin ahneuteen perustuvaa luovuttamattomuutta, jossa reaktio on aggressio. Toisella se taasen on pelkoa, ja reaktio on aggressio. Samalla tavalla kuin vaikkapa puremisessa, jossa toinen saattaa olla tolkuttoman terävä ja toinen pelkopurija (joka tietysti sekin voi olla myös terävä) — molemmissa jonkun hiha repeää samalla tavalla ja mennään tikkaamaan vekkiä.

Näissä on aina vaikeutena se, että termit on niin veteen vedettyjä eikä koskaan tiedä mitä kukakin kutsuu miksikin.

Kun meidän Maailman Omistaja on jonkun kaverinsa luona kylässä, se alkaa omimaan kaverin leluja. Kaikki sen kaverit vaan tuppaa olemaan sitä laatua, että niitä ei voisi vähempää kiinnostaa se, että niiden leluja lainataan. Joten Maailman Omistaja menee lelu suussa tunkemaan kuonoaan kaverin naamaan. Kaveria ei vieläkään kiinnosta, mutta jos kaveri sattuu katsahtamaan Maailman Omistajaan, alkaa irvistely :woman_facepalming:

Mä olin todella hämmästynyt kun kuulin, että tuo oli hoidossa ollessaan antanut kaverin syödä kaikessa rauhassa. Se oli vaan istunut vieressä nätisti ja hiljaa.
Jos meille tulee joku hoitoon, syömiset hoidetaan ehdottomasti eri huoneissa. Kaveri kun saa huutia jo siitä, että kehtaa haistella keittiön työtason reunaa.