Koiran luusyöpätapaus

Greyhoundeilla on kolme terveysongelmaa: taipumus huonoihin hampaisiin, silmäsairaus pannus ja luusyöpä. On neljäskin: muita korkeampi riski ylirasitukseen.

Hammasongelmat, pääosin tolkuton määrä hammaskiveä, johtuu hyvin pitkälle kapeasta ja pitkästä kuonosta. On myös jossiteltu, että se liittyisi myös rasitukseen, mutta en usko tuohon, koska geeleillä on samaa ongelmaa.

Sivuhuomautus. Minun puheenparressani greyhound on aina ja poikkeuksetta ns. ratalinjainen (johon kuuluvat myös coursing-koirat). Näyttelymuunnos on aina joko englanninvinttikoira tai hieman tunnelatautuneesti geeli. Nuo kaksi ovat eri rotua, ja ne on syytä myös puheessa erottaa. Ja kyllä — pidän sekalinjaisia sekarotuisina aivan riippumatta miten ja mihin ne on rekisteröity :stuck_out_tongue_closed_eyes:

Ylirasitusriski johtuu lihasmassan määrästä, matalasta rasvaprosentista, nopeiden lihassolujen poikkeuksellisen suuresta osuudesta ja äärisuorituksesta anaerobisella puolella. Äärijalostustako? Taatusti, mutta sellaisen 6000 vuoden aikana, ja nuo taipumukset olivat jo ennen roomalaisaikaa.

Pannusta tulee aika ajoin. Välillä enemmän, välissä sitten on rauhallisempaa. Kukaan ei tässäkään tiedä mikä on altistava, jalostus vai joku muu, mutta aika yleinen käsitys on, että joku muu. Johtuu ihan siitä, että jalostuslinjoista ei ole selvyyttä saatu.

Mutta pannuksesta tiedetään, että sitä on maailman mittakaavassa eniten Australiassa ja vähiten Irlannissa — mutta noiden kahden jalostuksen valtamaan välillä on jatkuvaa siitosvaihtoa. Pohjoismaissa suurin osa pannus-tapauksista löytyy Oulu-akselilta tai pohjoisempaa.

Noissa kaikissa on yksi yhteinen tekijä: UV-säteilyn määrä (joka itseasiassa tiedetään pannukselle altistavana tekijänä). Se, että pannusta tulee silti harvakseltaan antaisi kylläkin viitteen, että takana olisi jokin geneettinen alttius. Jos se johtuisi pelkästään UV-säteilystä, niin tapauksia olisi paljon enemmän.

Mutta terveyspuolella luusyöpä on se ongelmallisin. Sitä on enemmän kuin monissa muissa roduissa. Suomessa on huomattavan vähän greyhoundeja — en tiedä nykyisiä rekisteröintimääriä, mutta ehkä 300 yksilöä — ja luusyöpätapauksia on vuodessa muutama.

Syytä ei tiedetä miksi greyhound on altis. Arvailuna on kilpailustressi, mutta kun laiskoja kotikoiria on mennyt: stetson-tilaston mukaan suurin osa Suomessa luusyöpään menehtyneistä on ollut kilpailemattomia tai vähän startanneita.

Jalostusta aika ajoin syytetään, mutta se on aina kasvattajapuolen mustamaalausta ”syöpäsuvuista*. Mitään linjapainetta ei ole löytynyt Suomesta, eikä maailmalta.

Luusyöpä on yhtä paskamainen kuin (melkein) kaikki muutkin syövät — siitä ei selvitä. Luusyöpä on usein myös aggressiivinen ja nopea. Pidän koiramaailmassa(kin) vain haimasyöpää pahempana.

Aika ajoin jotkut teettävät amputaation. Suomessa on tiettävästi kerran tehty, ja sen teki eläinlääkäri omalle koiralleen. Hän sai takajalan amputaatiolla puoli vuotta lisää elinaikaa. Kyllä, minä pidin sitä silloin ja pidän edelleenkin suunnattoman ongelmallisena keissinä, sekä turhana koiran kiusaamisena sekä vääjämättömän lopputuloksen tarpeettomana viivästyttämisenä.

Vaikka joissain roduissa on yksittäisiä tapauksia, että ajoissa löydetystä luusyövästä on selvitty amputaatiolla — varsinkin kun seurantaa ei ole pidetty — niin se ei koske greyhoundeja. Niillä ei ole tiettävästi amputaatiolla saavutettu mitään.

Kun greyhoundille tulee yhtä äkkiä patti koipeen ja se on kipeähkö, niin lajin kokeneemmille tulee aina paskahalvaus. Useimmiten se kuitenkin on esimerkiksi lihaskalvon vamma — mutta kun patti on akselia isompi kuin puolikas kananmuna, niin ei se hyvää lupaile.

9 vuotias kilpailematon greyhoundnarttu. Arvaus oli, että sillä olisi olkapää mennys pois paikoiltaan. Minultakin pyydettiin mielipidettä, enkä hennonnut kertoa aitoa pelkoani, vaikka sen keskustelun joukkoon vitsinomaisesti heitinkin, vaan pidin keskustelun ja jatkohoitoennusteen nivelen sijoiltaanmenon puolella.

Itseasiassa lääkärikin oli ensin suhtautunut siihen moisena, mutta kun ilmeisesti ei oltu saatu liikettä, niin se oli kuvattu.

Kukaan ei halua nähdä tällaisia kuvia.

Luussa on ontonoloinen paise. Se on aina ja poikkeuksetta luusyöpä.

Tuossa on kaksi vaihtoehtoa: surkea ja surkea.

Joko koira viedään kotiin, annetaan jäähyväiset illalla ja koira lopetetaan seuraavana päivänä. Tai koira lopetetaan heti.

Minä olen aina suosittanut, että päästetään pois heti. Tuo aiheuttaa kipujen lisääntymistä nopeasti, eikä se ole millään tavalla tarkoituksenmukaista. Omistajalle ehkä, mutta ei koskaan koiralle.

Näitä valitettavasti tulee aika ajoin. Ja kasvaimia koirille tulee aina, syövät ovat koirien yleisin kuolinsyy.

1 Like

Tämä asia sai mut jälleen miettimään omaa suhtautumista koiran lopetukseen. Se on muuttunut hurjasti kun alkanut lukemaan mm Katiskaa.
Aina olen ollut sitä mieltä että syöpään sairastuneen lopetan heti tai ainakin seuraavana päivänä jotta muualla asuvat aikuiset lapset pääsevät hyvästelemään myös heille rakkaan eläimen jos mahdollista. Aina se ei ole mutta näin he ovat toivoneet.
Mutta nyt olen alkanut miettimään myös monen muun vaivan kohdalla että onko millanen elämä koiran elämää koska en halua olla itsekäs pitämällä sairasta koiraa. Mutta tässä tulee sitten se mutta: koiran vaivoihin sokeutuu ja monesta jutusta tuleekin pikku hiljaa arkipäivää. Mutta jos elämä alkaa olemaan kummallakin raskasta niin sillon on ehkä aika päästää pois :thinking:

Minulla on tuohon inhorealistisempi suhtautuminen:

  • jos elämä alkaa olla jommalle kummalle raskasta, niin on aika päästää pois (ja aika ajoin omistajan raskaudessa pois päästäminen tarkoittaa myös kodinvaihtoa)
3 Likes