Koiran diabetes

En kirjoita vielä sen enempää koiran diabeteksen hoidosta — jos koskaan yleistä höpinää enempää, koska se on niin koirakohtainen asia, eikä helpoimmasta päästä.

Mutta koska nyt törmäsin naaman puolella aiheeseen, jossa menivät iloisesti sekaisin ykkös- ja kakkostyypin diabetes sekä ketoasidoosi ja ketoosi, niin kerrataan ihan perusasiat.

Koirien ykköstyypin diabetes

Ykköstyypin diabetesta on koirilla jonkun verran. Siinä haima ei tuota riittävästi tai ollenkaan insuliinia. Hoitona on insuliinipiikit sekä ruokavalio.

Yksinkertaistettuna kun syödään, niin verensokeri alkaa nousta, koska glukoosia aletaan siirtämään veren mukana. Samaan aikaan alkaa erittymään insuliinia, joka komentaa elimistö hyödyntämään veressä olevaa glukoosia eli verensokeri, jolloin se tietysti alkaa laskemaan.

Kun insuliinia ei erity riittävästi, niin sokeria ei aleta käyttämään ja sen määrä alkaa nousta veressä. Samalla alkaa erittymään muita hormoneita (epinefriini, glukagoni, kortisoli, kasvuhormoni), jotka vähentävät entisestään verensokerin käyttöä lisäten samalla ketoosista tuttua aminohappojen ja rasvahappojen käyttöä ketoaineiden tuottamiseen.

Tuo on tehtävä siksi, että elimistö ei saa insuliinin puuttuessa glukoosia käyttöön ja jostain solujen, ja aivojen, energia on otettava.

Ketoaineet ovat happamia, ja samalla lisääntyy myös happaman laktaatin määrä, ja elimistö pH alkaa vääntyä happaman puolelle. Hetken kuluttua ollaan niin happamassa ympäristössä, että solut alkavat hajota (osaksi koska munuaiset yrittävät ylläpitää neutraalia tilaa vapautttamalla mm. kaliumia) ja hetken päästä sitten kuollaan, jos mitään ei tehdä.

Ketoasidoosia pahentaa elimistön kuivuminen. Veressä oleva liika glukoosi alkaa poistumaan munuaisten kautta ja lisää virtsaamista. Se taasen kasvattaa elektrolyyttihukkaa, joka on alkanut jo kaliumin vapauttamisessa, ja samalla alkaa lisääntyä janon tunne. Joka lisää virtsaamistarvetta, joka vähentää plasman määrää ja siten pahentaa happamuutta, joka lisää elektrolyyttihukkaa, joka lisää janon tunnetta. Jne. Jne.

Mekaniikka on ihan sama kuin metabolisessa asidoosissa, mutta alkusyy on eri — ja jotta asia olisi hankalampi, niin ketoasidoosikin on metabolista johtuva asidoosi.

Liiian korkea verensokeri alkaa vaurioittamaan verisuonia, jonka takia riskinä on aivo-ongelmat, silmien ongelmat, ääreisverenkierron ongelmat aina raajojen kuolioon saakka sekä munuaisten hajoaminen. Koirilla harvemmin joudutaan noin pohjamutiiin asti, vaan lopetus, tai kuolema, seuraa paljon aikaisemmin — jos annosteltu insuliini ei auta.

Kakkostyypin diabetes koirilla

Kakkostyypin diabetes ei johdu insuliinin vajeesta, vaan että kudokset eivät reagoi insuliiniin. On syntynyt insuliiniresistenssi, haitallinen sietokyky insuliinille.

Sitä havaitaan eniten sekasyöjillä sekä syntymävegaaneilla eläimillä — hevosilla kyseessä on usein laajempi ongelma, metabolinen oireyhtymä.

kuva

Ihmisilläkin kakkostyypin diabetes on osa metabolista oireyhtymää.

Insuliiniresistenssi on käytännössä aina elintasosairaus, ja kulkee käsi kädessä liikalihavuuden ja huonon fyysisen kunnon kanssa. Kun syödään liikaa ja liian usein, niin painetaan tiiviiseen tahtiin insuliinia ylös ja solut eräällä tavalla tottuvat siihen. Kudokset lakkaavat reagoimasta insuliiniin.

Siitä seuraa tilanne, jossa sekä insuliini että verensokeri ovat ylhäällä.

Koirilla kakkostyypin diabetes on erittäin harvinainen. Se johtuu koirilla ihmiseen verrattuna erilaisesta ja tehokkaammasta rasva-aineenvaihdunnasta.

Kummassakin diabetestyypissä maksaan alkaa kertymään rasvaa ja se sotkee ihmisillä koko paletin. Koira sen sijaan pystyy, ja useimmiten ikäänkuin rutiinisti tekeekin, valmistamaan glukoosia rasvasta sekä aminoista, sekä käsittelemään muutenkin rasvaa, jolloin kertyminen on paljon vähäisempää.

Kyseessä on vastaavanlainen systeemi kuin minkä takia koirilla ei ole kolesterolista johtuvia sairauksia. Koira säätelee koko ajan ravan käyttöä (jos koiralla on korkea kolesteroli, niin se ei ole koskaan ravinnosta johtuva, vaan merkki sairaudesta, usein maksassa).

Samasta syystä johtuen koiran ykköstyypin diabetes mellitus on hankala hoidettava, koska verensokerin säätely ravinnolla on niin haastavaa. Toisaalta, koska ketoasidoosi ei ole aivan yhtä välitön uhka, niin toisesta päästä hieman helpottaa — silti koira saadaan ketoasidoosiin ihan siinä kuin rasitusperäiseen metaboliseen asidoosiinkin.

Ketoosi

Ketoosi on eri asia kuin ketoasidoosi. Ketoosissa aletaan tuottamaan ketoaineita energiaa varten, kun glukoosia ei ole saatavilla. Ihminen saa itsensä (useimmiten) kohtuullisen helposti ketoosiin vain tipauttamalla sokerit pois tai paastoamallla.

Se ei kuitenkaan aiheuta vastaavaa elimistön tappavaa happamoitumista, koska ketoaineita käytetään koko ajan energiaksi, eikä glukoosin määrä lisäännyt verenkierrossa.

Ketoasidoosi sen sijaan on tila, jossa elimistön happamuus lisääntyy hallitsemattomasti, koska säätelevä hormonitoiminta on rikki insuliinin puuttuessa.

2 Likes

Tämäkään ei auta diabeteskoirien ruokinnassa, mutta kunhan kerään yhdestä ketjusta irtokommenttini — koska aivan jokainen diabetesaloitus lopulta päätyy niihin (joten helpotan taas linkityselämääni…)

Väite: insuliiniannos on laskettu koiralle diabetes-erikoisruuan mukaan
Toissijainen ongelma: koira ei halua syödä matalarsvaista erikoisruokaa

Perusasiat ensin.

  • insuliinia ei ole hoidon alkaessa laskettu minkään ruuan mukaan
  • tarvittavaa insuliinimäärää joudutaan hakemaan koko ajan; osalla se löytyy helpommin ja osalla se jatkuu loppuiän
  • hiilarilähteissä on eronsa; maissi on hyödynnettävyydeltään usein matalin, peruna korkein
  • hiilari nousee aina kun rasva tipautetaan
  • kun rasva tipautetaan, niin hiilari on pakko nostaa
  • koira pyrkii tekemään glukoosin aivan riippumatta paljonko tai vähän on rasvaa

Noista sitten rakennetaan ruokavalio. Tarkoittaa aika usein useampaa ruokintakertaa.

Mutta aloittajan murhe maistuvuudesta on suora seuraus hoitavan eläinlääkärin arvauksesta ruuan ja ravitsemuksen suhteen — ja se voidaan korjata vain niillä, jotka on käsketty tipauttaa, ja jotka samalla ovat ainoa energian saanti.

Ensiavuksi voi kokeilla naudanmahaa. Mutta sehän ei ratkaise aitoja ongelmia:

  • millä ruualla
  • millä ruokintakerroilla
  • millä insuliinin annostuksella
    saadaan paras vaste.

Jatkokysymys, koska aloituksessa eläinlääkäri oli omistajan muistin mukaan kieltänyt rasvan:

Miksi rasva pitää tiputtaa? Omilla aivoilla miettien syöttäisin mieluummin lihaa kuin nappulaa diabetes koiralle, mutta onko sillä käytännössä väliä kumpaa? :thinking:

Ei sitä tarvitsekaan tipauttaa, ellei koiran historia ole jossain mallia rekikoirasapuskat. Eläinlääkärit haluaa tipauttaa rasvan, koska kuvitellaan kyseessä olevan saman kuin ihmisillä kakkostyypissä ja — tämä on se tärkein — koska erikoisruuat ovat mallia light.

Koko ajan täytyy muistaa, että eläinlääkäreillä ei ole ammattikoulutuksensa puitteissa minkäänlaista ravitsemusosaamista ja siksi asiakkaat jätetään tuossa suhteessa yksin ruokasäkki kainalossa.

Voidaan sille rakentaa kuitenkin teoria.

Proteiinit ovat aika tavalla vakio. Joten kun rasva laskee, niin hiilarit nousee (kyllä, koko ajan ollaan kuivamuonissa). Kun kyse on verensokerin säätelyssä, niin hiilarien noustessa yritetään eräällä tavalla poistaa maksan tarve tehdä itse glukoosi ja säädellä sokerien saantia ruualla.

Tuo on suora kopio ihmispuolelta, eikä toimi kovinkaan hyvin koirilla — mutta sinnepäin suunnataan, kun ruokitaan usein korkean hiilihydraatin ruuilla. Jotka siis laskevat automaattisesti rasvaa — joka on siis oikeasti seuraus, ei syy — plus tietysti hieman murehditaan lihomista, koska usein ruokamäärä nousee myös.

Ihan perusteltu kysymys tarpeesta muuttaa ruokinta:

Miksi diabeetikko koira tarvitsee erikoisruuan kun ei diabetikko ihminenkään tarvitse normaalista terveellisestä ruuasta poikkeavaa ruokavaliota, insuliini haetaan sen mukaan mitä syö , ei syömistä insuliinin mukaan. Poikkeaako koira tässä suhteessa ihmisestä ? Äkkiseltään luulisi että tavallinen sama ruoka kuin ennenkin jota ei vaihdella paljoa ja lääkitys rukataan sen mukaan… :thinking:

Koska ykkösen diabetestä sairastava ihminen on vapautunut syömisen miettimisestä :wink:

Mutta se johtuu ihan eläinlajieroista. Koirilla tasapainon löytyminen on paljon haastavampaa kuin sekasyöjillä, koska koiran maksa tuottaa glukoosia niin tehokkaasti.

Sinänsä erikoisruokia ei tarvitakaan, mutta kuivamuonilla poistetaan ravinnon vaihtelevuuden merkitys.

Se on sitten oma juttunsa, että läheskään aina se vakiointi ei menekään oikeaan suuntaan, ja syöntimäärätkin vaihtelevat.

Mutta kuivamuonia käytetään helppouden takia, ja erikoisruuat ovat vain yksi bisneshaaras (se, että nekin taitavat rikkoa EU:n määräyksiä terveysväitteistä, ei taida tässäkään ketään kiinnostaa).

1 Like

Periaatteessa tarvii miettiä mutta sitten taas ei. Tarvii miettiä minkä verran syö ja ettei ihan koko aika jotain puputa niin saa oikeat inskamäärät oikeaan aikaan mutta sillä ei ole nykyään enää mitään väliä mitä syö ja kuinka paljon.