Koira ei kuole ruokapatojen ääreen

Linkin esittelemä pentujen ongelma kalaöljyn kanssa oli vissiin vuodelta 2010. Mutta minulla on hieman tuoreempikin kokemus vastaavan tapaisesta.

Oltiin aikuiset Oulussa greyhoundien kanssa kisaamassa ja perheen silloinen teini jäi kotivahdiksi. Heinäkuuta ja iso koppi, niin saivat penteleet olla ulkona koko ajan, vaikka olivatkin alle luovutusiän. Eipähän teinikään rasittunut liiaksi, kunhan muisti ruuat viedä.

Kun tultiin takaisin, niin meille sitten todettiin kuin ohimennen, että pennut ei ole sitten syöneet pariin päivään. Teinit on… joskus niin fiksuja ja pro-aktiivisia.

Kävin tarhassa potkimassa paskoja (joita ei ollut kerätty, kun en ollut erikseen siitä sanonut; no, tarha oli pari sataa neliötä, niin mahtuuhan sinne). Halusin nähdä, että onko innostuttu syömään hiekkaa ja tullut huono olo. Eipä ollut silläkään akselilla mitään.

Menin pakastimelle, koska halusin tietää oliko liha epäkuranttia. Vedin arkun kannen ylös, laskin sen kiinni ja menin vilkaisemaan kuivamuonatilannetta.

Lihaa oli mennyt huomattavasti liikaa, ja kuivamuonaa vastaavasti niin vähän, että kuin ei olisi kulunut ollenkaan.

Pennuille oli roudattu kolme kertaa liikaa ruokaa, jonka takia vuorokaudella kaksi oli lopetettu kuivan syöminen. Ja me oltiin 1,5 viikkoa reissussa. Joten pennut olivat menneet pelkällä lihalla. Siinä vaiheessa sitten muistettiin myös kertoa, että lihakaan ei ollut enää oikein kelvannut noin viikon jälkeen, kunnes lopettivat syömisen kokonaan.

Ensimmäinen ajatus oli, että niillä ei ollut nälkä. Mutta paino ei ollut sellainen, että moinen olisi ollut oletettavaa.

Sulatin lihaa ja menin kokeilemaan mitä tapahtuu. Pennut tulivat huomattavan aktiivisina paikalle, hännät hakkasivat ja hampaat upotettiin nilkkaan. Mutta ruokakipot kierrettiin kaukaa.

Vein lihat aikuisille ja palatessani toin kuivamuonaa. Kippo kuin räjähti, kun piranjalauma iski siihen — mutta syöminen loppui aivan liian aikaisin.

Ruoka pois ja uudestaan sisälle. Palatessa mukana oli 50 millin ruisku ja pullo BE-vitamiinia. Kunnon tujaus jokaiselle. Illalla ennen nukkumaan menoa uusi satsi. Seuraavana aamuna uudestaan. Sitten toisena iltana kokeilin, että joko nyt kuivamuona kelpasi — kyllä kiitos ja saataisiinko lisää.

Ongelma oli siis ratkaistu. Syy oli vielä hieman auki.

Oikeammin syytähän ei tässäkään saada koskaan selville, mutta arvata voidaan. Pennut olivat menneet toista viikko rasvaisella lihalla ja yliruokinnalla. Jossain vaiheessa on mennyt nälkä ja vähennetty muutenkin syömistä.

Täytyy muistaa, että pennut olivat jotain 6 viikkoa, alle 8 viikkoa kuitenkin. Joten vaikka aikuisen kanssa voidaankin joskus mennä pidempiäkin aikoja hyvinkin yksipuolisella ravinnolla merkityksessä vajaa ravintoainesaanti, niin pikkupennuilla moiseen ei pyritä. Useimmiten ongelmia ei tule, varsinkaan laiskoilla. Mutta nämä olivat laumana isossa tarhassa — ei ne ole laiskoja millään mittarilla.

Arvaus kohdistui siihen miksi annoin BE-litkua. Pennut olivat onnistuneet kehittämään itselleen vajauksen B-vitamiineissa, ja niissä kaikissa on aina ensimmäinen puutosoire anorektinen syöminen, mutta pirteä käytös.

On tietysti mahdollista, että ruuasta kieltäytyminen johtui ihan muusta ja syömisen käynnistyminen B-vitamiinitankkauksen jälkeen oli vain jotain, joka sattui samaan aikaan, ilman syy/seuraus-suhdetta. Mutta minulle selitys puutoksesta mahtuu omaan kuplaan.

1 Like

Alkoi raksuttaa…