Kissanruokaa koiralle

Kissan ja koiran erot eivät tule siitä harhaluulosta, että kissa olisi jotenkin enemmän lihansyöjä kuin koira. Erot jotka ovat, johtuvat eläinlajista, eivät suhteessa petouteen tai lihansyöntiin.

Oleellisemmimmat erot kissan ja koiran välillä ovat (lista nopeasti hataralla muistilla, täydennetään jos unohdin jotain:

  • kissa ei kykene muuttamaan (beta-)karoteeneja A-vitamiiniksi

Ja… se oli itseasiassa siinä. Nyt joku saattaa todeta, että kissalle tauriini on välttämätön aminohappo, mutta koiralle ei. Tuo pitää paikkaansa, mutta se on aineenvaihdunnallinen kysymys. Ei ravitsemuksellinen. Kumpikin saa sitä lajityypillisestä ravinnosta riittävästi, joten se ei erota ruokaa. Jos koiran siirtää vegaaniruualle, niin ongelmia tulee ja tauriini on yksi sellainen.

Jos koira ei saa riittävästi välttämättömiä aminohappoja, joita se saa vain lihapohjaisesta ruuasta, niin myös tauriini jää tekemättä. Koira ajatuu aivan samoin puutteeseen,

Yksi väittämä on myös, että kissalla ei ole entsyymitoimintaa, jolla se muuttaisi omega-3 ALA:aa EPA:ksi, jonka takia EPA olisi kissoille välttämätön rasvahappo. Samalla tavalla väitetään, että omega-6 puolella vastaavaa arakidonihappoa ei saataisi tehtyä linolihaposta. Tuo ei pidä paikkaansa, vaan kissalla on vaadittava entsyymi.

Sen sijaan nyt väännetään siitä, että riittääkö se.

Tuokin on toissijaista, sillä myös koiralla on vajaa kyky muuttaa LA:ta arakidonihapoksi. Mutta kun silläkään ei ole mitään merkitystä, koska – taas – lajityypillisestä tulee riittävästi arakidonihappoa.

Kissalla väitetään olevan koiraa korkeampi A-vitamiinin tarve. Ei ole. NRC:n mukaan kissalla on koiraa matalampi tarve. Tuo väärä luulo on syntynyt AAFCO:n takia, joka kontrolloi jenkeissä kuvamuonien valmistusta – täysin vastaava instanssi siis kuin FEDIAF on täällä Euroopassa. AAFCO vaatii kissojen rehuihin koiria korkeampaa A-vitamiinia. Mutta se ei tule kissojen tarpeesta, vaan että beetakaroteenia ei voida kissoilla laskea mukaan A-vitamiinimääriin. Koirilla voidaan.

Joten se ei kerro mitään kissojen suuremmasta petomaisuudesta. Se kertoo vain siitä, että koirien ruuat ovat aika ajoin laadullisesti huonompia.

Kissoilla väitetään olevan koiraa korkeampi tarve proteiineille. Sekään ei ihan pidä paikkaansa. Tarve korkeampaan proteiiniin tulee kissan vähäisemmästä energian kulutuksesta. Koska kissa kuluttaa kaloreita vähemmän, niin rasvaa täytyy olla vähemmän. Koska osien summa täytyy olla 100, niin rasvan laskiessä lihan proteiinien täytyy nousta. Kuivamuonissa voisi toki nousta hiilari, mutta siitä seuraisi ongelmia kissien munuais- ja diabetesakselilla.

Diabetes, varsinkin kakkostyyppi, on hassu asia. Jos oletetaan, että koira on sekasyöjä, niin koiralla pitäisi silloin olla hiilarisaannin takia vastaava insuliinin herkkyysongelma kuin ihmisilläkin. Mutta kun ei ole. Kissoilla sen sijaan on.

Myös hiilaria käytetään perusteena niin lihansyöjä/sekasyöjä-akselilla kuin eläinlajien ruokien sekoittamisessa. Kissa ei yleisen luulon mukaan sulata hiilaria. Kyllä se sulattaa. Käytännön eroa koiraan ei ole. Aletaanko luettelemaan hiilaripohjaisia kissojen rehuja?

Vastaavia näennäisi eroja on muitakin. Ja ne pyörivät koko ajan saman asian ympärillä: ero tulee eläinlajien eroista aineenvaihdunnassa, mutta eivät vaikuta ruokaan. Samalla ruualla lopputulos on aina sama.

On toki yksi toinenkin selvä ero. Kissa on nirppanoppa. Koira sen sijaan on opportunisti ahmatti. Se selittää sen miksi ruokien koostumus täytyy olla erilainen.

2 Likes

Öh… ei.