Kipukroonikko koira

Tästä aiheestahan on olemassa lukuisia keskusteluja mutta aloitetaan vielä yksi.
Koira jolla on krooninen kipua aiheuttava sairaus, tässä tapauksessa nivelrikko. Koiran kokemusta ei voi tietää, ei voi tietää miten koira tuntee kivun. Aika monet kroonista kipua kokevat ihmiset sanoo, että kipu vaikuttaa kaikkeen, eikä ole kyse siitä että nyt sattuu ja nyt ei.

Kaksi uusinta lempikommenttiani @Jagsterilta kuului näin

Ja toinen jota en löytänyt, joka koski sitä, että auttaako tietyt lääkkeet oikeasti kipuun vai turruttaako vaan niin että omistaja ei sitä huomaa.

Mietin, koiran elämänlaadun kannalta että miten vaikuttaa jos

  • Koiralla käytetään kipulääkettä jatkuvasti
  • Koiralla käytetään esim. neurontin tms päivittäin/pitkiä aikoja

Jos kipulääke vie omistajan huomaamat oireet pois, onko se riittävää? Mitenkään ei voi varmistua siitä, onko koira aidosti kivuton. Niissä tapauksissa, kun kyse on esim nivelrikosta.

Tätä oon paljon nyt miettinyt, kun oman koiran kohdalla aletaan olemaan risteyskohdassa.

Edit: osasin ekan kerran lainata toista tekstiä, mutta piti ottaa vaan toinen kappale :joy:

Olet kivunhoidon syvimmässä ytimessä. Silloin keskustellaan, että tarkoittaako kivun lievitys

  • piittaamattomuutta kivusta (kivunsietokyky)
  • kynnystä, jossa kipu palaa (kipukynnys)
  • kivun häviämistä (kivunlievitys kipulääkkeillä)

Kaikkia hoidetaan ihan eri tavalla. Ns. nuppilääkkeet vaikuttavat kivunsietoon ja kipukynnykseen — Neurontin ja ylipäätään gabapentiini vaikuttavat juurikin kivunsietoon. Kipu on olemassa, mutta siitä ei piitata merkityksessä se ei häiritse.

Ihmisillä tilanne on sinänsä yksinkertainen, koska kipu on subjektiivinen tunne ja potilas pystyy kertomaan koska kipu alkaa olla vähintään arkea haittaava tai jopa sietämätön. Koirat eivät kerro. Yritetään päättää eläimellä, jolla on oletettavasti luontainen kyky kivunsietoon — tähän perustuu käsitys eläimestä peittämässä ulkoiset kivun signaalit — koska kipu aiheuttaa

  • haitallista stressitason nousua
  • elämänlaadun heikkenemistä

Mutta pahintahan tässä on se, että arvioinnin joutuu tekemään omistaja, joka on täysi maallikko ja joka lisäksi sokeutuu nähdessään tunteella joko sitä mitä toivoo tai sitä mitä pelkää. Itseasiassa olen hieman väärässä. Ei tuo ole pahinta. Pahinta on se, että kipulääkityksen päättää elinlääkäri maksimissaan parin minuutin palponnin tai katselun perusteella, puhumattakaan, että lääkityspäätös tehdään röntgenkuvan perusteella.

Siksi ollaan osaksi tilanteessa, jossa kuvissa näkyvä LTE merkitään kivun lähteeksi ilman että ymmärretään mitä tapahtuu kotona ja harrastuksessa. Eli ei riitä, että kipulääkitys on epävarmaa. Lisäksi syy kipuun on aika ajoin vielä epävarmempi.

Njooh. Ei siitä sen enempää tällä kertaa. Mutta ollaan aiheessa, josta on hieman kirjoitettu täälläkin:

Nyt täytyy muistaa, että eläinlääkärit ani harvoin hoitavat koiraa missään sen sairaudessa — tietysti leikkaukset ja muut operaatiot ovat oma juttunsa, mutta siinäkin eläinlääkäri tekee ”vain” akuutin osan. Omistaja tekee valtaosan työstä, ja hänelle kaatuu niin moraalinen, eettinen kuin tunnepuolen vastuu sekä kuorma.

Minulla oli yhdellä pentukoiralla koivessa murtuma. Ei päästy vakioeläinlääkärille, joten ventovieras (nuorehko) selitti minulle ummet ja lammet siteiden vaihdosta, varpaiden turpoamisesta jne. Sinänsä ihan perusasiaa, jotka varmasti täytyykin selittää omistajalle, koska omistaja hoitaa koiran kotona. Ollaan vastaavassa tilanteessa, jossa me ollaan näpäytetty eläinlääkäri sormille, kun hän on alkanut paketoimaan rekkua liimasiteellä. Hän ei riitele sitä paskaa koirasta irti, vaan omistaja. Ja se homma on käytännön tasolla kaukana siitä mitä eläinlääkärit ohjeistavat.

Minä kysyin siltä eläinlääkäriltä, että onko hän itse koskaan hoitanut murtumapentua kotona siellä olevilla tarvikkeilla ja ympäristössä. Ei ollut. Se selitti aika pitkälle sen miksi hänen ohjeensa olivat niin todellisuuspakoisia.

Samaa voi kysyä kipukroonikkokoiraa hoitavalta lääkäriltä: onko hän koskaan hoitanut kotona moista ihan arjessa ja samoilla tropeilla, mitä hän asiakkaille määrää ja kun homma ei toimi, niin odottaako hän vapaata aikaa saadakseen asian korjattua vai maksaako ehkä kolleegalle päivystyshinnan yhdestä Metacamista.

Ei. Hänellä on lääkearsenaali kotona, josta maallikko ei voi kuin haaveilla. Ja samaan aikaan sama eläínlääkäri raivoaa, että kivuliasta koiraa ei saa hoitaa ihmisten kipulääkkeillä, vaan kipu täytyy jättää hoitamatta, jos asuu valtaosassa Suomea, jossa ei edes pääse päivystykseen. Ja tehdäkseen pointtinsa selväksi, niin hän käräyttää Katiskan Ruokavirastolle, koska luetuin artikkeli on ohjeet ihmisten kipulääkkeiden käytöstä koiralla.

Eläinlääkärit aika usein jättää miettimättä miksi tuota juttua luetaan niin paljon.

Pitäisiköhän minun päästä jo asiaan (kun vielä muistaisi mikä se asia olikaan…).

Koska eläinlääkärit ovat epäluotettavia arvioimaan kipua, ja koska näyttäisi siltä, että heillä toimintaperusteen pohjana on joku muu kuin kivun lievittäminen tai poisto, niin omistaja joutuu puntaroimaan asiaa, kertomaan löydöksensä eläinlääkärille tavalla, jonka hän ymmärtää, ja vaatimalla vaatii perustellun hoidon.

Merkit ovat vanhoja tuttuja, ja valitettavan veteen piirrettyjä, sekä merkitykseltään koirayksilökohtaisia.

  • kyvyttömyys nukkua, levottomuus, jatkuva paikan vaihtaminen
  • haluttomuus liikkua ja hypätä edes matalia korkeuksia aslaspäin
  • kipuun liittyvät sijaistoiminnat, kuten kirputtaminen ja nuoleminen (eikä se läheskään aina kohdistu kipukohtaan)

Liikkuvuus, tai oikeammin sen selvä heikkeneminen, on aika luotettava merkki. Siihen liittyy myös epäbalansissa liikkuminen (jalat ei kulje samaa matkaa, lyhyt askel, laajat käännökset jne.).

Jos koira piippaa ja vinkuu, siis poikkeuksellisesti ja joko liikkuessa tai liikkumisen jälkeen, puhumattakaan selvästä ontumisesta, niin ei siihen elöinlääketieteellisen matemaattisteoristen laskujen ratkaisukykyä tarvita, että tietää asioiden olevan pielessä. Jos koiralla on lisäksi lääkitys päällä, niin onhan se ilmiselvää, että lääkitys ei toimi.

Toistan taas. Gabapentiini, joka nostaa toimiessaan kivunsietoa, pitää olla viimeinen lääke siinä vaiheessa, kun aidot tuelhduskipulääkkeet tai niille tehdyt vatsaystävällisemmät korvikkeet eivät enää toimi (tuo on kylläkin IMO jo lopetusperuste) tai haitat, yleensä vatsassa, alkavat olla hallitsemattomia.

Ja kun ollaan tilanteessa, että koiralla on lääkitys päällä ja silti huomaa tuijottavansa koiraa joka päivä ihmetellen, että sattuuko siihen ja jos sattuu, niin kuinka paljon, niin alkaa olla sen lopullisen päätöksen aika.

Lainaamisesta. Kun maalaat tekstin, niin ilmestyy pikavalikko, jossa ensimmäisenä on Lainaa. Sen klikkaaminen liittää lainauksen siihen kohtaan, jossa sinulla on kursori.

Myös muustakin jutusta voi lainata kuin siitä mihin on vastaamassa. Kännykällä taitaa joutua tipauttamaan koko ruudun peittävä kirjoitustila ensin alas pois tieltä ja sitten vaan hakee sen jutun, josta haluaa lainata (tai jonka haluaa linkittää).

Toinen pro tip. Muokkasin aloitukseesi listan. Sen saat, kun laitat rivin alkuun aina tähden tai numeron. Sen jälkeen täytyy olla yksi välilyönti. Listan kohta on kaikki se teksi, joka löytyy ennen seuraavaa enteriä. Ja listan viimeisen kohdan jälkeen kannattaa lyödä yksi tyhjä rivi, muuten se seuraava kappale sisentyy samaan kuin se lista :wink:

Pakko ei ole, mutta tiedätkö miten saat korjattua kirotusvirheitä julkaistusta tekstistä? Maalaa se pari sanaa siitä korjattavasta tekstistä ja klikkaa pikavalikosta Muokkaa. Itse käytän tuota ihan tolkuttoman paljon, koska teen enemmän kirjoitusvirheitä kuin kunnollista tekstiä :joy:

1 Like

Tässähän tuntee itsensä melkein älykkääksi. Konella huomattavasti kätevämpi käyttää. Pisteet siitä, että koneella näkee tuossa vieressä miten teksti ilmestyy, helpottaa etenkin tässä vaiheessa kun opettelee käyttämään eri ominaisuuksia.

Joo ja kun eläinlääkäri näkee sen koiran hetken aikaa, ja mahdollisesti hyvin jännittyneenä ja stressaantuneena. Toinen koirani lähti kerran kotoa kolmijalkaisena ja perillä hyppäsi autosta vain kevyesti ontuen, sillä adrenaliini ja kierrokset nousi jännittävissä tilanteissa niin, että kipu jäi kakkoseksi.

Onko näin oikeasti tehty? Just kun maksoin 150e siitä että sain siihen tilanteeseen hyödytöntä kipulääkettä, vähän turhauttaa että on tehty noin vaikeaksi.

Joudun myöntämään itselleni tässä kohdassa, että ainakin kaksi toteutuu oman koiran kohdalla. Haluaisin uskoa että näin ei ole. Kun koiralla sattuu vielä olemaan liioteltu rakenne ja liikkuminen on vähän erinäköistä kun nk. normikoiralla, on epänormaalin liikkeen havaitseminen itselle vaikeaa. Sillä on molemmilla puolilla nivelrikkoa, hiuksenhienon ontumisen huomasin vasta kun osasin maantasalta sitä tarkkailla.

No, näinhän se on. Minulla lyhyitä jaksoja lukuunottamatta jatkuva tarkkailu ja ne jaksot onkin ollut onnellista aikaa.

Oman rodun parissa (pieni seurakoira) isohkolla osalla koirista ulkonäön perusteella voisi olettaa olevan ongelmia etujalkojen kanssa. Näkee aika hurjalla tavalla vääntyneitä etujalkoja, ja omistajat hokee että ei se ole koskaan ollut kipeä. Paitsi että ei halua hyppiä, ei tykkää ulkoilusta jne. Tuntuu että ei uskalla puhua, sanoa, paitsi kirjoittamalla sympaattisia postauksia joihin kertyy vastauksena sydämiä.

On.

Se on aina vaikeaa, vaikka olisi tottuneempikin. Siksi kannattaa videoida ja mielellään niin, että koira liikkuu erilaisilla alustoilla erilaisella nopeudella. Mukaanlukien kotona sisällä.

Useimmiten tarvitsee lisäksi kuvakulmia vähän joka suunnasta, myös yläviistosta.

Hyvät uutiset tietysti ovat, että jos liikevirhe on niin vähäinen, että tarvitaan tunti videota ja sen katselua tusinan kertaa ennenkuin löytää jotain, niin tilanne ei ole paha.

Pahoissa sen sijaan video saattaa auttaa hieman muuttamaan omaa henkistä mielentilaa ja seuraamaan koiraa eräällä tavalla objektiivisemmin.

Sitten on sekin, että oli kipulääke mikä tahansa, niin ei se määräänsä enempää auta. Kun liikkumisminuutit ylittää rajan X, niin mikään troppi ei auta. Ja tässä tulee sitten vastaan koiran luonne vastaan. Se selittää myös miksi greyhoundeissa on matalampi lopetuskynnys kuin monissa muissa roduissa. On ihan se ja sama kuinka monta tonnia laittaa keinoniveliin tai ristisideleikkauksiin, niin se ei kestä — siksi olen aina ollut niin hemmetin allerginen sille, että jonkun cavalierin omistaja tulee selittämään mitä täytyy tai voi tehdä. Jäteissä on samaa ongelmaa, mutta se tulee koosta.

Eli kun koira on kipulääkityksellä, niin sen pitäisi liikkua hiukan, mutta ei paljon eikä raskaasti. Ja kun se hiukankaan ei ole mahdollista, niin aletaan olemaan ongelmissa.

Joten on aika mahdotonta sanoa koska ollaan ylitetty raja, josta ei ole paluuta. Minäkin selitän aina sitä, että asiat täytyy tehdä järjellä, ei tunteella, ja pitää nähdä asiat niinkuin ne ovat, eivät kuten pelkää tai toivoo (se toivoperusteinen on sitten aina paha). Mutta omalla tavallaan turhaa lässytystä tuokin on.

Kun omistaja on sitä mieltä, että homma ei etene ja koiralla on asiat sen verran huonosti, että valoa ei ole tunnelin päässä, niin lopetetaan — sanoi sitten Lehtonen tai eläinlääkäri mitä tahansa.

Mutta tuokin kaikki on omalla tavallaan eri painotuksella kuin yleisen tason kiukuttelu siitä, että osa eläinlääkäreistä ei suhtaudu asiallisesti kivun hoitoon. Silti… se on yksi tekijä siihen, että omistajalta loppuu toivo ja koira menee monttuun.

Vaikeita asioita. Silti koira ei pelkää kuolemaa. Omistaja pelkää.

Sitten on se toinen puoli — koska hoito maksaa suhteettomasti niin rahan kuin hyödynkin suhteen. Otan ääriesimerkin — kun eläinlääkäri amputoi luusyövän takia takajalan, niin ollaan ylitetty kaikki rajat. Mutta tämä on aihe, josta haluan keskustella suunnattoman harvoin, koska aina paikalle tulee joku, joka vetää kuin ässän hihastaan, että lopettaisitko lapsesi. Minä häivyn lähes säännönmukaisesti keskustelusta tuossa vaiheessa. Enkä vain siksi, että minä olen vakaa ihmisten eutanasiaoikeuden kannattaja ja jos minä sairastun vaikka haimasyöpään, niin on taattua, että minulla on sillä hetkellä nippu insuliinipiikkejä reidessä. Saman oikeuden haluan lapsillekin, ja edelleenkään koira ei ole samalla tasolla minun ja lapsieni kanssa (vaikka arvostankin osaa koirista korkeammalle kuin suurinta osaa ihmiskunnasta :wink: )

Vaikka meillä koirat on perheenjäseniä niin mun mielestä ne on etuoikeutettuja siinä asiassa että ne voi päästää pois kivuistaan vaikka se itselle pahaa tekiskin.
Mulla ajatus että koira on kuitenkin koira vaikka oliskin tosi tärkeä ja osalle lapsettomalle se on lapsi, mutta eläimiä saa aina uusia. Ei se edellistä korvaa eikä pidäkään. Mutta se on elämää.

Eutanasian puolella olen minäkin, oli ihmisen ikä mikä hyvänsä.

1 Like

Itse oon tolkuttanut vuosikausia, että koiraa ei saa pitää kivuissa ja koira ei kärsi lopetuksesta.

Vaan vaikea juttu onkin siinä vaiheessa kun pitäis arvailla koiran kivun määrää ja elämänlaatua. Luonnollisesti haluaisin pitää koiran luonani niin pitkään kun mahdollista, ilman että koira joutuu kärsimään (liikaa).

Elämäni ensimmäisen koiran vein lopetettavaksi tovi sitten ja päätös oli äärimmäisen helppo kun kunto romahti nopeasti. Nivelrikon kanssa mietityttää jo etukäteen se, mistä tietää olevan oikea aika. Jos miettii esimerkiksi että vielä yksi kesä, mihin vetää rajan syksyn tullessaan? Paljon ettisiäkin kysymyksiä tähän liittyy.

1 Like