En minäkään ole enää vuosikymmeniin osannut suhtautua tekemisiini kovinkaan vakavasti.
Mutta puolivakavissani, tai oikeastaan ihan kokonaan, niin se, että ei tee jotain on ihan eri asia kuin että luulee tekevänsä. Ja luulemisessakin on omat asteensa – eikö tiedä vai harrastaako itsepetosta.
Minä söin aamupalaksi (taas) yhden Skyrin (alkaa ihan vähän jo tökkimään…). Äsken söin välipalaksi, tai sitten siitä tulee lounas, shaken tapaisen, jossa oli
- puolikas banaani
- kourallinen mansikoita
- desi Pirkan mansikkajuomaa ja saman verran vettä
- 40 grammaa heraa (20 g bourbon vaniljaa ja 20 g double chocolad; saattaisi vaatia ainakin teelusikallisen kaakaota)
ja sen takia päivän hiilarit on nyt 40 grammaa ja siitä sokeria sellaiset 30.
Tarkoittaa, että jos haluaisin ihan tosissani painaa itseni ketoosiin, niin loppupäivän ruokailu olisi pelkkää lihaa.
Josta päästään siihen itsepetokseen. Koska aito ketoosi ruokavaliolla edellyttää aika tylsää sapuskaa sekä mielenkiintoiset miinuskalorit, niin ihmiset ovat keksineet patentin nimeltään ketogeeninen ruokavalio. Saa sillai syödä niinkuin vähähiilidraattisesti – toki laskematta aitoja hiilareita – ja homman saa sitten valkopestyä rasvalla.
Kun todellisuudessa ketoosia ei ole ja virtsa-sticksit, jos niitä on maltettu ostaa, huijaavat kertoessaan satunnaisista ketoaineista. Koska ihan pätkäpaastollakin saadaan ketoaineita vereen olematta ketoosissa ja koko homman pointti onkin vain ja ainoastaan kalorien leikkaaminen.
Toki minä saatan olla heitä, joilla maksa tuottaa riittävästi glukoosia matalillakin hiilareilla, mutta aidostihan kyse on juurin edeltäneestä: malttaa olla ruokavaliolla niukinnaukin kaksi päivää ja sitten syö jotain, joka romahduttaa koko homman – ja selittää itselleen, että ei muutama näkkileipä ole ollenkaan niin paha asia kuin pulla, ja syö niitä sitten paketillisen.
Tarkoitan sitä, edelleenkin yleisellä tasolla, että jos ei seuraa mitä tekee ja mitä syö, niin mikään omista ajatuksista ei pidä paikkaansa ja luullaan vaikutukseksi jotain mitä ei ole.
Kun tuon oivaltaa, niin sitten alkaa oppiminen, koska ei osaakaan tulkita dataa. Ja sitten on vastassa suo, ja kun yrittää pakittaa, niin huomaa olevansa vetelässä. Eikä sitä kuokkaakaan ole.
Olen penkonut aika paljonkin ketoa käsitteleviä juttuja ja saitteja, ja niissä virheiden määrä ylittää asian. Yleensä siinä vaiheessa, kun vastaan tulee selviä ristiriitaisuuksia, niin minä alan väsyä. Kuten että ensin protskua ei saa syödä, koska niistä tehdään energiaa glukoosin kautta ja keto loppuu. Seuraavassa kappaleessa kehoitetaan lisäämään proteiinien saantia, ettei lihaksia muutetan energiaksi. Ensin hiilarit saa olla 70 grammaa päivässä riippumatta ihmisen koosta, aktiivisuudesta ja kokonaiskaloreista. Taas seuraavassa kappaleessa hiilarit saa olla max. 5 % päivän energiasta – eikä kukaan puhu syöntimäärästä, kalorien ylärajasta tai mistään muustakaan.
Rasvaa kuuluu syödä kaksinkäsin, koska ketoaineiden valmistus vaatii rasvaa, Jostain kumman syystä pelkoa glukoosin synteesistä ei ole, kuten proteiineilla. Suositellut rasvamäärät ovat niin korkeita, että auttamatta tulee mieleen, että eikö kalorilaskuilla asiaansa perusteleva kuitenkaan osaa niitä laskuja.
Kyllä, ketoaineiden valmistaminen, kuin myös glukoosin, vaatii rasvaa, mutta kun pointti on nimenomaan siinä, että rasvaosuus otetaan omasta läskistä, ei lautaselta. Edelleenkin ketoilun idea on laihtuminen, ei sillä ole muita terveysvaikutuksia.
Paastot ovat oma juttunsa ja sieltä saattaakin löytyä yleiseen terveyteen liittyviä prosesseja. Joku Panda ja se jaappanialainen, jonka nimeä en muista, Tamagotchi tms., ovat toki osoittaneet solutason uusiutumisen paerusteita, mutta Pandan kiihkeys aiheessa perustuu hänen liiketoimintaansa. Mutta mikään ei liity ketoon sinänsä, sillä paaston vaikutus loppuu heti, kun syödään mitä tahansa energiaa.
Kyllä, mehupaasto on yksi idioottimaisimmista keksinnöistä ever. No, koirien barffia lukuunottamatta. Ja etikkaa ja hapankaalia. No – muotoillaan toisin: mehupaasto kuuluu idioottimaisten keksintöjen kategoriaan.
Kyllä minä vielä joskus saan itseni siihen pisteeseen, että täytyy olla ketoosissa, eikä vaan luule olevansa. Sitä en sitten tiedä koska se onnistuu. Nyt ei oikein näytä siltä, että pääsisi puhetta pidemmälle.
