Ketoosivinkit?

Okkei, nyt ollaan aihealueessa, jossa osaan teorian, mutta en käytäntöä.

Miten ihan käytännössä karpataan, eli mitä syödä ketoosissa — tai edes ketoosiin pääsemiseksi?

Kaikkeahan kannattaa kokeilla kerran, paitsi tanhua ja Iltalehden pitkävetovinkkejä (kumpaakin olen kokeillut…) joten nyt olisi aika kokeilla ketoosia.

Ongelma on siinä, että en ole koskaan päässyt ketoosiin. Tai jos rehellisiä ollaan, niin ruokavalio on pettänyt kolmen tunnin jälkeen ja päivä on päättynyt johonkin syötyyn 300 grammaan hiilaria, joista 150 grammaa sokeria :stuck_out_tongue:

Jos leikitään, että kaloreista saisi tulla hiilaria 10 %, niin minulla se olisi sitten 230 gramman verran ja tuolla määrällä on taattua, että ketoosiin ei pääse. Eli hiilarit pitäisi jäädä reippaasti alle 100 g ja sokeri max 20 g. Tai noin olen sen miettinyt. Loput sitten 50/50 protskua ja rasvaa.

Mutta en kykene rakentamaan moista. Se tarkoittaa, että minun leikattava kokonaiskalorit johonkin 1600 - 1800 tasolle, jolloin alkaa tulla krooninen nälkä ja minun tahdonvoimallani homma pissii heti.

Ketoosissa kuulemma näläntunne heikkenee. Mutta rasituksestakin kuulemma tulee euforia, eikä hammaslääkäri satu.

Joten: mitä ihmettä söisin?

1 Like

Olisiko mahdollista siirtyä karppamiseen?

Itselleni sopivin muoto on tuo pätkäpaastoaminen.

Koita vaikka aamukla kahvi ilman maitoa / makeutusainetta.

Salaatti broilerilla tai tonnikalalla.
Jos kaipaat lämmintä niin munakas.

Paistettu lohi, grillattu broileri, naudanliha. Lisänä salaattia. Voit myös paista kaalia tai paprikaa.
Muistat vain että ne on vain lisukeita.

Perunat, riisit, nuudelit ja makaronit voit unohtaa.

Mutta varmaan tiesitkin nämä kaikki…

Mutta vastaukseksi sanon, että mulle sopii tuo pätkäpaasto ja paljon lihaa, kalaa ja kanamunia sisältävät ruuat. Salaatin teen valmiiksi niin helpottaa huomattavasti.

Minä olen elänyt pätkäpaastolla suurimman osan elämääni. Silloin sitä vaan kutsuttiin kiireeksi ja vauhti korjaa virheet. Itseasiassa se, että syön ylipäätään jotain aamulla — joka on siis ennen kello 16 — on uudempi juttu ja tuli tämän elämäntapamuutoksen myötä.

Toki viimeinen vuosi, tai no, kaksi, siirsi tosin syömistä enemmälti yli puolen yön. Mutta silloinkin söin minkä söin vuorokauden kuuden viimeisen tunnin aikana. Kaloreita vaan tuli turhan paljon.

Kaikkia noita syödään meillä. Mutta kun en nouse ketoosiin kolmessa päivässä, niin menetän mielenkiintoni. Olenko koskaan muistanut mainita, että olen laiska ja kärsimätön?

Plus kun on nallekarkin selkäranka, niin joudun nyt yöllä syömään kymmenkunta neekerinpusua (ei, en muista mikä on niiden korrekti nimi on nykyään) ja pussillisen Marianneja. Koska jos niitä jää jäljelle, niin meikäläisen huomiseksi aikataulutettu ketoilu pissii heräämisen jälkeen 10 minuutissa.

Kahvi juodaan aina mustana. Paitsi jos se tulee kapselista.

Tänään pohjustettiin:

Mutta jännän ääressä ollaan siinä, että jos saan itseni ketoosiin, ja pidettykin siinä viikonloppuun asti, niin sitten aloitan kolmen päivän vesipaaston. Mutta edes itse en lyö vetoa tuon puolesta, koska kestän suunnattoman huonosti nälkää, jos tiedän etten nimenomaan saa syödä. Se kielto on ylitsepääsemätön asia hyväksyttäväksi.

Kyllä, olin kakarana punkki. Anarkiaa ja silleen malliin vittu, viina, vapaus, rock, rauha, rakkaus ja kalija är-kioskeihin.

Ja loppuun tämän päivän ulkoilu tauon jälkeen (no, eilen paseerasin pelloilla tunnin ihmettelemässä rusakko- ja peuramääriä, mutta sitä ei lasketa).

kuva

Vaan hiukan päälle 4 km kun nyt ei kulku sujunut. Splitit oli

  • 1 km 9,52
  • 2 km 8,27
  • 3 km 8,41
  • 4 km 8,45

Ja sykkeen niiaukset on alamäkiä, jolloin annoin vaan rullata.

Itseasiassa mietin tuota hikoiluongelmaa, että jos ratkaisisi sen olemalla tekemättä mitään sisällä. Puuhaisi vaan ulkona.

1 Like

Jotenkin kauhean vaikean kautta ne on nimeltään Suukko.
Suklaapusu olisi se oikea ja loogisempi nimi. Nyt joutuu aina googlaamaan kun ei muista :roll_eyes:

Tein tänään 7 km, hiukan päälle. Ensin lämmittelyä ja se tarkoittaa pihalla röökiä sauvat köytettyinä käsiin ja tumppaamisen jälkeen muutama kymmenen metriä ylämäkeä reipasta vauhtia ja syke ylös. Siitä tulee sitten ehkä muutaman sadan metrin jälkeen lyhyt jyrkempi nousu, joka jatkuu loivana ylämäkenä toiset muutaman sataa metriä. Tuon takia minulla on aina ensimmäinen kilometri hitaampi kuin muut. Menin kohtuullisen reipasta, ja viimeinen kilometri sitten vaan rauhallista kävelytahtia ikäänkuin jäähdyttelevänä - oikeasti jalat painoi, oli hiki ja vitutti. Tunti tuohon hukkaantui.

Eli ei mitään uutta minun tekemisessäni. Mutta taka-ajatuksena oli edes hiukan polttaa glukoosia soluista.

Kello on nyt aika tarkkaan 23. Päivän syödyt kokonaiskalorit on 994. Makrot on protskua 66 grammaa, rasvaa 46 grammaa ja hiilari 76, josta sokeria 51 grammaa. Tuo sitten saatiin aikaiseksi

  • aamupalana syödystä seitsemästä Mariannesta,
  • lounas muodostuu yhdestä 90 gramman jauhelihapihvistä (keto-versio; hiilarit jää alle grammaan)
  • päivälliseksi meni kaksi pientä pyöreää ruisnäkkäriä, joiden päällä oli sipaisu Floraa ja jauhelihapihvit. Jälkiruokana meni purkki Skyrin suolaista kinuskia
  • välipala-akselille on merkitty 100 grammaa vesimelonia ja pullo keltaista Ediä

Juujuu, tiedän ettei tuo täytä mitään kriteerejä, mutta tänään oli einen hoppu päivä. Täytin vajeet kahvilla ja tupakalla, joten on se sillai ihan ok ravintoympyrä.

Eilisestä on taatusti sokeria kierrossa. Söin eilen iltasella melkein koko pussin Marianneja, koska ei niitä olisi voinut jättää pyörimään näkyville. Olisin ikään kuin tissutellut niitä muuten koko päivän. Ja loppu yösyömistarpeesta tuli täytettyä vesimeloonilla, kun se olisi muuten mennyt huonoksi.

Tuosta tuli huono olo. Minusta on tullut vanha.

Mutta huomisesta alkaa sitten hieman tavoitteellisempi hiilarien välttely. Tänään mentiin enemmälti vain isoilla miinuskaloreilla.

Painon olisi sitten syytä laskea, ja reippaasti. Muutoin tuomitsen koko systeemin puhtaana pelleilynä…

Viime yönä ja vielä aamupäivällä satoi reippaasti. Heti kun se loppui, niin lämpö paukahti +18 asteeseen. Kun illansuussa lähdin kävelylle, niin oli vielä +16. Huppari oli einen liikaa, mutta ei tuolla vielä ihan teepaidalla tarkene. Mutta kuppikuulokkeet hikoilutti ihan liikaa.

1 Like

Miksi sen vieläkin pitää laskea? :laughing:

1 Like

Koska se on ketoosin vahvin peruste. Tai siis… se on ainoa peruste. Ja koska tuo vatsa ei häviä :wink:

77,7 kg aamulla. Eli vuorokaudessa 1,3 kg. Ollaan taas rehellisiä – siinä eilisessä 79 kilossa oli mukana ihan tolkuttomasti paskaa. On muuten kumma kuinka paljon sitä tavaraa ihmiseen mahtuu :rofl:

Kello on kohta 23 ja syömiset on syöty. Syödyt kokonaiskalorit on 1100, ja proteiinia meni 123 grammaa, rasvaa 52 grammaa ja hiilareita 34 grammaa (josta sokeria 16 grammaa). Minä en vaan pysty painamaan hiilareita paljon alemmas – no, hiukan ehkä. koska suurin osa tuli kuudesta Kivikylän lihapullasta.

Koska pihalla tuli puuhattua aika paljon, niin kävelin vain 4 kilsaa, hiukan päälle. Ekat kolme yritin mennä lujempaa ja sitten loppu, se noin 1,4 km, meni ihan tavallisella kävelyllä.

  • 1 km 8:57 (6,7 km/h)
  • 2 km 8:17 (7,2 km/h)
  • 3 km 8:29 (7 km/h)
  • 4 km 10:02 (5,9 km/h)

Oli huppari päällä, ettei vaan tulisi vilu, kun oli jo ilta. Vikaliike. Olisi pitänyt mennä teepaidalla.

Kuinkas kauan minun täytyy jatkaa tätä kikkailua, että se kuuluisa ketoosi iskee päälle? Saako laskea kolme päivää maksan glukoosivarastojen kulumiseen?

Tuota… kun minulla oli tolkuton nälkä. Enkä kestä sitä kauhean hyvin. Joten söin yhden näkkileivän. Tai kaksi. Ehkä muutaman. Päädyin lopulta hiilareissa 140 grammaan.

Joten voi varmaan todeta, että minun ketoosini niin sanotusti kusi just?

2 Likes

Apua :joy::joy::joy:!

Anteeksi, eihän noille sun jutuille voi kun nauraa.

No, minä taas onnistun tuon syömisen suhteen hyvin, mutta tuo sinun kurinalainen liikunta ja mittailu ei onnistu ollenkaan multa. Eli siinä suhteessa kusee toisinpäin.

Tykkään liikkua eläinten kanssa ja omaan tahtiin, mutta entisenä kilpaurheilijana en koskaan lämmennyt pakonomaiselle treenaamiselle.

Tuon syömisen suhteen suhteen huomasin “ongelmaksi” tässä keväällä kun jouduin sairaalaan . Tuo samperin ruokailu siellä oli jotain aivan käsittämätöntä ja ruoka pahaa sekä aina jotain peruna, puuro ja leipä - linjaa.

En minäkään ole enää vuosikymmeniin osannut suhtautua tekemisiini kovinkaan vakavasti.

Mutta puolivakavissani, tai oikeastaan ihan kokonaan, niin se, että ei tee jotain on ihan eri asia kuin että luulee tekevänsä. Ja luulemisessakin on omat asteensa – eikö tiedä vai harrastaako itsepetosta.

Minä söin aamupalaksi (taas) yhden Skyrin (alkaa ihan vähän jo tökkimään…). Äsken söin välipalaksi, tai sitten siitä tulee lounas, shaken tapaisen, jossa oli

  • puolikas banaani
  • kourallinen mansikoita
  • desi Pirkan mansikkajuomaa ja saman verran vettä
  • 40 grammaa heraa (20 g bourbon vaniljaa ja 20 g double chocolad; saattaisi vaatia ainakin teelusikallisen kaakaota)

ja sen takia päivän hiilarit on nyt 40 grammaa ja siitä sokeria sellaiset 30.

Tarkoittaa, että jos haluaisin ihan tosissani painaa itseni ketoosiin, niin loppupäivän ruokailu olisi pelkkää lihaa.

Josta päästään siihen itsepetokseen. Koska aito ketoosi ruokavaliolla edellyttää aika tylsää sapuskaa sekä mielenkiintoiset miinuskalorit, niin ihmiset ovat keksineet patentin nimeltään ketogeeninen ruokavalio. Saa sillai syödä niinkuin vähähiilidraattisesti – toki laskematta aitoja hiilareita – ja homman saa sitten valkopestyä rasvalla.

Kun todellisuudessa ketoosia ei ole ja virtsa-sticksit, jos niitä on maltettu ostaa, huijaavat kertoessaan satunnaisista ketoaineista. Koska ihan pätkäpaastollakin saadaan ketoaineita vereen olematta ketoosissa ja koko homman pointti onkin vain ja ainoastaan kalorien leikkaaminen.

Toki minä saatan olla heitä, joilla maksa tuottaa riittävästi glukoosia matalillakin hiilareilla, mutta aidostihan kyse on juurin edeltäneestä: malttaa olla ruokavaliolla niukinnaukin kaksi päivää ja sitten syö jotain, joka romahduttaa koko homman – ja selittää itselleen, että ei muutama näkkileipä ole ollenkaan niin paha asia kuin pulla, ja syö niitä sitten paketillisen.

Tarkoitan sitä, edelleenkin yleisellä tasolla, että jos ei seuraa mitä tekee ja mitä syö, niin mikään omista ajatuksista ei pidä paikkaansa ja luullaan vaikutukseksi jotain mitä ei ole.

Kun tuon oivaltaa, niin sitten alkaa oppiminen, koska ei osaakaan tulkita dataa. Ja sitten on vastassa suo, ja kun yrittää pakittaa, niin huomaa olevansa vetelässä. Eikä sitä kuokkaakaan ole.

Olen penkonut aika paljonkin ketoa käsitteleviä juttuja ja saitteja, ja niissä virheiden määrä ylittää asian. Yleensä siinä vaiheessa, kun vastaan tulee selviä ristiriitaisuuksia, niin minä alan väsyä. Kuten että ensin protskua ei saa syödä, koska niistä tehdään energiaa glukoosin kautta ja keto loppuu. Seuraavassa kappaleessa kehoitetaan lisäämään proteiinien saantia, ettei lihaksia muutetan energiaksi. Ensin hiilarit saa olla 70 grammaa päivässä riippumatta ihmisen koosta, aktiivisuudesta ja kokonaiskaloreista. Taas seuraavassa kappaleessa hiilarit saa olla max. 5 % päivän energiasta – eikä kukaan puhu syöntimäärästä, kalorien ylärajasta tai mistään muustakaan.

Rasvaa kuuluu syödä kaksinkäsin, koska ketoaineiden valmistus vaatii rasvaa, Jostain kumman syystä pelkoa glukoosin synteesistä ei ole, kuten proteiineilla. Suositellut rasvamäärät ovat niin korkeita, että auttamatta tulee mieleen, että eikö kalorilaskuilla asiaansa perusteleva kuitenkaan osaa niitä laskuja.

Kyllä, ketoaineiden valmistaminen, kuin myös glukoosin, vaatii rasvaa, mutta kun pointti on nimenomaan siinä, että rasvaosuus otetaan omasta läskistä, ei lautaselta. Edelleenkin ketoilun idea on laihtuminen, ei sillä ole muita terveysvaikutuksia.

Paastot ovat oma juttunsa ja sieltä saattaakin löytyä yleiseen terveyteen liittyviä prosesseja. Joku Panda ja se jaappanialainen, jonka nimeä en muista, Tamagotchi tms., ovat toki osoittaneet solutason uusiutumisen paerusteita, mutta Pandan kiihkeys aiheessa perustuu hänen liiketoimintaansa. Mutta mikään ei liity ketoon sinänsä, sillä paaston vaikutus loppuu heti, kun syödään mitä tahansa energiaa.

Kyllä, mehupaasto on yksi idioottimaisimmista keksinnöistä ever. No, koirien barffia lukuunottamatta. Ja etikkaa ja hapankaalia. No – muotoillaan toisin: mehupaasto kuuluu idioottimaisten keksintöjen kategoriaan.

Kyllä minä vielä joskus saan itseni siihen pisteeseen, että täytyy olla ketoosissa, eikä vaan luule olevansa. Sitä en sitten tiedä koska se onnistuu. Nyt ei oikein näytä siltä, että pääsisi puhetta pidemmälle.

1 Like

Esimerkki harkitusta itsepetoksesta on vaikka se, että menen kohta leikkimään robin hoodia. Laitan kellon mittaamaan aktiivisuutta, niin saan tyytyväosyysrajan 60 minsaa helpommin täyteen. Ja koska appien algoritmi on typerä, niin kalorikulutusta liioitellaan ja saan sitten senkin täyteen. Hetken kuluttua tulee sitten ranteita viiltelevä päivitys kun taaskaan paino ei ole tipahtanut :rofl:

2 Likes

En kyllä ole oikeastaan pyrkinyt ketoosiin tietoisesti.

Mutta huomasin itsestäni, että voin paremmin kun pyrin syömään vähähiilihydraattisesti. Mitään karppaajaa minusta ei pelkästään saa, koska syön paljon marjoja ja rakastan niiden keräilyä syksyisin. Ja tuossa karppi touhussahan ne on kielletty.
Tosin olin hetken yhdessä vhh-ryhmässä jossa porukka hehkutti juuri ketoosissa olemista ja kuvasivat annoksiaan ja samalla haukkuivat toistensa annoksia jos jonkun lautasella oli kuusi mustikkaa vaikka oikeasti ei saisi syödä kuin kolme ( joo, vähän karrikoiden oikaistu). Totesin, ettei kyseinen ryhmä ollut minua varten.

En saa hepulia tai tarvitse terapiaa vaikka söisinkin välillä pullan tai perunan.

Itse opin kantapäänkautta kovemmalla kädellä talvella, että jos elimistö on vuoden verran yrittänyt kertoa tavalla tai toisella ettei kaikki ole kunnossa, sitä on syytä kuunnella.

Ja onhan oikeasti ruokavaliolla yllättävän iso merkitys hyvinvointiin. Mutta jokaisen keho on omanlaisensa. Itse en usko, että olisin onnellinen ja hyvinvoiva vegaanina koska ruuan syöminen on myös makunautinto minulle eikä pelkkä pakollinen tankkaus.
Ja toisaalta, jos ruuan laittamisesta, valmistamisesta ja hankkimisesta tulee hankalaa ja stressaavaa niin en koe sitä mielekkääksi.