Kesäbistron yrittäjältä loppui keinot saada nuoret ymmärtämään, mitä töissä

Saattaisi muutama aikuinenkin tarvita työnohjausta, jopa 30+ vuoden jälkeen. Mutta tähän silmä nappasi kiinni:

Kumpikin [16 ja 19 v] ihmettelee keskustelua siitä, etteivät nuoret tietäisi mitä töissä oleminen tarkoittaa. Vuorilahti uskoo, että työnantajat ovat ennakkoluuloisia.

Se saattaa johtua siitä, että niin moni ei tunne kelloa eikä kalenteria, ja napanuora puhelimeen on vahva.

Taas, suurin osahan pärjää ihan hienosti. Mutta heidän määrä, joille työajat ovat vain ohjeellinen ehdotus ja sairasloman käyttö työajan lyhentämiseen on opetettu, kasvaa koko ajan. Kun samaa kuuluu joka puolelta alasta riippumatta, ja nimenomaan työntekijöiltä, niin ei siinä ole enää ennakkoluuloista kyse.

Mutta se muuttuu ennakkoluuloksi, jos joka kerta kesälapsen kohdalla mietitään, että tuleeko tämä huomenna töihin ja löytyykö hän työpisteeltään vai tauoltaan.

Ongelman ydin on siinä, että kesätyöpaikkaan tullaan omalla tavallaan oppimaan töihin, mutta tarve on aidolle, mutta vähän osaamattomammalle työntekjälle. Kun kesäapuja käytetään paikkaamaan vakityöntekijöiden kesälomia, niin syntyyhän siitäkin äkkiä ongelmia.

Aikoinaan ensimmäiseen kesätyöpaikkaan mentiin 14 paikkeilla, viimeistään 15 vuotiaana. Yksikään työnantaja, tai työntekijä, ei suhtautunut moiseen teiniin kuin aikuiseen — ja heitä opetettiin työntekijöiden puolelta. Siinä sitten oppi kovapäisempikin, hyvällä tai pahalla. Plus oppi työnteon miinukset ja plussat.

Nyt tuota ei enää ole ja kakarat laitetaan töihin monessa paikassa yksin. Tai oletetaan muuten vaan aikuisen tapoja ja taitoja. Yksi syy tuohon on se, että aika yleisesti ei enää puhutakaan yläaste-ikäisistä tai edes toiseen asteen opiskelijoista, vaan täysi-ikäisistä tai melkein täysi-ikäisistä. Jos tyypillä on ajokortti ja oikeus ostaa alkoholia, niin en minäkään häneen suhtautuisi enää nuorena, vaan aikuisena.

Yksi syy tuohon ikämuutokseen on muuten työturvallisuus ja sen kiristyneet vaatimukset. Lapsia suojellaan tarkemmin kuin aikuisia, eikä aina perustellusti. Joitain rajoja tarvitaan, koska osalla työnantajista on kova halua palata takaisin orjatyö- ja torppariaikaan.

Kesätyöntekijät eivät näyttäisi aina ymmärtävän sitä, että ei niitä hänen tekemättä jättämiään töitä tee joku mystinen pullonhenki, vaan joku toinen työntekijä ja usein omien hommiensa lisäksi.

Silti. Vähemmistönähän moiset kesätyöntekijät ovat. Aiva kuten pinnaavat aikuiset. Mutta he työllistävät muuta työ-ympäristöään rajusti määräänsä enemmän.

Putkosen mielestä nuorten arvostelu on suorastaa tökeröä.

Niin on, jos tai kun se on perusteetonta.

Satama Cafe & Bistrossa varsinaiset työvaiheet opeteltiin kokeneemman työntekijän kanssa ensimmäisessä työvuorossa.

Tämä on oma aiheensa, mutta jos työn oppii yhdessä vuorossa, niin aika hemmetin helppo duuni on kyseessä. En usko, että ensikertalaiselle kahvilan tiski on sellainen paikka, jossa yksi vuoro riittää. Vaikka olisikin muistilappuja liimattu joka puolelle.