Kennelliiton virallinen omistajarekisteri

Kun luultavammin 2023 joudutaan rekisteröimään kaikki koirat valtion omistajarekisteriin, jota suurella todennäköisyydellä pyörittää Kennelliitto, niin suomalainen koiramaailma paranee kertaheitolla. Sillä saavutetaan mm. salakuljetuksen väheneminen tai loppuminen, karanneiden helpompi palauttaminen omistajalleen ja kotimaisen pentutehtailun vaikeuttaminen. Puhumattakaan sisäsiittoisuuden estämisestä.

Salakuljetus

Se edellyttää, että tuonnin rekisteröinnissä täytyy olla mukana kopio tracesista, kuten hevosilla. Jos sitä ei ole, niin eläin lopetetaan. Lisäksi hevosilla passin puuttuminen vaikeuttaa eläinlääkintää.

Koirilla se tarkoittaisi, että omistajat eivät rekisteröisi laittomasti maahantuotuja. Ehkä lopetusuhka toimii pelotteena, mutta kun rabiesrokotteen puuttumisen aiheuttama lopetusuhka ei ole toiminut tähänkään asti pelotteena, niin minun on vaikea kuvitella, että tilanne muuttuisi mitenkään.

Samalla pitäisi muuttaa lainsäädäntöä laajemmin. Nyt kun passi on periaatteessa sidottu rabiekseen (tosin sen saa ilmankin Suomessa, mutta mm. Irlannissa ei saa), niin se pitäisi sitoa tracesiin. Joka on sinällään täysin turhaa, koska virallisella tuonnilla on jo passi. Samalla pitäisi määrätä yksityisille eläinlääkäreille ilmoitusvelvollisuus Ruokavirastoon aina kun hoidetaan passitonta koiraa,

Se toisi mukanaa snadin ongelman. Laittomia koiria ei rokotettaisi eikä hoidettaisi, koska se tarkoittaisi lopetusta.

Karanneet

Suomessa on nyt jo noin miljoonasta koirasta sellaiset 700 000 tunnistusmerkittyjä. Niistä 600 000 on Kennelliiton koiria ja loput muihin rekistereihin tai tunnistusjärjestelmiin vietyjä. Niistä noin 300 000 koirasta siis täytyy vuodessa karata melkoinen osa ilman, että omistaja itse etsii koiraa aktiivisesti.

Paitsi että näin ei ole, Ongelma ei ole omistajan etsiminen, vaan että omistajaa ei kiinnosta. Eikä varsinkaan kiinnosta maksaa löytöeläinkennelin veloituksia. Se, että löytöeläinpuoli ei läheskään aktiivisesti etsi nytkään omistajia, ei muutu rekisteröintipakonkaan myötä.

Toki tuo on puhdas oma näkemys. Mutta tuttavapiirin karanneista yhdestäkään ei ole löytöpuoli tsekannut sirua, saatika etsinyt omistajaa. Ehkä on sitten vaan osunut kohdalle poikkeuksia.

Virallisia tilastoja ei ole omistajan löytymättömyydestä tunnistuksen puuttuessa. Joka on sinänsä mielenkiintoista, koska jokainen löytöeläinkennel pitää kirjaa tuoduista ja lopetetuista. Mutta väitän, että puhutaan koko maan tasolla enintään jostain kymmenestä koirasta. Tuon määrän takia sitten miljoonasta koirasta tehdään tulonsiirto rekisterinpitäjälle, luultavammin Kennelliitolle,

Pentutehtailu

En kykene edes kuvittelemaan miten omistajarekisteri vaikuttaisi yhtään mitenkään pentutehtailuun. Se ei ole periytymisrekisteri, eikä se ole kasvattajarekisteri. Se rekisteröi koiran omistajan.

Siksi toiseksi pennuttaminen on vapaata laillista puuhaa. Se, että jos pennutus uhkaa emän terveyttä, on eläinsuijelurike. Mutta ei siihen päästä käsiksi omistajien rekisteröinnin kautta.

Sama juttu sisäsiitoksen kanssa, Kennelliitto, kissaliitot jne, harrastuksia säätelevät eivät ole pystyneet (tai halunneet) säätelemään sitä suuremmin, joten mikä muuttuisi omistajarekisteröinnin kautta?

Mikä hyöty?

Jokin aito hyöty täytyisi saada moisesta järjestelmästä. Tällä hetkellä se olisi ainoastaan Ruokavirastolle tilastointi siitä montako ns. virallista koiraa maassa on, ja mikä on vahvalla tunnistuksella varmennettujen omistajien koiramäärä.

Leikitään, että rekisteröintimaksu olisi 40 euroa – ihan hatusta vedetty, kukaan ei tiedä mikä on hintataso, mutta juorun mukaan Kennelliitto on laskenut muuttuvat tulopuolen tuolla summalla, ja siihen valtion muu tuki päälle.

Se on siis koirakohtainen hinta, ei omistajakohtainen. Jonkun valjakkokennelin 200 koiran kanssa kannattaa siten varautua 8000 euron lisälaskuun – koska salakuljetus ja karanneet.

Olisi mielenkiintoista kuulla onko joku keksinyt jonkun todellisen hyödyn moisesta rekisteristä. Ruotsissa minulla oli koirat kolmessa pakollisessa lain pakottamassa rekisterissä: lajiliitto/Svenska Kennelklubben, läänin rekisterissä ja valtion rekisterissä. Mitään vaikutusta mihinkään ei ollut (paitsi lajiliitolla, jossa koiran lopetus ilman lupaa aiheutti kilpailukiellon ja myyminen edellytti ostajan sitoutumista eettisiin sääntöihin ja jos ostaja niitä rikkoi, kuten lopetti alle 10 vuotiaan koiran, niin myyjä sai sanktiot; valtiovallan rekistereillä ei ollut edes tilastoivaa merkitystä).

Omituisinta on se, että aika moni selittää, että on se hyvä kun saadaan paperittomat koirat rekisteriin, Kun toteaa, että kaikkiahan tämä koskee, niin vastaväite on, että ei se koske Kennelliitossa olevia, kun ne on jo virallisessa rekisterissä.

Ensinnäkään eivät ole, vaan yhden rekisteröidyn yhdistyksen kantakirjassa. Ja toiseksi - onko todellakin noin tolkuttoman vaikea ymmärtää mitä valtion rekisteri tarkoittaa? Kun tässä on kyse juurikin siitä. Ehdoton enemmistö koirista, jotka ovat tunnistusmerkitty ja omistajarekisterissä, jouduttaan nyt pakollisesti ja rahaa käyttäen rekisteröimään uudestaan.