đź•Ž Keltakorkkinen CocaCola

Maailmassa on sellainenkin ihme kuin kokis keltaisella korkilla. En tiedä löytyykö Suomen markkinoilta, mutta jenkeissa ainakin on myynnissa. Se ei ole lightia tai muuta ihmisten vedätystä, vaan kyseessä on henkisempi juttu. Keltainen korkki kertoo, että se kokiserä on kosher (joka kuuluisi kirjoittaa ässällä, jossa on se väkänen päällä, mutta ei hajuakaan mistä sen saisi tällä näppiksellä).

Jos on tullut nukuttua koulun uskonnontunneilla, niin juutalaiseen uskontoon kuuluu käsitys kosher. Se on säännöstö, joka määrittele mitä saa syödä ja koska, mitä osia eläimestä saa syödä ja miten eläin on teurastettu ja käsitelty, mitä astioita voi käyttää ja miten ne on puhdistettava… Aika sekava juttu, mutta niinhän uskonnolliset rajoitteet aina ovat.

Juutalaiset viettävät pääsiäistä, eli pesahia, muistaakseen yhtä Raamatun monista joukkomurhista, eli kun Exodus Egyptissä päättyi ja Mooses pääsi porukoineen eksymään Siinain erämaahan. Kristityt sitten kopioivat pesahin pitäen kuitenkin verenvuodatusteeman, mutta nostamalla Jeesuksen valokeilaan.

Niin tai näin, niin juutalaisille pesah on iso juhla ja kuten niin usein uskonnollisissa asioissa, niin mitä isompi riemujuhla, niin sitä enemmän rajoitteita. Tässä tapauksessa kosher iskee kuvioihin tarkennettuna ja kovemmalla voimalla.

Aletaan päästä keltakorkkisiin kokispulloihin.

Vuodesta 1980 alkaen Coca Cola on makeutettu maissisiirapilla. Osaksi koska silloin jenkkiläinen tuottaja ei ollut riippuvainen ruokosokerista, jota tuli rajoituksista ja kauppasaarroista huolimatta paljon myös Kuubasta ja ylipäätään Kuuban viljelytilanne vaikutti mailmanmarkkinahintoihin, mutta suurimpana syynä koska maissia viljeltiin Yhdysvalloissa ja se oli puolta halvempaa.

Maissisiirapin edullisuus rakentui myös siitä, että sitä tarvittiin puolta vähemmän kuin sukroosia samaan tai melkein samaan makeuteen. Tuo on ensimmäinen muutos, jonka minä muistan, ja josta alkoi kiukuttelu kun mikään ei ole pysyvää, kaikki muutetaan ja mikään ei maistu siltä kuin ennen. En jaksa muistaa oliko se todellakin vähemmän makeaa kuin edeltävä — oltiin siihen aikaan (punk, uusi aalto jne, ya know) poliittisesti hereillä eikä juotu kokista. Me oltiin Pepsin leirissä.

Juutalaisille muutos tarkoitti sitä, että kokis lakkasi olemasta pääsiäisen aikaan kosher. En tiedä, enkä jaksa penkoa, mikä ongelma maississa on pesahin aikaan. Kai se jotenkin liittyy prosessiin, sekaviljelyyn tai että ei saa syödä hapetettua leipääkään. Tai jotain. Ihan sama, mutta niin se vain oli.

CocaCola reagoi asiaan erinäisistä syistä ja toivat markkinoille pääsiäiseksi kosherin kokiksen. Rabbin siunaamana ja kaikkea. Mutta oleellista on se, että siinä on käytetty makeutuksena sukroosia.

Jos ja kun on kirkoon kuulumaton sekulaari kuten minä, tai hitot piittaa moisista rajoitteista, niin jos törmää keltakorkkiseen kokikseen, niin se sitten maistuu samalta kuin minun lapsuudessani — tai siis makeutensa puolesta, kokiksen reseptihän on tainnut muuttua tälläkin välillä pariin otteeseen.

Asiasta neljänteen, tai asiassa pysyen. Kosheria tehdään joka puolella. Sellainen kotimainen tuote kuin Finladia Vodka viedään Israelin markkinoille kosherina. Tuotanto siunataan aika ajoin ja ennen pullotusta koko linjasto pestään kuumalla vedellä — vaikka ennen sitä olisi ajettu muun markkina-alueen Finlandiaa. Tai Koskenkorva Vodkaa, sama tuote eri etiketillä.

En tiedä olenko minä ainoa, jolle tulee facepalm-fiilis siitä, että Israeliin viedään vedellä laimennettua pirtua, joka on täytynyt tehdä Jumalalle otolliseksi, ennenkuin voi vetää kännit.

1 Like