Keho reagoi eri ruokiin yllättävän yksilöllisesti, kertoo tutkimus –

Minä pidän yllättävänä sitä, että tämä on uutinen ylipäätään. Mutta kaipa varsinainen tutkittu tieto on ollut hajallaan, ja nyt sitä saadaan einen kootusti — silti, eihän tämä uusi asia ole.

Ja omassa duunissa, niin asiakkaiden kuin sisällöntuotonkin kannalta, tämä on ollut aina ongelma. Minä olen oppinut elämään sen kanssa, mutta kaikki eivät.

Kun puhutaan ruokinnoista ja ruuan vaikutuksesta, niin aina puhutaan eräällä tavalla keskiarvoista ja isoista massoista. Silti ruokinta, varsinkin sairauksien tukihoitona, on pakko tehdä yksilön mukaan — eikä yksilö ole sama kuin massa.

Vaikeus on siinä, massojen kohdalla meillä on arvot — puhutaan niistä tarpeista. Ne eivät ole sama asia kuin yksilön aito tarve. Vielä vähemmän se on sama asia kuin mikä on terveellistä juuri sille koiralle.

Olen aina sanonut myös, että

  • syömättömön ruuan ravintoarvo on nolla
  • jos ruoka sairastuttaa koiran, on ihan se ja sama kuinka terveellistä se on koiralle

Kääntäen:

  • on oleellista saada koira syömään
  • epäterveellinenkin muuttuu terveelliseksi, jos se saa koiran kuosiin ja antaa edes jotain

Varsinainen kysymysmerkki on ruuan ja sen ravintoaineiden vaikutukset, positiiviset ja negatiiviset, itse elimistössä. Ei ole olemassa mitään mittareita, joilla mitata niitä. Ei ole ihmisilläkään. Siksi mennään arvailuilla.

Tuttu, vaikkakaan ei julkisesti sen enempää puitu, esimerkki on D-vitamiini. Se tiedetään, ihmisillä ja koirilla, että samalla annostuksella plasman pitoisuudet per yksilö vaihtelevat vaikka kuinka.

Vielä hankalammaksi asia menee, kun aletaan ihmettelemään saman D-vitamiinin hormonaalista toimintaa kehossa — sen vaihteluja. Siinä mennään niin sameille vesille, että sitä ei kyetä mittaamaan edes ihmisillä, ainakaan rutiinisti.

Mutta sama koskee aivan kaikkea. Liikunta on hyvä/huono esimerkki, jossa vaste, haitat ja hyödyt, vaihtelevat suunnattomasti yksilöiden välillä.

Koirilla omega-3 rasvat ovat eräänlainen esimerkki, ainakin sen suhteen miksi omistajat kalaöljyä koirilleen antavat.

Suurimmat perustelut, jotka ovat siis 20 vuotta vanhoja hypoteesejä, eivät tutkittuja vaikutuksia, eivät liity mitenkään koiriin. Silti niitä käytetään samoilla perusteilla, mutta ajattelu on laventunut yleiseen terveyteen.

Se, että suurin osa omega-3 rasvahappojen terveysvaikutuksista on kaatunut, on livahtanut ohi silmien. Johtuu ihan siitä, että merkityksen väheneminen näkyy ainoastaan lisääntyvässä hiljaisuudessa ihmisten ravitsemuksessa, mutta lisäravinnekauppiaat pitävät aiheen otsikoissa.

Ei, tuo ei tarkoita sitä, että kalaöljy olisi hyödytöntä. Se ei vaan tee sitä mitä luullaan. Ja edelleenkin kala olisi paljon parempi vaihtoehto kuin kalaöljy. No, Tolosella on tietysti erilainen näkemys, yllättäen. Mutts hänen mielestään E-EPA on maailman paras keksintö, vaikka esteröinti tekee sen, että EPA ei muunnu.

Omega.3 rasvahapoista löytyy paljon positiivisia ja yltiiöpositiivisia kokemuksia niin turkin kasvussa kuin nivelrikossa. Ongelmaa on siinä, että EPA ja DHA eivät toimi ihossa, turkissa tai nivelissä.

Eikä se liity mitenkään siihen miten eri ravintoaineet toimivat eri tavalla eri yksilöillä. Se liittyy siihen mitä tapahtuu, kun annetaan kalaöljyä — ja mitä jätetään kertomatta.

Kalaöljy antaa kaloreita ja säästää silloin ruuan muun rasvan omega-6 rasvahappoja ihon hoitoon. Kun kalaöljy toimii, ei muuten mitenkään tehokkaasti, nivelrikoissa, niin se vähentää hieman tulehdusta ja kipua — silti aina jätetään kertomatta mitä muuta on tehty, kuten annettu glukosamiinia tai jotain muuta.

Ihmisten kyky plaseboon arvioidessaan koiraansa on se huolestuttavin kysymys.

Mutta se, että yksilöt reagoivat eri tavalla eri ravintoaineisiin, on yksi selitys sille, miksi sama resepti ei toimi kaikille.

Ei, kuva ei liity sinänsä mitenkään aiheeseen. Tai sitten liittyy. Mutta sainpahan artikkelikuvan.

kuva

1 Like