Kahvia retkeiltäessä

Minulle aihe kuppi kahvia maastossa on einen akateeminen. Joko minulla on päiväretkillä termari mukana ja jos on tarvetta juoda enemmän, tai olisi yön yli, niin osaan keittää vettä ja lisätä pikakahvia joukkoon. Ylipäätään minulla on kotona marssijärjestys bulkkikulutuksessa

  1. pikakahvi, ja jos se loppuu, niin
  2. kapselikonekahvi
  3. mutteripannu
  4. tavallinen suodatinkahvi

Mutta jäin miettimään tulilla kahvin ryyppäämistä, varsinkin aamulla, kun se eräänlainen sosiaalisempi ja nostalgisempi tarve istua nuotiolla on hävinnyt.

Suurin osa suomalaisista tehnee kahvinsa perinteisellä tavalla. Se, että Suomessa on siitä asti, kun tuo mieto psykedeelinen piriste tuli markkinoille, tehty kahvi heittämällä böönat kiehuvaan veteen ja antamalla seisoa, ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi hyvä ja kiva tapa.

Tämä on hieman arka aihe. Menepä vaellusryhmissä kyseenalaistamaan porokahvi, niin saat kiljuuna raivonaamaa ja nipun kiukkuisia kommentteja miten mikään ei voita nokipannukahveja. Kun varovasti kysyt, että koskeeko sama ajattelu parhasta mahdollisesta tavasta tehdä kahvia myös kotioloja, vai käytetäänkö ehkä siellä kuitenkin suodatinkahvia, niin joko ketju häviää näkyvistä tai alat näkemään isompaa kommenttimäärää kuin mitä pystyt lukemaan.

Se, että jotain on tehty ennen, ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että se olisi hyvää, järkevää tai edes kannustettavaa. Vai kuinka moni syö aamupalaksi pettua?

Osaksi tuosta, ja että useimmat eivät kuitenkaan halua tehdä ruokaansa nuotiolla, vaan kaasulla, spriillä tai muulla polttoaineella, niin vaihtoehtoiset, hieman modernimmat tavat valmistaa kahvia on yleistynyt.

Muu maailma juo käytännössä pikakahvia. Mutta suomalaiset luottavat joko pressoon — koska se on muun maailman toinen tapa tehdä kahvia ja tulee keittosysteemien oheistarvikkeena — tai suodattavat.

Presso on nopeahko tapa, mutta vaikuttaa makuun ja tiskaaminen on vaikeampaa. Toki kahvinpurut ovat luonnontuote, mutta ei nekään ihan parissa päivässä häviä ja tekevät leiripaikasta äkkiä siivottoman näköisen (toki, siisteysakselilla kahvinpurut ovat mitättömin asia).

Suodatus taasen kestää turhan kauan, mutta suodatinpussi on helppo kuljettaa roskiin tai polttaa. Ajan kulutus on ehköä suurin kysymysmerkki. Ei ehkä kesähelteillä, mutta muutoin — kannattaa muistaa, että elämme maassa, jossa riippumatossa tai teltassa ei pysty nukkumaan ilman korkean R-arvon eristystä. Samaan aikaan sitten annetaan kahvin jäähtyä nopeasti siksi, että suodatus kestää niin kauan.

Tiedän, että tämä ei ole uusi eikä originelli ajatus, mutta kun kysyin samaa 70-luvun lopussa kloppina — kyllä, siihen aikaan keskenkasvuisetkin joivat kahvia — niin minulle naurettiin päin naamaa. Mutta mitä jos yhdistettäisiin vanhan ajan porokahvi, suodatinkahvin siisteys ja pikakahvin helppous?

Ei siihen muuta tarvita kuin pakata kahvi teepusseihin. Kupillinen per pussi.

Keitetään vesi kiehuvaksi. Laitetaan kahviset teepussit kattilaan tai sitten per kuppi. Annetaan olla hetki. Kalastetaan kahvipussit, puristetaan kuivaksi ja hävitetään kuten muu jäte. Kattila ja kuppi pysyy siistimpänä ja kahvin saa juoda kuumana.

Tavalliset teepussit on vain taiteltu ja vedetty tikillä kiinni, että saadaan naru roikkumaan. Ei moisen avaaminen, tyhjentäminen teestä, täyttäminen kahvilla ja sulkeminen ole kovinkaan suuri urakka. Enemmän jengi vaivaa käyttää ruokiensa kuivattamiseen ja murehtimiseen, että minkä valmistajan kuivattu kerma on parasta.

Mä en juo kahvia mutta toi olis tosiaan aika näppärää retkeillessä. Ne kahvipussit olis myös helppo säilyttää, ei oo kahvinporoja kaikki paikata täynnä tai ei haittaa vaikka purkki kaatui kun kahvit säilyy silti. Sun täytyy tota ehdottaa jonnekin, aivan varmasti joku ryhtyis tuumasta toimeen. Mutta hintakin olis varmaan sen mukainen kun aina kaikki erikoinen maksaa tuplasti enemmän.

Ei niitä teollisesti kannata tehdä. Mutta askerrella siinä odotella kun sapuskat hukkaa kosteuttaan kuivurissa, eikä uutta kuksaakaan nappaa alkaa veistelemään.

Olen joskus kokeillut laittaa kahvia teesihtiin, sellaiseen mikä ui siellä kupissa kuten teepussikin, mutta jostain syystä se ei toiminut. Kahvi jäi laihaksi.

Outoa. Olisiko kahvia vaan ollut liian vähän? Vai mahtoiko se metallisiiviläsihti jäähdyttää liikaa vettä?