Juoksumaton nopeudet

Jos ei ole vielä foorumikävijöille selvinnyt, niin minähän en tiedä mitään kuntoiluvälineistä — varsinkaan saliympäristössä. Toki osa on tuttuja vuosien takaa, osaksi kotoa, joten tiedän mikä on soutulaite, kuntopyörä tai juoksumatto. Mutta niiden syvin sielunelämä on minulle hyvinkin vierasta. Ja kyllä, ollaan taas aiheessa meidän pieni, vanha ja väsynyt Gymstickin juoksumatto sekä sen kilometrinopeudet.

Suunnilleen jokaisessa (päiväkirja)merkinnässä mainitsen mattonopeuden. Ja olen vähintään yhtä monta kertaa maininnut miten kellon arpoma vauhti ja nopeus ei stemmaa siihen. Aina syytän erosta kelloa. Kyllä, sen matka- ja nopeusarvonta on oma ongelmansa, mutta olen myös pitkään epäillyt mattoa — sehän arponee matkan ja nooeuden moottirin ohajusyksiköltä pyydetyn asetuksen mukaan ja kertoo enemmältikin maton pyörimisnopeuden.

Kun menin VO₂max asioita läpi netin loppumattomassa juoksuhiekassa (pun not intended), niin epävarmuus vaan lisääntyy. Nyt alan olla saavuttamassa sellaisen tiedonpuutteen ja ymmärtämättömyyden rajan, että se alkaa vaikuttaa kaikkeen mitä teen ja mitä en tee — joka on sinällään huvittavan toissijaista, koska sykkeen kanssa pitäisi mennä aivan riippumatta siitä mitä kilometrinumeroa matto tai kello vilkuttaa.

Erään jutun mukaan keski-ikäisten ja hieman vanhempien (minimi)tavoite maksimaaliselle hapenottokyvylle (VO₂max) olisi 40 ml/kg/min. Se taasen vastaisi juoksemisessa samaa kuin saisi taitettua 10 km tuntiin eli nopeutta 10 km/h. Joka taasen vastaa samaa kuin 6 min/km.

Aika kova vauhti, minulle.

Mutta, ja siitä se ajatus sitten lähti. Jos laitan juoksumattoon 10 km/h, niin minulla on suuria vaikeuksia juosta niin nopeasti. Itseasiassa olen tipahtaa matolta hyvinkin nopeasti. Toki siitä voidaan syyttää juoksutekniikkaa, eikä syytös olisi ihan katteeton, mutta silti. Minun on nimittäin suunnattomia vaikeuksia uskoa, että yksikään keskitason keski-ikäinen kykenisi pitämään moista vauhtia tunnin. Kun edelleenkin jos 10 km tuntiin vastaa samaa kuin VO₂max 40 ml/kg/min, niin tuo hapenottokyky on kuitenkin ns. keskitason minimivaatimus.

Se mikä nyt häiritsee on reaalitodellisuus matalammilla vauhdeilla.

Minä kykenen meidän hiekkatiellä, jossa on muutama vittumaisen jyrkkä nousu, pitämään keskivauhtina kävellessä 9 min/km (itseasiassa einen alle, mutta ollaan suuripiirteisiä), joka vastaa hieman yli 6,5 km/h. Pystyn ylläpitämään sitä vauhtia sen suuremmitta ongelmitta 5 kilometriä eli kolmisen varttia, ottaen antaen päivästä riippuen joku muutama minuutti päivästä riippuen. Tuo vauhti on se minkä kello kertoo liikkeen ja GPS:n mukaan, ja varmistettu perinteisemmin ihan vaan ajan kulumisella ja metrimittaperiaatteella. Joten luotan siihen.

Jos laitan mattoon nopeudeksi 6,5 km/h, niin pystyn kävelemään sillä, mutta puolessa tunnissa menee aika tavalla maksimi. Lisäksi näyttää ja tuntuu siltä, että matkan taittuessa alan taistelemaan moottoria vastaan, jolloin aito vauhti alkaa hissukseen hiipumaan hieman — kellon mukaan luokkaa 0,2 km/h.

Olen syyttänyt siitä aiemmin kävelytavan eroja. Ulkona tulee korkeuserojen vuoksi eräänlaista luonnollista intervallia, kun taasen matto syö voimia tasaisella armottomalla nopeudella koko ajan. Mutta nyt en ole enää ihan niin varma. Nimittäin suunnilleen kaikki mitä luen sotii niitä nopeuksia vastaan, jota Gymstick väittää antavansa.

Tässä on nyt kolme vaihtoehtoa, ainakin:

  • Juoksija-lehden kytkentä 10 km tunnissa ja 40 ml/kg/min on sinällään pätemätön, jos sitä verrataan massaan, ja kuvaakin vain sitä hapenottoa, joka on treenatulla juoksijalla, joka painaa puolikkaan maratoonin kahteen tuntiin suuremmin hengästymättä
  • minulla on vain ihan helvetin huono aerobinen kunto ja siitä johtuu se, että 10 km/h juoksuvauhti on mahdoton
  • Gymstick näyttää vauhdin perseelleen

Arvauksia mikä tai mitkä noista on lähimpänä totuutta?

No siis ei ainakaan tämä:

Voihan siinä jotain heittoa olla mutta voisin ajatella että toi sun ruokavaliokaan ei oo oikein optimi tolle juoksutahdille. Tai ite ainaki oon aika jumissa jos mässään ruokana herkkuja. Ja kyllä, todella tiedän mistä puhun koska niin helposti korvaan ateriat vaikka suklaakakulla tai karkilla. Nyt oon harjoitellut syömään kuin “aikuiset ihmiset” ja lenkillä on ihan erilaista käydä. En osaa selittää mutta kyllä sen hienoisenkin eron huomaa.
Maratoonia en oo ikinä juossu, pari kuntojuoksijaa tunnen jotka maratooneissa tykkää käydä muttei hajuakaan missä ajassa juoksevat sen ja kuinka hengästyneitä ovat joten ton lehden “väitteeseen” en osaa ottaa kantaa.

Takaisin tekniikkaan, mutta ei kelloon ja sykkeisiin — juoksumattoon.

Youtube-pätkä on tämä:

iPadin appi ei osaa antaa minuuttikohtia, tai en vaan löydä moista (enkä muista ulkoa miten aikaleima laitettiin linkkiin), joten joudun kertomaan ajat vanhalla tavalla. Muutoin tuo klippi ei anna mitään sellaista mitä kaikki muutkin juoksuvideot eivät kertoisi, ja osa paljon paremmin. Plus tuoKIN on aika hyödytön aloittelevalle hölkkääjälle, jolla on huono aerobinen kunto.

Mutta videolla näkyy parissa kohdalla askeltahti ja maton nopeus.

Aikaleima 2:17

Rouvaoletettu juoksee vauhdilla 8 km/h ja askeltahti on aika sama kuin minulla meidän matolla, kun vauhti on joku 5,5 km/h. Kundi hölkkää maton nopeudella 12 km/h, joka on minulle mahdoton vauhti, koska en pysy maton päällä. Mutta askeltahti on jotakuinkin sama kuin minulla olisi nopeudella 6 km/h.

Molemmat juoksevat hieman myöhemmin videolla kovempia vauhteja, mutta ei asia siellä muutu. Lopussa molemmat kokeilevat maratonin alle 2 tunnin vauhtia, 21.1 km/h ja se on tappavaa — mutta aivan oma juttunsa.

Ei puututa siihen mitä kukakin jaksaa ja kuinka kauan, tai mitkä on sykkeet. Ne ovat kunto- ja voimakysymyksiä. Kyse on siitä, että mihin tahtiin siirtää jalkojaan eteenpäin.

Kysyin meidän viittå vaile 17 vuotiaalta kuinka kovaa hän liikkuu salin juoksumatolla. Jos on reipas kävelyvauhti, niin 6,5 km/h. Sellainen tavallinen hölkkö on vauhdilla 8 km/h.

Minä pystyn kävelemään meidän matolla vauhdilla 6,5 km/h. Mutta se on niin kova nopeus, että ei siitä pitkää kävelyrupeamaa tule.

Tämä alkaa hieman selittämään sitä melkoisen suurta eroa luomu- ja mattokävelyn välillä, joka minulla on ollut. Olen koko ajan syyttänyt siinä kahta tekijää:

  • matolla mennään tasaista vauhtia, joka ei salli helpompaa kevennystä väliin; tiellä tulee luontaista intervallia
  • matolla on helppo yrittää kulkea maton nopeutta vastaan, hiljemmin tai nopeammin, ja se lisää kuormaa

Nuo selittävät raskauden, paljonko liikkuminen väsyttää, mutta ei kohtuullisen isoa eroa keskivauhdeissa.

Edelleenkin liikkumisen suhteenhan on ihan se ja sama mitä joku nopeusmittari kertoo. Jopa jos/kun haluaa mennä teoriapohjalla sykealueiden mukaan, niin ei siihenkään sykemittaria tarvita. Sen homman saa hoidettua ihmettelemällä hieman hengitystä ja miten mikäkin tuntuu jaloissa tai muissa lihaksissa.

Tekniset mittarit auttavat hieman ymmärtämään mitä, missä, milloin ja miksi — tai ainakin minulla auttavat.

Minä pystyn rakentamaan melkoisenkin henkisen ongelman, jos en ymmärrä. Minulla on pitkään ongelmia ymmärtää koirien raudantarpeet, joissa kotimainen auktoriteetti ilmoitti niin huimaavia lukemia, että niihin oli mahdotonta päästä ruokintateitse ja jopa rautalisien käyttö olisi ollut… ylenpalttista. Silti minulle oli kisakoiria, joilla hemoglobiini on 220 - 230 ja ihan ilman lisiä. Genetiikka selitti osan hemoglobiinista, mutta käytäntö soti vahvasti teoriaa vastaan, eikä mistään selvinnyt helposti suosituksen lukujen perusteita. Muutaman vuoden kuluttua se sitten selvisi, ja sain taas nukuttua rauhallisesti. Ainakin seuraavaan murheeseen saakka.

Se koirien noin 4 kertainen suositus ns. virallisiin tarpeisiin nähden ei perustunut mihinkään. Se oli vain takaisinlasku koirien energiaruokiin lisätystä rautamäärästä suositusannoksilla. Eli ei kertonut tarvetta, eikä metabolin käyttöä, vaan erään ruokinnan koostumuksen.

Minua häiritsee juoksumattokysymyksessä hyvin itsekäs ongelma. En ymmärrä miksi en mahdu teorioihin. Osa johtuu siitä, että teoriat on tehty nuorille urheilijoille, jotka aidosti kykenevät kilpavauhtiseen 5000 metriin. Mutta kuten koirien rautakysymyksessä, niin tuo selittää vain osan. Kun minä sijotun tällä hetkellä kaikista Cooper-elvistelyistä huolimatta alle huonokuntoisten kategorian. Minulla on suuria henkisiä ongelmia hyväksyä tilanne, jossa olen tehnyt vajaa kaksi vuotta kohtuullisestu työtä, ilman tuloksia.

Ja niin teoria, kuin oma asemoitumiseni siihen viitekehykseen (kyllä minäkin konsulttikielen alkeet osaan) perustuu täysin juoksumaton nopeuteen — koska minulla ei oikein ole muita mittareita.

Tämä alkaa nyt häiritä henkistä tasapainoani niin paljon, että oikeastiko minun täytyy rikkoa kaupallisten kuntosalieni neitsyys ja piipahtaa kerran kokeilemassa ihan oikeaa laitetta :rofl:

Hitot. Törmäsin toiseen juoksumattovideoon, joka oli kuvattu minulle sopivasta kulmasta ja jossa hölkättiin 6,4 km/h. Siitä se ajatus sitten lähti ja kuvasin omaa hölkkääni tai sellaiseksi nimettyä eri nopeuksilla. 6,5 km/h oli ihan riittävän sama minun askelillani kuin mitä videolla näkyy.

Se tarkoittaa kahta asiaa. Eikun kolmea.

  • meidän maton nopeudessa ei ole mitään vikaa (mutta moottorihan on surkean alitehoinen)
  • minulla ei ole minkäänlaista käsitystä miten kroppani toimii ja oma mielikuva on… yltiöoptimistinen
  • tekemäni 5 km/h on säälittävän näköistä puuhastelua

Vaikka kuinka haluan rimpuilla tässä asiassa, niin lopputulema on koko ajan sama: minulla on siis aivan tolkuttoman paska kunto.

Itseasiassa hieman pelottavaa.

Mutta videolla — jota en siis tasan tarkkaan tällä kertaa laita näkyviin — näkyy myös kuinka juoksumaton pöytä, siis se runko missä matto kulkee, notkuu askelten alla. Osaksi se on haluttua, koska se hieman joustaa silloin, ja osaksi se saattaa hiukan hidastaa kevyen laitteen hajoamista — taipuu, mutta ei taitu. Mutta se tarkoittaa myös sitä (jonka tosin jo tiesinkin) että painan moiselle einen turhan paljon ja silloin askeleen painuminen pöytää vastaan eräällä tavalla hirttää hieman maton pyörimistä.

Plus minulle on ilmeisesti tulossa vissiin suonikohjuja.