Jenkkiläinen sooloretkeily

Kajakkijuttujen takia olen joutunut penkomaan poikkeuksellisen paljon Youtuben tarjontaa. Siellä on muuten sitten enemmän roskaa kuin TV-kanavilla kesälomien aikana. Ja koska kajakkijutut ovat vahvasti jenkkien käsialaa, niin Youtuben algoritmi tarjoilee sitten myös paljon amerikkalaista campingiä.

kuva

Noissa toistuu aina muutama minua hieman hämmästyttävä asia.

Naiset. Jos nainen kertoo harrastavansa retkeilyä ja vaellusta, niin kommentit ovat täynnä sydäntä, peukkua ja muuta hieroglyfiä, ja jaksetaan ihastella sitä, että ihan nainen on lähtenyt reissulle.

Kyllä, me miehet pystymme toimimaan nuorempina pyyhetelineenä, mutta mitään muuta suurempaa hyötyä en ole retkeilyakselilla löytänyt miehuudesta. Tai on yksi, pissalla käynti on helpompaa. Mutta siihen se sitten jääkin.

Jos amerikkalainen nainen (törmäsin vastaavaan brittienkin kohdalla) kertoo lisäksi vaeltavansa tai retkeilevänsä yksin, niin sitten vasta ollaankin hämmästyneitä. Oi kuinka mahtavaa on, että uskaltaa. Varsinkin kun se ei ole turvallista.

Ensin luulin, että pelätään raiskaajia, mutta kyse onkin hieman laajemmasta. Toki varmaan taustalla on ihmetystä, että miten nainen pärjää luonnossa rakennekynsien kanssa ja ilman kiharrinta, mutta pelot näämmä keskittyvät kolmeen pääkategoriaan:

  • luonnon uhkiin
  • heikompaan fyysiseen voimaan
  • ylipäätään kehnompiin luonnossa liikkumisen vaatimiin taitoihin, kuten tulenteko, kyky olla eksymättä sekä olla puukottamatta itseään

Jopa minä alan olla sanaton.

Mutta luonnonpelko on suunnaton jenkeillä. Pitäisi istua pimeässä teltassa, ettei vaan sudet, karhut, puumat ja ilvekset tule ja syö. Kyllä, osassa jenkkilää mustakarhut ovat ongelma, mutta niin ovat jääkarhutkin Huippuvuorilla. Jos ne aiheuttavat paniikkia, niin ehkä pitäisi mennä muualle?

Ihan oikeasti — susi ja ilves syö retkeilijän? Jopa puumien kanssa tapahtuneet vahingot ovat aina olleet vastaavia kuin Suomessa karhujen kanssa: paikalla on pennut ja eläin kokee mahdottomaksi paeta. Ilves ei muuta tee kuin syö vapaaksi päästettyjä kissoja.

Muutoin pelot perustuvat minusta samaan kuin että jenkit kuskaavat lapset kouluun ja ovat järkyttyneitä, kun täällä sanotaan 7 vuotiaalle, että tuossa on reppu, tuolla on koulu ja lähde sen verran ajoissa ettet myöhästy.

Toisaalta, sama kansa ei osaa myöskään ajaa tavallisilla vaihteilla.

Luontotaidot ovat oma juttunsa. Onnistuvat suomalaisetkin eksymään. Mutta ne leiriytymistarvikkeet… Jenkin täytyy saada leiriytyä auton viereen, tai tilata ostopalveluna camping valmiiksi odottamaan. Nimittäin vaatimukset jo pelkästään sen suhteen mitä syödään ja mistä syödään ovat hyvin erilaiset kuin mitä Suomessa retkeilyn ja vaeltamisen yhteydessä ymmärretään.

Koko ajan kannattaa muistaa, että puhutaan kansasta, joka ei osaa käyttää aterimia ja haluavat syödä kaiken sormin.

Leiriytymiseen kun tarvitaan täydellinen astiasto, myös ruuanlaittovälineet. Nuotio on pääosin siksi, että sen ääressä voi istua ja paahtaa vaahtokarkkeja. Siksi tyypilliselle amerikkalaisellle makkaroiden grillaaminen nuotiolla on niin elinikäinen kokemus.

Eräs nuori neiti, alle 30 vuotias, mutta mistäs näistä tietää, teki vlogin esitelläkseen miten leiriydytään, syödään ja kuinka mahtavaa on liikkua luonnossa.

Hänen liikkumisensa olivat yhteensä enintään mailin, eli 1,6 km, pätkiä autolta näköalapaikalle ja takaisin. Sitten autolla seuraavaan kohteeseen. Ja sama juttu: 5 minuuttia, esitellään sceneryä ja 5 minuuttia takaisin autolle.

Teltta oli mallia normaali, mutta sitten alettiin purkamaan keittiötarvikkeita. Patoja, kattiloita, lautasia, laseja sekä ottimet ja aterimet. Sekä laatikollinen raaka-aineita, mausteita ja viiniä.

Ruokaahan ei tehty nuotiolla, eikä trangialla, vaan kahden levyn kaasuliedellä — siis sellaisella, joita löytyy kesämökeiltä. Mukana oli parikiloinen kosanpytty.

Sitten kokkailtiin globaalia (kyllä, globaalia) makumaailmaa, joka perustui nuudeleihin :man_facepalming:

Siinä olisi ollut suuomalainen mikrogrammaretkeilijä ihmeissään.

En katsonut videota loppuun… Mutta jos homma jatkui tyypillisen käsikirjoituksen mukaan, niin iltahämärissä sytytettiin nuotio, paahdettiin vaahtokarkkeja, kuunneltiin musiikka BT-kaiuttimista ja seliteltiin iltameikeissä kuinka voimaannuttavaa luonnossa olo on, ja kaikkien kannattaa kokeilla.

:face_vomiting:

Kyllä. Yleistän. Olen katsellut asiallisiakin jenkkiläisiä vaelluspätkiä. Mutta niissäkin kantavana voima on luonnon ja metsän pelko ja omituisen yliampuva vaatimus keittiölle.

Mikäpä siinä, ei se olisi yhtään hassumpaa syödä viiden ruokalajin illallista luonnon helmassa, mutta sitten puhutaan jo ihan eri asiasta kuin mitä täällä retkeilyllä käsitetään.

Mutta osaa suomalaiset miehetkin petokammon. Vaellusryhmässä joku kehui, että ottaa “kättä pitempää” mukaan petojen varalta kun lähtee ihan merkittyjen reittien ulkopuolelle. Sai se aika paljon palautetta tästä kommentista kyllä.

Onhan siinä se logiikka, että siellä ramppaa vähemmän porukkaa joka karkottaisi karhut ja sudet pois, mutta ei ne kyllä katso onko reittimerkit vai ei. Viime kesänäkin oli kahdessa kansallispuistossa varoitus karhuista, ja toisessa polulla karhun jätökset ja opastekyltti johon oli joku iso elukka aika huolella teroittanut kynsiään. Silti omassa kotona levottomassa lähiössä on pelottanut enemmän kuin luonnossa koskaan.

Sitten on se toinen ääripää, jotka sahaa hammasharjasta varren, ostaa satojen eurojen kahdenkymmenen gramman avaruuskattilan ja halveksivat kaikkia jotka tekevät alle neljänkymmenen kilometrin päivämatkoja. Kukin tavallaan.