Itsepetos on kannustavaa

En useinkaan kannusta itseäni, vaan menen enemmänkin heikkouksien kautta. Pyyhi nenäsi ja uusien pettymysten kautta eteenpäin. Osa tuosta johtuu varmasti perusluonteesta. Osa juontuu äidiltä, joka takoi jo kakarana päähäni, että olla parempi kuin itseään huonompi ei ole mikään saavutus ja jos on liian tyytyväinen itseensä, niin kehitys jää siihen; ja silti olet huonompi kuin itseäsi parempi. Osa tulee taatusti turkulaisesta sielunmaisemasta, jossa kaikki lauseetkin aloitetaan negaatiolla.

Ehkä turha alustus sille, että minulla on vaikeuksia ymmärtää määrättyä itsetsemppausta. Joka taatusti näkyy tässäkin ryhmässä jatkuvana tyytymättömyytenä omaan tekemiseen (mutta kun asiat voisi ja täytyisi tehdä paremmin…). Mutta tuo suhtautuminen ei koske vain omaa itseäni, vaan kaikkia muitakin. Siksi minulle on totaalista myrkkyä sellainen savolainen (anteeksi savolaiset…) itsensä juhlistaminen siitä, että on ylipäätään tehnyt jotain, vaikka minun/muiden mielestä ihan paskasti rimaa hipoen.

Jenkit ovat muuten lahjakkaita tuossa itsekehussa. Tai oman arvon tunnossa (onko tuo yhdyssana?). Tai tsemppaavassa positiivisuudessa, vaikkakin kuinka katteetonta se olisikin.

Jep. Positiivinen aihe, ja oma suhtautuminen on tolkuttoman nega. Taas mennään tutulla linjalla :man_facepalming:

Käyttämäni treeniappi tekee siis sykekäyrää. Ei mitään uutta, niitähän kuvaajia jaan syötteen täydeltä. Ja koska minulla ei ole mitään käsitystä eikä omaa mielipidettä sen suhteen, että teenkö liikaa, liian vähän vai vaan kuvittelen, niin elän sykkeen mukaan. On siinä toinenkin pointti, enemmän terveyteen liittyvä – minulla on turhan korkea lepo- ja olosyke.

Tuokin on tullut esille aiemmissa ketjuissa, mutta menkööt kertauksena.

Laitetaan kaksi kuvaajaa näkyviin. Tämä on kirjoitushetkellä parin viikon takaa crosstrainerilla tehty HIIT-tyyppinen intervalli:

805b66421365f9ac997ed64eefbb6ef6ffc63877_2_500x500

Tämä on eräästä ryhmästä nyysitty kuntopyörällä tehty HIIT:

164908736_10161359821099199_996539819663398497_n

Kuvaajien oleellinen ero on siinä, että itsellä on maksimista alaspäin alueet10 % pykälin, mutta nyysityssä kuvassa on itse säädetyt rajat. Mutta sehän vaikuttaa vain ja ainoastaan siihen minkä väriset palkit saadaan millekin alueelle. Punaisen alaraja pitäisi olla perustellusto 90 % maksimista, mutta toki sitä voi ja varmasti kannattaakin käyttää rajoittamaan omaa puuhastelua, jos ehdottomasti haluaa olla pääsemättä niin korkeille sykkeille.

Omassa suorituksessani menin aina siihen asti, että kello huusi sykkeessä 180 ylityksen. En ollut tyytyväinen, koska minusta syke nousi liian nopeasti ja laski liian hitaasti.

Mutta jälkimmäinen. Kesto suunnilleen sama, kuvaaja täysin erilainen. Tyyppi itse oli aivan seitsemännessä taivaassa, koska oli kyennyt saamaan sykkeen oranssille alueelle (hänellä 76 % ja minulla 80 % maksimisykkeestä) ja oli päässyt ihan 86 % rajalle (minulla 90 %) saakka.

Kuka sitten mihinkin on tyytyväinen. Mutta tsemppausten määrä oli huikea – ja ihan siksi, että hän oli saanut sykkeen noin korkealle ja nyt oli ollut tehokas HIIT. Koska kannustus oli vahvaa, niin tyyppi totesi jatkavansa tätä kovaa treenimuotoa pari kertaa viikossa – ja taas peukalonkuvia syötteen täydeltä.

En ymmärrä. Olenko siis tajunnut aivan totaalisen väärin mitä High Intensity Intervall Training eli korkeatehoinen intervalliharjoittelu tarkoittaa? Minä kun olen pitänyt omassa hiitissä miettimisen arvoisena sitä, että on pakko pitää 2 minuutin lepo, joka on periaatteessa turhan pitkä minuutin työlle – nuo pitäisi olla toisinpäin, mutta ei kunto, voimat ja sydän vaan riitä.

Vai ollaanko tässä nyt siinä, että kun muuttaa parametrejä itselleen helpommiksi, niin saa helpommin brio-onnistumisen-iloa ja pääsee positiivisuuden kautta eteenpäin? Nimittäin tyypin kaavio edellyttää, että maksimisyke olisi alle 180 ja jos noin on, niin hemmohan on minua paskemmassa kunnossa.

Jos olisin selannut ryhmää pidemmälle, niin olisin löytänyt esimerkin, jossa jumalattoman hyväkuntoisen näköinen, nimenomaan aerobista harrastava, elvisteli miten oli päässyt treenissään 90 % rajalle. Paitsi että hänellä se tarkoitti 160 sykettä. Minulla on normaalilla mattokävelyllä, kun teen matkaa ja minuutteja sen mitä hermorakenne kestää, syke haarukassa 160 - 165.

Tuollaisella tyypillä täytyy olla maksuímisyke yli 200. Sellaiselle 160 on minusta enemmänkin lämmittelyä.

En ole koskaan oivaltanut, että tuo ei olekaan aerobista peruskuntotreeniä, vaan kovan tehon voimakestävyyden treenaamista :face_with_symbols_over_mouth:

Mutta tällaiset keissit syövät halua motivoida itseään positiivisuuden kautta, koska äitimuorin haamu kuiskaa olkapään yli, että nyt vertaat itseäsi kunnossa parempiin ja elvistelyssä parempiin, joten seuraavalla kerralla tarvitaan 20 prossaa enemmän tehoja :joy:

En minä tiedä mitä nyt lässytän. Kunhan sekoilen. Mutta siis… kuuluisiko tässä olla jotenkin ylpeä siitä missä on ja vahvistaa sitä tunnetta säädetyillä mittareilla? Ei onnistu. Ainoa mistä olen ylpeä, on että puoli vuotta tuli täyteen ja totaalisen perustavasti liikunta- ja urheiluvastainen tekee edelleen liikuntaa. Olen muuten nyt ylittänyt kaikkien minut tuntevien ennakko-odotukset :wink: Että niin vähän minulta odotettiin.

Selailin tässä tunnin tuon treeniapin fb-ryhmää. Jos nyt unohdetaan ketjun aloittava kiukuttelu, niin osaako joku teistä selittää miksi käytännössä aivan kaikki muut pyrkivät pysymään treenissä jossain 115 - 130 sykealueella? Ihan sama mitä ne tekevät, niin kun osuvat yli 140 alueelle, niin puhuvat älyttömän kovasta HIIT-treenistä tai muuten vaan tappavasta kardiosta (ja treenin kestot on akselilla 20 - 60 min).

Tietysti on mahdotonta arvuutella muiden motiiveja, mutta minä alan aina heilumaan akselilla epävarmuus ja epätoivo, kun huomaan tekeväni asioita eri tavalla kuin joku muu ryhmä ihmisiä. enkä ymmärrä miksi se ryhmä ja minä teemme tai suhtaudumme asioihin eri tavalla.

Eli…

  • minä koen olevani jollain omituisella palauttavalla/peruskunto/laihdutustasolla jos pyrin pitämään sykkeen jossain 60 % tasolla maksimista
  • muut tekevät rajua aerobista treeniä ollessaa jossain oletettavasti 40 % maksimista

Kun olen tekevinäni jotain kovempaa kardiota tai ylipäätään edes yritän ajatella asiaa jotenkin edes etäisesti nopeuskestävyyden kautta, niin menen sitten jonnekin 75 - 80 prossaan, ja HIIT:ssä työn täytyy ajaa sykkeen 90 prossaa. Kaikki muut (siis siinä ryhmässä :wink: ) taasen tekevät HIIT:n johonkin max 60 prossaan oletetusta maksimisykkeestä.

Onko kyse vaan siitä, että kaikki muut on niin helvetillisen hyvässä kunnossa, että eivät yksinkertaisesti saa sykettään ylös ilman ylimaallista rasitusta ja minulla sykealueet kertookin ongelmasta? Mutta kun jos mä pidän sykkeen jossain 50 % tasolla, niin eihän mulle tule edes hiki :thinking: