Ikioma paikallinen ekosysteemi

Meillä on muutama hevonen. Tai tarkkaan ottaen suomenhevostamma lienee ainoa hevonen. Kaksi muuta ovat eestinhevosia, jotka ovat kylläkin poneja. Mutta rodun harrastajille sitä ei kannata sanoa, sillä heillä on aiheeseen hyvin tunteenomainen suhtautuminen.

Hevoset ovat siitä mukavia, että jos on hiemankaan maata, niin niitä ei suuremmin tarvitse kesällä ruokkia. Aidot harrastehevoset tarvitsevat melkoisestikin lisiä, mutta moisille puskaratsuille riittää suola (eikä niillä edes ratsasteta nykyään, vaan ainoa rooli on muuttaa heinää lannaksi).

Muistaakseni Vihdin suunnalla riittää hehtaari maata, että saa pitää kavioeläimiä. Hehtaari ei kylläkään montaa hevosta kovinkaan pitkään syksyä kohti ruoki, mutta onpahan jotain vihreää nyppiä, liikkua ja olla vapaana. Tietysti siinä tapauksessa, että sitä hehtaaria ei ole jaettu postimerkkitarhoiksi.

Jos pinta-alalaskut ovat jossain kohtaa päässeet unohtumaan, niin hehtaari on 100x100 metriä, ei sen enempää.

Meillä on laitumena kolme hehtaaria, noin. Siihen päälle sitten hehtaarin verran joutavampaa maata, joka toimii myös talvella tarhana. Sillä hehtaarilla ei oikein kasva muuta kuin saunakukkaa, joka ei hevosille maistu.

Minulle oli aikoinaan yllätys kuinka paljon hevoset muuttavat ympäristöään. Itseasiassa tappavat ja köyhdyttävät sekä aiheuttavat eroosiota. Jopa alueilla, jossa hevoset elävät villeinä tuhansilla hehtaareilla, ympäristövahingot voivat olla merkittäviä — varsinkin jos laumat kasvavat liikaa.

Eteläisessä Euroopassa ei ole paljoakaan metsiä. Syy on ihminen ja maatalous. Melkoisen osan metsistä muuten tuhosivat Rooman legioonat. Marssimatkat olivat 20 - 50 km ja sen jälkeen rakennettiin täysimittainen paalulinnoitus. Kun tarpeeksi joukkoja siirtyy sinne sun tänne, niin jäljet olivat myös sen mukaisia.

Rooman loiston aikana tappelevissa armeijoissa oli useita kymmeniä tuhansia sotilaita. Kun Euroopassa päästiin varhaisempaan keskiaikaan, niin armeijoiden koot olivat romahtaneet joihinkin satoihin tai tuhansiin miehiin. Syy ei ollut valtakuntien pirstoutuminen, vaan sama tekijä, joka lopetti maaorjuuden ja loi pohjan teolliselle kehittymiselle: musta surma.

Yksi metsiä tuhonnut ihmistekijä oli tietenkin puulämmitys ja - rakentaminen. Samaa tehtiin Suomessakin, eivätkä metsät hävinneet. Päinvastoin. Kaskeamisaikana metsien uusiutuminen parani. Syykin oli selvä. Suomessa ei ole koskaan asuttu kovinkaan tiheästi ja siihen aikaan koko Suomessa oli vähemmän asukkaita kuin Helsingin metropolialueella nykyään. Eurooppa oli kansoitetumpi, jopa ruton jälkeen.

Eroosiota sekä maaperän ja kasvuston kuihtumista pahensi lammaslaumat. Jos hevonen eräällä tavalla tuhoaa tai muuttaa ympäristöön itselleen sopivaksi, niin lammas on lähellä täystuhoa. Toimii pienissä laumoissa ja harvakseltaan kulttuurimaiseman ylläpitäjänä, mutta jos määrät nousevat irlantilaisiin tai australialaisiin määriin, niin ympäristö kärsii niin paljon, että kukaan ei enää puhuisi avohakkuista mitään.

Kolmelle hevoselle kolme hehtaaria laidunmaata on liikaa. Ne eivät ehdi syömään riittävästi. Yksi tapa olisi paalata osa, mutta jos siitä ei saa maataloustukea, niin heinänteko ei kannata. Hinta nousee niin ylös, että helpommalla pääsee, kun ostaa talviset heinät vieraalta.

Hevonen on myös hieman nirsohko. Se ei syö lantakasojen vierestä eikä varsinkaan, jos heinä on versonut lannasta. Kaipa se on evoluution mukanaan tuoma tapa vähentää loistartuntariskiä.

Sinänsä mielenkiintoinen ero koiriin. Ne syövat paskaa ja paskasta. Ei haittaa. Kun hevonen alkaa syödä lantaa, niin käsissä on potentiaalinen suolisto-ongelma, joka saattaa jossain vaiheessa muuttaa suuntaa vatsahaavan puolelle.

Hevonen syö etuhampaillaan. Se pupeltaa luontaisessa ympäristössään lyhyttä heinänsukulaista ja ruuan perässä liikutaan. Hitaanlaisesti, mutta liikutaan. Kun heinä pääsee liian pitkäksi ja niin tiheäksi, että hevosen on vaikempaa liikkua siinä, niin sitä ei enää syödä.

Yksi syy tuohon on sekin, että laidunten kasvusto, tai hevosten paalattu heinä, ei ole tehty hevosille. Se on tavaraa, joka on tarkoitettu naudoille. Osaksi samasta syystä hevosia kiusaa niiden omat elintasosairaudet, kuten kaviokuume.

On aivan sama kuinka paljon uutta kasvustoa kuivan alla kasvaa, niin sitä ei syödä. Sen saaminen on hevoselle vaikeaa ja jos ruokaa saa helpommallakin, niin siihen keskitytään.

Lopputulos on aina sama. Hetken kuluttua laidun on tukossa vanhaa ja uutta kasvustoa. Joukossa on lantaa, enemmän tai vähemmän. Maa alkaa tukehtumaan. Edes talvi ei tuo apua, koska lantaa vältellään ja talvi ei auta maaduttamaan vanhaa kasvustoa samaan tahtiin kuin mitä keväällä kasvaa uutta, kesällä jätetään syömättä ja syksyllä on peittänyt kaiken mitä on jäänyt.

Laidun muuttuu hyödyttömäksi. Siellä ei syödä, eikä siellä pysty liikkumaan. Ei muuten pysty kunnolla ihminenkään.

Jos aidommalle maanviljelijälle käy noin, niin hän ottaa traktorin ja niittää pellon. Jos se ei riitä, niin laidun uusitaan: kynnetään talveksi ja keväällä sitten siemennetään uudella.

Mitä tekee tällainen amatööri? Kiukuttelee tilanteesta muutaman vuoden ja kertaalleen nauratettuaan naapureita ajamalla tavallisella ruohonleikkurilla hehtaarin laitumen, niin menee ja ostaa päältä ajettavan. Eikä mitään puutarhatraktoria, vaan aina yhtä tunnetun puutarhojen työjuhdan: Stigan.

Kylän ammattiviljelijöitä naurattaa taas. Ajan puutarharuohonleikkurilla laidunta eestaas, jaloviinalogolla varustettu lippalakki päässä ja rööki suupielessä.

Ei mikään nautinto, mutta voittaa tavallisen ruohonleikkurin. Paikat ovat heilumisesta kipeinä, varsinkin toinen polvi ja selkä — istuimen selkänoja ei ole tehty kavionjäljistä kuoppaiselle laitumelle.

Hitto, laitetta ei ole ylipäätään tehty siihen hommaan. Mutta tasaista jälkeä tulee.

Meillä on mobiilit laitteet Applen tuotantoa. Hakkaavat aivan kaikessa androidit ja Microsoftin viritelmät mennen tullen. Korvanappeina Airpods Prot ovat aivan paikallaan. Tappavat taustahälyn tehokkaasti eikä tarvitse 100 dB koneelle peltoreita.

Kello tykkää. Heiluminen ja tärinä, sekä matkavauhti, saavat sen sekoamaan täysin. Treeni-appi on totaalisen varma, että nyt treenataan ja lujaa, joten kilokalorilaskuri näyttää huimaavia lukuja.

En ollut ymmärtänyt millainen biotooppi laitumella elää. Siis itikkaa, ötökkää ja nelijalkaista. Ihmettelimme aikoinaan, että mikähän myyrät on tappanut, koska kahden lohkon välisen ojan penkalta on myyrien kolot kadonneet.

Ei niitä mikään ole tappanut. Ne ovat siirtyneet laitumelle. Mikäs sen parempi ympäristö pienelle myyrälle kuin metrinen umpiheinä. Ei ne haukat, pöllöt tai muutkaan pedot sieltä mitään löydä.

Alkukesästä, lyhyemmän heinän aikana, kettuemo tuo aina poikasensa pikalounaalle ja opettelemaan metsästyksen saloja. Myöhemmin syksyn katveessa niitä ei enää näy. Ei siinä viidakossa kykene metsästämään kettukaan.

Sammakoita on kaikkia mahdollisia kokoja, värejä ja näköjä. Varsinkin niitä kämmenen kokoisia ruskeavoittoisia on paljon.

Koppakuoriaisia, tuhatjalkaisia, itikoita kaikessa mahdollisessa kokoluokassa. Se umpeen kasvanut laidun kuhisee elämää.

Hieman on tietysti huono omatunto, kun menen jyräämään kaikkien noiden kodit. Mutta sellaista se on. Tosin terä on jossain seitsemässä sentissä, joten jos nelijalkaiset malttavat olla nostamatta päätään, niin kaikki on hyvin — jos ei renkaan alle jää.

Eräs totesi minulle, että jos niiden myyrien joukossa on kontiaisia, niin rikon lakia. Se kun on suojeltu. Niin on sammakotkin. Pidän silti mielenkiintoisena, että minun urakkani laitumella olisi murehdittava aihe — varsinkin kun nyt on sadonkorjuun ja kynnön aika. Enemmän se työ vahinkoa aiheuttaa.

Kyllä. Tiedostan, että on omalla tavallaan skitsofreenisen perverssiä ihastella elämän määrää samaan aikaan kun jyrää ekosysteemin matalaksi. Mutta ollaan realistisia — se on niittoa, ei mitään DDT:n levittämistä,

Kohta urakka on ohi. Sitten alkaa aitojen tarkistaminen, tolppien hakkaaminen talven varalle ja lankojen uusiminen.

Ellei sitten päätetä luopua hevosista. Jonka jälkeen aletaan miettimään, että mitä ihmettä tuolla muutamalle hehtaarille laidunta tehdään.

Metsitetään? Kukkaketo? Tehdään maastovieherata? Metsästysalue russeleille?

Jos on ideoita, niin riittää kun painaa  Vastaa nappulaa.

1 Like

Löysin hyvän tavan karkottaa myyrät.

Minähän en ole kovinkaan hyvä laulamaan. Kun niittäessäni hoilasin täysillä yön Särkynyttä elämää — eli yli 100 desibelin — niin myyrät karkasi joka hemmetin ilmansuuntaan.

Jonnet ei muista:

2 Likes

Joo! Ja perunapelto/kasvimaa :ok_hand:

Kasvimaan jälkeen jäävät hehtaarit ehdottomasti koirille!

Tai ehkä toisinpäin :thinking:

Juoksurata! :joy:

Paremmilla maanviljelijöillä pyörii traktorin takana parvi lokkeja. Ja mites minulla — pari västäräkkikakaroita.

Toisalta. Ihan mittakaavassahan tuo menee.

Meidän tarvitsemat perunat saa helpommin kaupasta. Ja perunamuusi tulee Lidlistä.

Vakavasti ottaen… olen harkinnut sitä. Nimittäin kysyntää olisi. Ja jos joku haluaa vuokrata osaamista, niin siitä aiheesta tiedän eniten Suomessa. Okei, Minnalla on einen poikkeava näkemys.

1 Like

Jos joku ajattelee blogin perusteella, että meillä ei ole koskaan hoidettu asioita ns. oikein, niin on minulla tämänkin kaltaisia kuvia.

kuva

Kuvan alkuperäinen konteksti oli kun Mona päätti alkaa koirankouluttajaksi. Se ei sitten ihan onnistunut.

Meidän pelto ei ole ihan niin rajuilla korkeusvaihteluilla kuin mitä kuva antaisi ymmärtää. Optiikka ja sen vääristymät ovat aiheena aika jännä alue — enkä paljoakaan tiedä.