Ihmisten kipulääkkeet

1 Like

Kun asuin Irlannissa, niin maassa oli kaksi koiria koskevaa lainsäädäntöä: toinen koirille ja toinen greyhoundeille. Suomessa on käytännössä vain yksi lainsäädäntö eläimille ja kun siihen tehdään muutoksia (yleensä teurasoikeuden tai luomukorvausten suhteen), niin se tehdään per tapaus.

Suomessa ovat kaikki eläinlääkkeet reseptillä. Se ei liity mitenkään lääkkeiden haittoihin tai muihin, vaan koska tuotantoeläimillä lääkitys täytyy olla tiedossa ja kontrolloitua - aika ilmiselvistä syistä. Mutta siitä seuraa se, että myös lemmikit saavat lääkkeensä vain reseptillä.

Kun omistajalla särkee pää, niskahartiat huutaa hoosiannaa huonosta asennosta tai lihakset särkee liiasta treenistä, niin hän ottaa buranaa juuri niin paljon kuin haluaa. Jos sattuu olemaan polvet loppu, niin burana tulee hyvinkin tutuksi. Jos purkki on tyhjä, niin lisää haetaan apteekista. Ihan ilman reseptiä.

Kun koiralla on kipuja, vaikka aivan samoista syistä, niin omistajan pitää mennä eläinlääkärille. Osa lekureista on joviaaleja ja laittavat reseptin apteekkin ilman sen kummempia, tai myyvät purkin omalta tiskiltä. Yhä useampi on päättänyt alkaa noudattamaan lakia, joka vaatii eläimen tutkimisen. Joten kun koira on kolhaissut tassunsa, niin Rimadyliä varten yritetään saada aika jostain. Se on sitten ihan tuurista kiinni mihin pääsee vai pääseekö mihinkään.

Jos on päivystysaika, niin ajan saaminen on vielä tuskallisempaa. Osalla on mahdollisuus hyödyntää 24h eläinsairaaloita ja jokainen tietää mikä hinta sille Rimadyl-purkille silloin tulee - ihan tavallisena virka-aikanakin se muutama pileri maksaa yli satasen, ja muina aikoina ihan tavallinen tulehduskipulääke muuttuukin kilohinnaltaan maan kalleimpiin kuuluvaksi lääkkeeksi.

Jos sitten sattuukin asumaan alueella, jossa ei moista 24h asemaa ole, niin sitten yritetään saada kunnaneläinlääkäri kiinni. On sitten ihan luojan huomassa onnistuuko se, vai onko hän jotain nautaa auttamassa. Plus läheskään kaikkialla päivystävä kunnaneläinlääkäri ei ole ihan naapurissa - me asutaan Vihdissä, ruuhka-Suomessa ja meiltä olisi matkaa alkaen 30 km suunta. Ei paha. Osassa maata puhutaan 300 kilometristä.

Jotta asia muuttuu mahdollisimman ongelmalliseksi eläinsuojelun kannalta, niin yleensä samat lainkuuliaiset eläinlääkärit, joiden on pakko kipulääkkeen takia nähdä koira, eivät myöskään myy vahingossakaan yhtään ylimääräistä tabua. Sillä taataan mm. se, että omistajalla ei ole koskaan kotona koiralle kipulääkettä.

Joten tuo tarkoittaa sitä, että jos ja kun ei saa eläinlääkäriä kiinni tai ei pääse sinne, ja jos kunnassa ei ole päivystävää apteekkia edes puhelinreseptiä varten, niin sitten koiran kipua ei tule hoitaa.

Koirien tukehduskipulääkkeet eivät ole mitään myrkkyjä. Ne ovat aivan yhtä turvallisia kuin ihmisten tulehduskipulääkkeet ja niissä on tismalleen samat haitat. Ainoa ero on siinä, että ihmiset saavat silti ostaa kipulääkkeitä. Eläimille ei.

Katiskan eniten haettu ja Googlesta hakusanoihin osunut juttu on nimenomaan tämä. Jos joku hetkenkään kuvittelee, että se johtuu ihmisten haluttomuudesta käyttää koirille tarkoitettuja kipulääkkeitä, on väärässä. Kyse on siitä, että koirien kipulääkkeiden saaminen on joko mahdotonta tai maksukyvyn yläpuolella – se selittää esimerkiksi se miksi juttuun klikataan huomattavan usein yöllä, viikonloppuisin ja pitkien pyhien aikana.

Joten ehdottomuus olla käyttämättä ihmisten kipulääkkeitä akuutissa hoidossa perustuu aina kahteen pääsyyhyn:

  • ei ole koskaan tarvinnut koiralleen kipulääkkeitä nopeasti
  • asuaa paikassa, jossa eläinlääkärille pääsee nopeasti eikä haittaa, että buranaa vastaava tabu maksaa satkun nappi
1 Like

Hieman OT, mutta hassuahan on se, että voin mennä koska tahansa apteekkiin ostamaan koiralle kortisonia, mutta en tavallista kipulääkettä :slight_smile:

2 Likes

Yliopiston Apteekki toteaa, että kortisonitabletti kuuluu jokaisen (koira)kodin ensiapukaappiin ja ohjeistaa antamaan koiralle 5mg/kg.

Eli jos meidän 27kg luppakorvaa pistäisi ampiainen, apteekin ohjeen mukaan voisin syöttää sille 135mg kortisonia kyselemättä elliltä apua.

Onhan se särkylääke suurempi uhka. Parempi pitää pois koiran ensiapukaapista🤦‍♂️

https://www.yliopistonapteekki.fi/neuvot/farmaseutinneuvot/ampiaisenpiston_hoito_koiralla

Ja hassua, että voit mennä ostamaan vaikka muutaman viikon ikäiselle ihmisen lapselle sitä kipulääkettä apteekista kipuun tai kuumeeseen ilman reseptiä.
Siellä se on hyllyssä ota, maksa ja kävele ulos putiikista.

Eräs vanhempi eläinlääkäri kerran ehdotti, että apteekeissa olisi myytävänä sellainen pienempi pakkaus ns ensiapupakkaus kipulääkettä lemmikille niin johan kollegat tyrmäsivät tämän täysin. Ei sitä kuule maallikko voi ymmärtää kipulääkkeiden antamisesta eläimelle mitään kun eläin ei puhu.
Mutta vauvoille niitä saa kyllä antaa.

Facebookissa kysyttiin Mobilatin käytöstä koiralle. Johon tietysti tuli nippu vastauksia, joissa ei ehdottomasti saa käyttää iholle levitettävää kipugeeliä, koska koiralle ei saa antaa ibuprofeenia. Ja jos antaa, niin ensin täytyy ehdottomasti kysyä eläinlääkäriltä lupa.

Yritin selittää mistä oikein on kysymys ja kopioin tänne pari erillistä vastausta yhdistettynä:

Eläinlääkärit tietävät vain jos ovat penkoneet asiaa lääketutkimuksista. Koulutuksensa puolesta eivät tiedä.

Ibuprofeenin ongelmat ovat annossidonnaisia sekä mitä kautta se annostellaan. Koira ei saa ongelmia aiheuttavaa lääkemäärää koskaan ihon kautta tai nuollessaan.

Ibuprofeeni ei muuten ole lähtökohtaisesti mikään myrkky koiralle. Sitä ei haluta käyttää siksi, että ero turvallisen ja toksisen annoksen välillä on kapeampi kuin muilla ja pelätään tilannetta, että ihmiset alkavat antamaan pitkiä aikoja 2x400 buranaa koiralleen.

Ibuprofeeni ei ole sinänsä myrkyllistä koiralla. Se on vain hieman tarkempi yliannoksen suhteen. Ei sen käyttöä ”kielletä” siksi, että se olisi koiralle vaarallinen — se on itseasiassa ihan tehokas akuutti kipulääke. Sitä vältellään siksi, etteivät ihmiset ala syöttämään paketti toisensa jälkeen liian isoa annosta kroonisessa kivussa.

Aivan eri asia kuin Mobilatin käytössä jänne- tai pehnytkudosvammassa, jossa ei päästä annoksessa minkäänlaiselle ongelmia aiheuttavalle tasolle.

Koko ajan kannattaa muistaa, että määrä tekee myrkyn. Ja sen perusteella eräät pahimmista myrkyistä koiralle ovat vesi, suola, sokeri ja kalaöljy.

Jos syö koko tuubin, niin asia muuttuu hieman — mutta ei siinäkään oleellisest. Mutta sama pätee Rimadylissäkin. Jos koira syö koko paketin tai litkii pullollisen, niin se muuttuu maksatoksiseksi.

Pidän tätä hieman mielenkiintoisena kysymyksen asetteluna. Nimittäin Sirdalud esimerkiksi on paljon suurempi riski kuin ibuprofeeni koskaan, ja sitä kyllä uskalletaan käyttää.