Hyönteisruoka

Hyönteisruuat tulevat. Kysymys ei ole jossittelusta, vaan aikataulusta. Sillä hetkellä kun hyönteispohjaisia raaka-aineita tuotetaan riittävästi, niin ne ilmestyvät koirien ravinnoksi. Ensimmäiseksi kuivamuoniin ja jossain vaiheessa, tavalla tai toisella, raakapakasteisiin.

Tai onhan noita jo. Ei hyönteiset koiranruokana ole uusi juttu. Tuotantomäärät ovat vain alhaisia. Plus niiden myyntiä rajoittaa ruokien surkea kokonaislaatu, vaikka painetta yritetäänkin lisätä arveluttavilla ja paikoin jopa täysin laittomilla terveysväitteillä.

Yle ratsasti jossain määrin klikkihuoraamisella yhdistämällä oman uutisointinsa koirien rehuihin. Hyvinkäällä ei tehdä koiran ruokien perustutkimusta, vaan ihmisten ruuantuotannon rehututkimusta. Eri asia, vaikka humaanipuolen tarpeesta jatkumo onkin lemmikkirehuihin. Mutta ehkä viittaus kalankasvattamoihin ei olisi ollut yhtä myyvä.

Sisällöltäänhän Ylen juttu oli aika tyhjää palstantäyttöä.

Hyönteiset ovat varmasti toimiva lisä koirien ruokinnan raaka-aineissa. Ei ne se huonompia voi olla kuin broilerinrangat, lohen perkuujäte, maissi tai palkokasvit ja muut herneet sekä sinimailanen.

Se, että mitä milloinkin hyönteinen tarkoittaa, on selvä kysymysmerkki syöjälle. Hyönteiset ovat yhtä vähän samanlainen homogeeninen ryhmä kuin vaikkapa maininta eläinperäisestä.

Koiranomistajat ovat jossain määrin sen verran valistuneita nykyään, että merkintä sisältää eläinperäisin raaka-aineita on enemmän kirosana kuin myyntivaltti. Sama kriittisyys ei ulotu hyönteisruokiin, vaan lyödään eurot pöytään, koska hyönteinen.

Toukka ei ole sama asia kuin sirkka.

Sinänsän varmaan hyönteisten itse ”lihasosa” lienee hyvin samankaltainen. Aivan samalla tavalla kuin että liha on lihaa eläimestä riippumatta (jonka takia barffin sääntö syödä vähintään kolmea eläintä in niin väsynyt läppä).

Ollaan ruokien toisessa peruskysymyksessä, siinä tärkeimmässä: mitä ravintoaineita raaka-aine sisältää — lihan nimihän on toissijainen.

Hyönteisten suurin kysymysmerkki on laatu, aivan kuten lihoissakin. Lihoissa asiakkaat osaavat jo aika ajoin kysyä, että onko liha lihaa, vai mahdollisesti sittenkin rustoja, jänteitä, vatsalaukkua (tai hakukoneystävällisesti: mahalaukku) tai keuhkoja.

Luulliset lihat ovat yleinen ongelma, vaikka kuivamuonat sitä yrittävätkin peitellä ilmaisulla sisältää tuoretta lihaa. Hyönteisillä ei ole luurankoa. Niillä on ulkoinen tukirakenne, kuori tai panssari. Usein sitä kutsutaan yleisnimellä kitiinikuori.

Kitiini ei sula. On aivan samalla toissijaista mikä sen mineraalikoostumus, on aivan kuin luissakin. Toissijaisuus tulee siitä, että aivan kuten luita kutsutaan lihaksi, jota ne eivät ole eivätkä anna mitään mitä liha antaa, niin hyönteisten kitiinipanssari ei anna mitään sellaista, miksi hyönteisiä haluttaisiin ruuassa olevan (kuolleena mielellään).

Hyönteislihan ongelma ravitsemuksellisesti, aidosti kylläkin ruuanvalmistuksen prosessissa ja reseptiikassa, on tismalleen sama kuin vaikkapa perunassa. Hyönteiset ovat pelkkä proteiinilisä siinä kuin peruna on pelkkä hiilihydraatin lähde. Mitään muuta ei saada.

Hyönteisissä ei ole rasvaa. Tämä on aito ongelma. Ne ovat arvokas proteiinilisä, mutta vain ja ainoastaan proteiiniosa. Mukaan on pakko lisätä myös kaloreita ja nyt päästään rehupuolen peruskysymyksiin, kun tehdään kuivamuonia:

  • hiilihydraattien lisääminen on lähellä ilmaista
  • proteiinien lisääminen on edullista
  • rasva on huomattavan kallista

Tämä selittänee hieman ruokia kuten Orijen ja Acana ja tolkuttoman määrän niiden kopioita, kuin myös sen miksi kaikki halpamerkit (ne ns. markettitason ruuat, jotka ovat valtaosa erikoisliikkeiden tarjonnasta) ovat matalla rasvalla.

Hyönteisruokiin on tuotava rasva erikseen. Sitä ei saada raaka-aineesta, kuten usein saataisiin lihoissa. Paitsi että lisätty rasva maksaa, niin se käyttäytyy hieman eri tavalla ruuansulatuksessa ja on vahva ongelmien ydin koirien mukamas-allergioissa.

Ongelma on tuotakin syvempi, ja se tulee siitä syystä miksi hyönteisruokia halutaan ja täytyy kehittää: eläintuotannon leikkaaminen. Siinä vaiheessa kyse ei ole pelkästään lihan vähenemisestä ja sitä myötä eläinperäisen proteiinien vähentymisestä, vaan myös eläinrasvan vähenemisestä.

Kun liha korvataan hyönteisruualla, koska lihaa ei ole saatavissa tai se on liian kallista, niin rasva on pakko lisätä. Koska eläinperäistä rasvaa ei myöskään ole saatavissa tai se on liian kallista, niin aletaan käyttämään kasviöljyjä.

Ja nyt ollaan ongelman ytimessä, joka ei ole proteiinien määrä eikä edes raaka-aineen laatu, vaan että kasviöljy on niin ravitsemuksellisesti kuin aineenvaihdunnalle hyvin eri asia kuin eläinrasva.

Jokainen lienee kuullut väitteen, että koira ei kykene käyttämään kasviöljyjä tai edes sulattamaan sitä kunnolla. Pystyy, mutta kasviöljyt käyttäytyvät aineenvaihdunnassa eri tavalla. Siksi kasviöljyillä on niin suunnattoman vaikea lihottaa koiraa tai omistajaa, vaikka syödyt grammat olisivat samat.

Lihakorvikkeiden kohdalla puhutaan koko ajan proteiinimääristä. Ei sillä ole merkitystä. Voitte syödä viikon pähkinöitä, niin keskustellaan sen jälkeen uudestaan proteiinigrammojen oleellisuudesta… Yksikään syöjä ei käytä proteiineja, vaan niiden sisältämiä aminohappoja — eivätkä ne ole samoja erilaisilla proteiinilähteillä. Mutta aminohappokysymys on ratkaistavissa siedettävän edullisesti.

Hyönteisproteiinien kohdalla ei tiettävästi ole aminohappo-ongelmaa. Vaikka asiaa ei ajatella siten, niin hyönteisproteiini on eläinproteiinia. Sen tuottaminen ehkä-mahdollisesti on halvempaa, nopeampaa ja ilmastoystävällisempää kuin naudan, possun tai broilerin. Ongelma on rasva, jota ei saada.

Rasvojen rakennetta voidaan muokata. Samaten puuttuvia tai määrässä vähäisiä rasvahappoja voidaan rakentaa ja lisätä. Mutta se vaatii raskasta prosessointia sekä nostaa hintaa. Hinta on subjektiivinen kysymys, kuin myös kuvitelma luonnollisesta ruuasta sekä prosessoinnin vaaroista.

Hyönteisruuissa, olivat ne sitten toukkia tai sirkkoja, on yksi kysymysmerkki lisää — rasva ei ole ainoa. Hyönteisten sisäelintoiminta on tyystin erilaista kuin nisäkkäillä. Niillä ei ole esimerkiksi varsinaista maksaa.

Se tarkoittaa sitä, että huomattava määrä vitamiineja ja mineraaleja joudutaan erikseen lisäämään. Se tarkoittaa, taas, enemmän prosessointia ja korkeampaa hintaa — tosin ehkä lisääntynyt kysyntä laskee hintoja, joskus kapitalismissa käy niinkin.

Nykyään ratkaisu on omalla tavallaan vedätystä. Lasketaan esimerkiksi karotenoidit A-vitamiiniksi. Tai tuodaan lähteet kehnosti hyödynnettävässä muodossa (kuten luomutuotannossa tehdään seleenin kanssa).

Kyse ei ole siitä, että hyönteisruuat mullistaisivat proteiinituotannon elinrehuissa. Kyse on siitä, että hyönteisruuat mullistavat koko rehutuotannon koirille ja kissoille.

kuva

1 Like

Kiitos taas faktoja avaavasta ja mielenkiintoisesta tekstistä :+1:

Päällimmäisenä ajatuksena tuota lukiessa oli se, että ilmastoystävällisin teko taitaa olla ottamatta seuraavaa koiraa tämän nykyisen jälkeen. Kunnes muistin, että meillä ei ole lapsia eikä tule. Joten koiria saa olla ja täytyy vain varautua siihen, että tulevaisuudessa koiranpito saattaa olla vielä hintavampaa kuin nykyään.

Voiko tästä vetää johtopäätöksen, että mikäli koiraa närästää luut, rustot ja muu sulamaton tai huonosti sulava, sitä närästää myös hyönteisruoka?

Eli jos on ruoka joka sisältää 100g toukkaa ja toinen ruoka, joka sisältää 100g sirkkaa, toukkaversiossa on painoonsa nähden enemmän “lihaa” (tarviiko tuota edes laittaa lainausmerkkeihin?) kuin sirkkaversiossa, joka edustanee nykyisiä rehu"lihoja" (lainausmerkit, koska iso osa tuotteesta on muuta kuin lihaa)?

Mulla on vielä paljon tekemistä sen ajatuksen kanssa, että toisin keittiööni hyönteisiä, riippumatta siitä, onko ne menossa koiran kuppiin vai omalle lautaselle. Mutta kaipa tuotakin ajatusta on hyvä … välillä miettiä :laughing:

Ei kyse ole ilmastoystävällisyydestä. Kyse on kuluista. Kaksi eri asiaa, jonka jokainen Teslan omistaja tietää :rofl:

Kyllä ja ei.

Ihan yhtä vähän voi ennakoida kuin kuivamuonissa voi tuota johtopäätöstä tehdä sen mukaan, että tuoteselosteessa lukee joku eläinlaji. Kun ei nimi kerro laatua.

Kyllä sen suhteen, että jos koira reagoi sulamattomaan, niin ei sulamattoman nimi paljoakaan asiaan vaikuta. Paitsi että osa yksilöistä reagoi johonkin määrättyyn, mutta ei toiseen, vaikka ne periaatteessa käyttäytyvät ruuansulatuksessa samalla tavalla.

Mutta itse en lähtisi kokeilemaan.

Juu ja ei, taas :wink:

Riippuu ihan siitä mitä niille sirkoille on tehty. Jos ne on malliin tuoreet broikut, joka alkaa säännönmukaisesti olemaan kiertoilmaisu sille, että lihaa ei ole, niin silloin toukkien pitäisi antaa enemmän lihaa kuin ne ns. tuoreena laitetetut sirkat, joka tarkoittaakin hukkanna syntynyttä kitiiniä.

Mutta jos sirkat on kynitty/nyljetty/kuorittu (miksi hemmetiksi sitä kuuluu kutsua) niin eiköhän silloin olla ihan samassa.

Aiheesta oli Facebookin puolella pari jotain-vuotta sitten einen juttua, kun eräs otti aiheen itikat puheeksi. Silloin liikkui myös linkkejä mm. aminohappokoostumuksesta — mutta parhaiten minulle jäi mieleen juurikin kiertely kuorien suhteen.

Minusta ei. En ainakaan tunne toista ilmaisua. Kun ei sitä kudokseksikaan voi kutsuta.

Kuin myös, mutta oma keittiö on suurempi haaste kuin koirien sapuska. Mutta, jos se tulee jonain prosessoituna jauheena malliin jotkut hemmetin lupiinijauheet, niin miksi ei.

Tuttavapiirissä olen huomaavinani, että liskoporukoilla on avoimempi suhtautuminen. Mikä ettei, kun kasvattaa toukkia ja sirittäjiä ruuaksi nyt jo, niin hyppy laajentamiseen on vähäisempi.

1 Like