Houkutteluruoka kiinnostaa! Susi tallentui riistakameraan - Erälehti.fi

Jutun kärki ei ole se, että Paimiossa on havaittu yksinäinen nuori susiuros. Kysymys on siitä, että niin moni on ollut hämmästynyt siitä, että susi on käynyt syömässä omenoita.

Minun on hieman hankala hämmästyä moisesta. Minä olisin ollut hämmästyneempi, jos susi olisi ollut piittaamatta omenoista.

Itse totesin aiheeseen omenat ja susi eräässä keskustelussa:

Suurin osa nisäkkäistä tykkää makeasta. Siksi toiseksi susi on ruokansa suhteen opportunisti, tarve olla kuolematta nälkään on aina vahva piirre.

En halua elvistellä, mutta olen oikeassa tuossa asiassa :stuck_out_tongue_closed_eyes:

Se, että koiraeläimet ovat opportunisteja ruokansa suhteen tarkoittaa sitä, että vaikka ne ovat lihansyöjiä, karnivoreja, niin ne ovat silti erittäin kaikkiruokaisia, kun tarve vaatii.

Se, että ne eivät kuitenkaan pärjää pitkiä aikoja kaikkiruokaisuudellaan, on oma juttunsa. Mutta se, sekä sokerin halu, ajaa niin koirat kuin sudetkin syömään metsästetyn lisäksi myös karpaloita tai vaikka omenoia, puhumattakaan raadoista, ei tee niistä sekasyöjiä, tai kuten Oikeutta eläimille -poppoo kuvittelee, samaan syssyyn vegaaneja.

Tuo ero on olevinaan vahva peruste sille, että kissa on vahvemmin lihansyöjä kuin koira. Inhoan tuota vastakkainasettelua enemmän kuin koirien vertaamista susiin. Paitsi että on totaalisen idioottimaista verrata eri eläinlajeja (ja koira ja susi ovat kuitenkin enintään sisarpuolia keskenään), niin vertailua ei akselilla enemmän lihansyöjä ei voi edes tehdä.

Kissa on oman evoluutionsa puolelta ajautunut eräänlaisen umpikujaan erikoistuessaan vahvasti ruokavaliossaan. Mutta mikä näistä on enemmän syntymävegaani: vuohi, nauta vai majava? Niiden ruokavaliot ovat hyvinkin erilaisia, mutta siitä huolimatta nuo kaikki ovat kasvissyöjiä ruokavalioltaan, ruuansulatukseltaan sekä aineenvaihdunnaltaan.

Siksi toiseksi kissa pysyy hengissä samalla kuivamuonalla millä koirakin. Että sellanen karnivore kissa on.

Keskustelussa, josta oman vastaukseni kaappasin, esitettiin myös barf-aikainen harha koiraeläinten tarpeesta syödä kasvispohjaista:

Koiraeläimet syövät mielellään kasvikunnan tuotteita vatsan, ruoansulatuksensa suolahappo pitoisuuden vöhentämiseksi.

Kun torppasin ajatuksen, niin minua kehoitettiin opiskelemaan koiria.

Tuo ajatus on kehittynyt aikoinaan kahta tietä. Se pohjaa barffin harhakäsitykseen susien syömästä suolen ja vatsalaukun sisällöstä, jolloin saa tarvitsemiaan entsyymejä, hyviä bakteereja sekä tietysti vitamiineja.

Ensinnäkin entsyymit ovat paria poikkeusta, ruuansulatusentsyymejä, lukuunottamatta puhtaasti eläin- ja kasvilajikohtaisia, ja syntyvät elimistön omassa aineenvaihdunnassa. Niitä ei koskaan saada ruokavaliosta. Silloin kun vieraat entsyymit, joita ei sulateta ruuansulatuksessa muiden proteiinien tapaan, pääsevät elimistöön, niin ollaan lähellä kuolemaan. Aiheesta voi keskustella kärpässienten ja kyiden kanssa.

Suolistobakteerit ovat tarpeellisia sille eliölle, mutta vain suolistossa. Jos suolistobakteerit pääsevät ruuansulatukseen, niin ollaan siinä jamassa mistä eläinlääkärit ja vesihygieenikot varoittavat: ruokamyrkytyksissä.

Toinen tuttu, tosin enemmän naisille, on suolistobakteerien yhteys esimerkiksi virtsatietulehduksiin (jossa yksi riski on muuten… eräs maitohappobakteeri). Koirilla taasen suolistobakteerit aiheuttavat mm. nielu- ja kitarisatulehduksia, sekä hassuja juttuja huonoille hampaille — ja silloin kyse on muutoin turvallisista omista suolistobakteereista.

Jos koira on riippuvainen B-vitamiinien saannissa paksusuolen sisällöstä, niin ongelmat ovat paskansyömistä suurempia. Ne ovat nimittäin ainoa tapa saada koiralle, tai sudelle, kasvisravinnosta mitään hyödyllisiä vitamiineja. Siksi toiseksi tuo uskomus on taasen syntynyt kahdesta koiriin täysiin liittymättömästä asiasta:

  • jäniseläinten tarpeesta syödä ensimmäisen ulostuskerran papanoita
  • ihmisen vitamiinitarpeesta, joka tulee sekasyönnistä

Toinen pohja ”suolahappokuvitelmalle” on uudempaa perua. Kun koira on pitkään kasvispainoitteisella ruokavaliolla, kuten kuivamuonilla, niin vatsan pH nousee pari pykälää. Liharuokituilla vatsan pH heiluu yhden paikkeilla, kuivamuonilla siinä pH 3 paikkeilla.

Se liittyy kasvispohjaisten ruokien heikkoon sulavuuteen. Asia, joka säännöllisesti unohdetaan ja ohitetaan, on se, että tuolta osin kasvisruoka ei eroa mitenkään luista.

Mutta kyse ei ole suolahapon määrästä. Kyse on suolahapon vahvuudesta. Vatsan kannalta eroa ei sinällään ole. Lopputulos on hyvin pitkälle sama aiheuttaako pH 1 neljän tunnin altistuksen vai pH 3,4 12 tunnin ajan.

Jos syöjä haluaa vähentää happamuutta, niin se muuten sitten tehdään syömällä ylipäätään ruokaa. Mitä enemmän, sitä parempi. Ja tehokkain on kylläkin iso määrä lihaa, jo siksikin, että lihassa on niin paljon vettä.

Koira, tai susi, ei kuitenkaan tee mitään mystistä happamuuden säätelyä kasvisravinnolla. Ensinnäkään niillä ei ole lakmuspaperia vatsalaukussa, joka kertoo aivoille, että halutaan muuttaa ruokaa. Toiseksi muutos on hidas ja vaatii säännöllisen syönnin.

Se, että koirat, ja oletettavasti myös sudetkin, syövät kaikkea mahdollista, kun niillä on huono olo, on oma juttunsa. Mutta se on reaktio, aivan kuin kutiavan kohdan raapiminen. Silloinkin koira (tai susi) syö mitä tahansa ympäristössä olevaa, ja koska vaikka ruohoa on joka paikassa, mutta varsinaista ruokaa ei, niin sitten syödään ruohoa.

Pidän jotenkin outona ajatusta, että koirat kävisivät syömässä maahan pudonneita omenoita tai puoliraakoja karviaisia suoraan puskasta siksi, että ne yhtä äkkiä päättävät alkaa säätelemään mahan suolahapon määrää.

Jos unohdetaan kokonaan ajatuksen idioottimaisuus ja että marjojen tai hedelmien syönti ei vaikuta mitenkään suolahapon määrään tai vatsan happamuuteen (itseasiassa vain pahentaa, jos syödään tyhjään vatsaan ja käynnistetään ruuansulatus), niin mikä ajaisi terveen koiran (tai suden) yhtä äkkiä säätelemään vatsansa happamuutta ja nimenomaan syksymmällä, kun marjat ja hedelmät kypsyvät? Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Ja koska ollaan susissa ja luonnonmukaisuudessa, niin seuraava kommetti oli täysin ennakoitavissa — nämä aiheet seuraavat aina määrättyä kaavaa. Kyllä, pöydälle lyötiin uskomus vatsalaukun syönnistä — se on sitten perustelu sille, että susi syö omenoita :man_facepalming:

Toistoa lihansyöjyydestä ja kissojen eroista

Susi syö mm. mielellään saaliinsa vatsalaukun sisällön, joka on yleensä puoliksi sulanutta kasvisainesta. Lyhyt suolisto ei suoraan kasviksia kerkiä pilkkoa, mutta puoliksi sulatettua kyllä.
Kissaeläimet ovat puhtaasti lihansyöjiä.

Kommentoin:

Ei syö. Tuo barffin aikainen teoria, joka pohjaa 50-luvulla eläintarhasusiin, on kaadettu jo sen kiljuuna kertaa. Itseasiassa juuri sitä, että susi nimenomaan ei syö vatsaa, suolistoa, isoja luita sekä vähemmän turkkia, käytetään hyödyksi ilmalaskennassa.

Puutuin myös kissoihin:

Kissa ei muuten ole yhtään sen enempää lihansyöjä kuin koirakin. Arakidonihappo (jota muuten kissakin syntetisoi) ei ole merkki siitä, koska koirankin lajityypillisessä ruuassa arakidonihappo on saatava ruuasta.

Sama juttu myös beeta-karoteenin kanssa. Se, että koira kykenee hieman muuttamaan sitä retinoliksi, kissa ei, ei ole merkki jostain enemmän lihansyöjänä olemisesta. Se on vain evoluution sopeutumista ravintoon. Siksi toiseksi koiran kyky muuttaa beeta-karoteenia ei ole riittävä, ja taas kerran koska koiraeläinten ravintoon kuuluu maksa.

Tauriinia käytetään usein perusteluna. Itseasiassa tauriinihan liittyy vain kissojen tiineyteen, mutta sama pätee koirilla. Ei koiranartun oma tauriinisynteesi riitä ilman ravintoa.

Aivan samalla tavalla koirat ja kissat vaativat tismalleen samat amino- ja rasvahapot, samat vitamiinit ja mineraalit, samat vaatimukset ruuan sulavuudesta. Molemmat myös säätelevät täysin samalla tavalla A-vitamiinin varastoitumista eikä kumpikaan saa D-vitamiinia taivaalta.

Ainoa ero tulee energiantarpeessa ja janonsäätelyssä, eikä kumpikaan liity mitenkään johonkin karnivoreasteeseen.

Joten ne ovat ihan yhtä lihansyöjiä ja ainoat erot löytyvät eläinlajieroissa. Vai kutsutko nautaa enemmän kasvissyöjäksi kuin vuohta tai jäniseläimiä, koska niillä on muutama ero niin fysiologiassa kuin aineenvaihdussakin evoluution jäljiltä?

Asiaan liittymättä kommentoinut happamuuden kokemusasiantuntija lipsahti myös muussakin. Samassa haarassa alettiin myös selittämään filosofisempia asioita, kuten miten ihminen tuhoaa ympäristöään ja on eksynyt luonnosta.

En tiedä miten tuo liittyisi mitenkään vatsan happamuuteen, mutta ehkä se liittyi uutisoinnin pointtiin siitä, että kyseessä oli kauriiden kyttäyspaikka. Siis kasvissyöjien haaskaruokintaa, jossa metsästäjän ei tarvitse enää jauhaa väsynyttä sontaa siitä kuinka yhtä ollaan luonnon kanssa, ja miten Tapio ja metsä antaa lahjojaan.

Mutta happamuusteorian puolestapuhuja totesi:

Taikka kuitenkin pahin on ihminen, tappaa kaikkien muun lisäksi lajikumppaneitaan.

Normaalisti olisin ohittanut tuon. Mutta koska se tuli heti kehoituksen opetella koiria jälkeen, niin se oli aivan liian mehukas ohitettavaksi. Se kun on vahva uskomus, joka ei pidä paikkaansa. Saman lajin yksilöiden tappaminen muuksi kuin ruuaksi on itseasiassa eläinlajeissa yleisempää kuin olla tappamatta.

Haluatko arvata kuinka moni muu eläin tappaa lajikumppaneitaan, ja ihan ilman syömistarvetta? Haluatko aloittaa vaikka karhusta? Tai voidaan keskustella toki hyönteispuolestakin.
Taaskaan luulo ei ole tiedon väärtti.