Historioitsija: Pähkinäsaaressa ei vedetty Suomen itärajaa – silti

Äitivainaa oli jossain määrin jopa rasistinen suomen kansojen suhteen, ja oli hyvin varsinais-suomalainen. Minun käsitykseni mukaan osa siitä juonsi lapsuuteen ja nuoruuteen, kun hän vietti sotien ja rauhan jälkeen aikoja Luumäen, Sulkavan ja Mikkelin suunnalla, eivätkä ne ymmärtääkseni olleet hänen elämänsä parasta aikaa.

Vaikka meille opetettiin kotona humanismia ja suvaitsevaisuutta, niin se ei ihan täysin koskenut savolaisia, jotka hänen mukaansa olivat puskurivyöhykekansa, joka oli syntynyt hämäläisten ja karjalaisten sodan- ja kauankäynnin seurauksena.

Karjalaiset, niin etelässä kuin pohjoisessakin, eivät olleet suomalaisia eivätkä oikein edes osanneet suomea ylipäätään.

Hämäläiset taasen kadehtivat lounaan suuntaa, eivätkä oikein tienneet mihin menisivät ja mikä heidän paikkansa olisi maailmassa.

Uusimaalaiset eivät olleet edes kansa, vaan pakkosiirrettyjä pohjalaisia, jotka taasen olivat pakkosiirrettyjä ruotsalaisia. Ja koska pohjalaiset ovat kaikki hihhuleita ja lestoja, ja koska he tappelivat jo nuijasodan aikana ja sitten 1918 kaikkia muita suomalaisia vastaan, niin Pohjanmaalta on parempi pysyä kaukana. Tuohon saattoi myös vaikuttaa se, että meidän suku oli punaisia, eikä Murha-Kustaata, Hennalaa ja Tammisaarta hevin annettu anteeksi.

Ensimmäisen riitani opettajan kanssa olen käynyt ensimmäisellä luokalla. Oli varmaan ensimmäisiä maantiedon tunteja tai jotain, ja meille esiteltiin Suomen mallia ja rajoja. Minä totesin, että kartta on väärin ja nuo eivät ole Suomen oikeita rajoja.

Opettaja pyysi näyttämään mitkä ne Suomen rajat sitten on. Vasta vanhempana oivalsin kuinka rohkea veto se oli ollut, koska veikkaan hänen odottaneen karttakepin liikkuvan vanhaa rajaa pitkin ja Suomi-neidollakin olisi ollut kaksi kättä.

Nope. Piirsin pienen ympyrän Turun edustalle, varmaan jostain Uudestakaupungista ja siitä Saloon. Opettaja ihmetteli, että miksi. Olin todennut ekaluokkalaisen varmuudella, että tuo on ollut se varsinainen Suomi, ja siitä tulee nimi Varsinais-Suomi. Mutta sitten tuli ruotsalaiset ja pakkokastoi kaikki ja valtasi Hämeen ja Savon ja Karjalan. Sitten venäläiset yritti vuorostaan ottaa koko Suomen ja siitä riideltiin niin kauan, että Venäjä voitti. Ja sitten ammuttiin tsaari ja Suomesta tuli itsenäinen.

Opettaja ei täysin allekirjoittanut kotoa perimääni näkemystä Suomen valtiohistoriasta, mutta oli se eräällä tavalla silti oikeinkin.

Ja nyt pääsen linkatun uutiseen. Äiti opetti minulle, että Pähkinäsaaren raja on kahdella tavalla tärkeä. Paitsi, että se oli Suomen ensimmäinen itäraja (mikä nykytiedon mukaan ei ihan pitänyt paikkaansa), niin se jakaa Suomen kahteen ihan erilaiseen kansaan. Ja siksi Suomessa on itseasiassa kolme porukkaa: länsi, itä ja lappalaiset (ei siihen aikaan kukaan puhunut saamelaisista ja romanitkin oli aina mustalaisia).

Minä pidin aikuisiällä pitkään tuota vain merkkinä äidin kotoperäisestä rasismista. Mutta nythän on selvinnyt, että hän oli itseasiassa oikeassa.

Ja nyt tarkoittaa mennyttä, mutta silti nykyistä aikaa — tuo Pähkinäsaaren rajan geneettinen merkitys on tiedetty siitä asti, kun DNA:sta alettiin jotain ymmärtämään. Jo pidempään on tulkittu, että ei siellä mitään rajaa ollut, koska koko hallinto perustui linnoihin ja línnaverkostoon, joten kuvitellun geopoliittisen ja geneettisen rajan yhtäläisyys johtui vain siitä, että suomen sukujen erot on tiedetty kauan, ja se mietitty raja vain palvelí tuota erottamista.

Tämä ketju suljettiin automaattisesti 7 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.