Helle ja koirat

Arkistointia varten:

Ihmiset yleensä oppii kerrasta välttämään asvalttia helteellä. Harmi tietysti koiran kannalta, mutta joskus asioita vaan täytyy oppia kantapään kautta. Tai tässä tapauksessa – koiran anturoiden kautta.

Se, että miten fillarilenkkeilijät saisi tajuamaan, että koiraa ei helteessä juoksuteta täydellä turkilla (jos ei muutenkaan) onkin sitten oma juttunsa. Se oppi ei ilmeisesti moniakaan saavuta. Ja sitten Yle työntää juttua, jossa eläinlääkärit kaivaa maata uskottavuutensa alta kun otsikot ovat malliin lyhytkin ulkoilu voi tappaa koiran ja on se kauheaa, kun koiria otetaan mukaan kansallispuistoihin taivallukselle.

No, Rinkinen myös taas selitti miten grillitikut ovat kesäruokaa ja jäätelö sotkee suoliston.

Metsämäen raviradalla oli etelän päägreyhoundrata. Menneessä aikamuodossa, koska laji on kuollut ja paikallinen klubi onnistui sössimään ratahiekan kahdeksi vuodeksi, kun ei kannata oppia menneistä virheistä. Tai milläs opit, kun kaikki osaajat ovat häipyneet.

Ei minun greyhound racingistä pitänyt selittää, vaan että kesällä nimenomaan ratakatsomon ympäristö, joka on asvaltilla, oli melkoinen ongelma. Osa poltti siellä lyhyelläkin siirtymällä koiran anturat, kun eivät tajunneet kiertää kauempaa varjon kautta.

1 Like

Eniten ehkä ärsyttää tuo, että otetaan ns. “vastuuvapaus”, kun ruvetaan sönköttämään miten kaupungissa ja kerrostaloissakin asuu koiria.

Huoh. Juu, niin on osunut, asuu ja tulee asumaan, mutta kaikesta huolimatta se ei vähennä sitä, että pitkän ja satamattoman hellejakson aikana tuo asfaltti on aivan eri kuin yhden lämpimän päivän aikana.

Kyllä, olen nyt tänä kesänä nähnyt erittäin paljon lähes päivittäin ja joinakin päivinä usemman koiran jonka anturat ovat palaneet vesikelloille.

Näitä on myös joka kesä, mutta nyt tänä kesänä erityisen paljon.
Ja kyllä näitä on ollut jo ennen somea. Ei mikään uusi ilmiö.
Toisilla anturat kestää ja toisilla ei.

Ja siihen ei myöskään vaikuta koiran koko tai ikä.

1 Like