Hassu reaktio sykkeen noustua tarpeeksi korkealle

Eilen aamulla tein normiksi muodostuvan aamupatikoinnin juoksumatolla. Nykyään en jaksa enää mitään lämmittelyjä nostamalla pykälä kerrallaan vauhtia, vaan laitan suoraan 5,5 km/h (tai tasoittavassa urakassa 5 km/h).

Taitettava matka oli 4 km puhelimen mittarilla eli maton mielestä jotain 4,3 ehkä. Kun puhelin kertoi kilometrien täyttyneen, niin tipautin vauhdin matelulle 4 km/h ja menin sen aikaa, että sain sykkeen rauhoittumaan – tällä kertaa se tarkoitti kävelyn kokonaisajaksi 50 minuuttia.

Mutta vilkaistaan taas sykkeen muuttumista:

IMG_1097

Kun syke nousi 170 rajan tuntumaan (hiukan ennen punaisen sektorin alkua), niin tapahtui jotain.

Minähän hikoilen ihan päättömästi, siis todella paljon. Jollain 80-luvun otsapannalla ei tekisi mitään – saisi sillä harakat nauramaan. Yleensä hikihanat aukeaa, kun ylitetään sykkeessä 150, ehkä hieman aikaisemmin.

Nykyään en enää suuremmin hengästy, jos pidän vauhdin 5 km/h ja sykkeen alle 160. Toki hengitys hieman kiihtyy, mutta ei sen enempää. 5,5 km/h vauhdissa hengästyminen lisääntyy aika tasaisesti matkan ja sykkeen nousun kanssa. Alan hengästyä enemmän kun ollaan menty aika/matka X sykkeen ollessa yli 160.

Tällä kertaa taoahtui jotain. Kuin veitsellä leikaten hikoilu lakkasi. Samalla tunsi kun posket ja naama alkoivat kuumottaa aika reppaasti – siis ihan toisenlainen tunne kuin onpa tullut kuuma ja hiki tässä urakassa.

Eniten ihmetytti hengitys. Hengästyminen loppui myös ihan samalla hetkellä ja palautui normaaliksi ihan ilman sen kummallisempia. Samaan aikaa treeniappi muistuttelee, että syke on 170 paikkeilla käyden välillä rajaksi laitetun 172 tasolla. Itseasiassa tuli sellainen olo, että painaisiko kunnon kardiotreeniä kilometri lisää…

No, 4 km tuli täyteen ja himmasin. Lähes samalla hetkellä kun syke laski alle 160 hikoilu alkoi uudestaan, samaten hengästyminen.

Minulla ei ole hajuakaan mitä tuossa tapahtui. Ylitinko vain sen hetkisellä elektrolyyttitasoilla/jollain muulla jonkun määrätyn rajan ja aivojen säätely sekosi päästään – kuumotuksen perusteella jälkiviisana väitän, että ruumiinlämpö paukahti reippaamman kuumeen puolelle.

Tunnistan vastaavat asiat greyhoundeilla ja whippeteillä, mutta niiden kohdalla puhutaan ihan toisen mittaluokan rasituksesta ja nimenomaan anaerobisella osuudella (vaarallinen tila koiralle, koska koira saattaa silloin juosta itsensä todella huonoon kuntoon, jos siltä löytyy riittävästi ergejä lihaksisto solutasolla).

Ihme juttu.

1 Like