Greyhound ja vinttikoira

Itselleni täysin vieras aihe. Olisiko mahdollista tehdä semmoista pientä rautalenka mallia, että onko greyhoundit yhtä kuin vinttikoirat? Ja minkälaista valmennusta niillä on eli missä iässä aletaan treenaamaan ja minkä ikäiseksi ne kisaavat. Ja minkälaisia matkoja näissä kisoissa juostaan.

En tarvitse mitään historiaa tai muuta vastaavaa, mutta aika usein (siis muutaman kerran :roll_eyes:) on aihetta sivuttu joissakin teksteissä ja dialuennossakin.

Juu, naurakaa vaan, mutta minusta olisi kiva tietää jotain näistäkin, kun kokemusta ei ole eikä tuttava piirissäkään.
Valjakot, metsästyskseen käytettävät rodut, paimenet, laumanvartijat ja seurakoirat tuttuja.
Ne vinttikoirat joita kohtaan työssäni on pääsäätöisesti rescuekoiria jotka tuotu Espaniasta tm. Ja ne on lähinnä koti-ja sohvakoiria.

Pääsin kokeilemaan miten vastaus siirretään uudeksi aloitukseksi \o/

Vai että pikakurssi greyhoundeihin ja greyhound racingiin. Olen hirvittävän huono tekemään mitään pikaisesti – olkoonkin että jotkut naiset väittävät toista.

Nimi

Roturyhmänä vinttikoiran virallinen nimi englanniksi on sighthound, joka tulee näöllään metsästävistä. Eli se ryhmä on sekalainen kooste rotuja, jotka ovat ainakin periaatteessa ajaneet saalin juosten kiinni – periaatteessa siksi, että italianvinttikoira ei ole taatusti suuremmin metsästänyt ja se tunnustetaan aika yleisesti ensimmäiseksi eurooppalaiseksi sylikoiraroduksia, ja irlistenkin nopeus metsästysaseena on… kyseenalainen.

Mutta yleisempi englanninkielinen nimi tarkoittamassa vinttikoiraa on greyhound, mutta se tarkoittaa myös rotua greyhound. Espanjan galgo on samanlainen kaksoismerkityksellinen (niin on suomen ajokoirakin, mutta ei takerruta siihen ja että nimi muotoutui suomenajokoiraksi vasta kansallisromantiikan aikana, jolloin suurin osa Euroopan kansallisroduista muovautui).

Suomeksi virallinen nimi on englanninvinttikoira, mutta koska rotu on vahvasti ja peruuttamattomasti jakautunut kahteen, niin nimiasiassa on arvolatausta.

Rotu jakautui 1800-luvun lopulla kahteen linjaan: oli ajava greyhound (silloin coursingia, pistelaskupohjainen parimetsästys) ja Englannin kennelklubin aloittaneet, jotka suosivat toisenlaista tyyppiä. Nykyisin on Suomessa ihan suhdetoiminnan takia parempi olla kutsumatta ratalinjaisia englanninvinttikoiriksi ja käyttää nimeä greyhound. Geelit käyttävät kumpaakin ja suoraan sanottuna on ihan sama mitä nimeä käyttävät, kunhan pysyvät erossa ratalinjaisista :wink:

Historia

Käytännössä kaikki vinttikoiriksi luokitellut, ehkä basenjia lukuunottamatta, juontuvat samasta alkurodusta: Egyptin faaraoiden tesemistä. Se oli kaiverrusten mukaan samantyyppinen kuin faaraokoira nykyään.

Rotu lähti leviämään ja melkoisen yleisen käsityksen mukaan saluki oli ensimmäinen varsinaisesti vinttikoiraksi luokiteltava. Sloughi-harrastajilla on eri näkemys, mutta kun sloughi ja saluki ovat itseasiassa nimenä sama ja rotuina täysin samaa tyyppiä, niin ne ovat samaa kehityshaaraa - toinen lähti länteen Pohjois-Afrikassa ja toinen itään Lähi-Idän suuntaan.

Uudet haarat syntyivät kuin pohjoiseen matkaavista tuli se mikä tunnetaan afgaanina ja muuttui borzoiksi päästessään Venäjälle (tai jo ennen Russien valtakuntaa, mutta silti).

Kreikassa syntyi se, mikä tunnetaan nykyään greyhoundina ja maalausten perusteella rotu on itseasiassa pysynyt käytännössä muuttumattomana matkallaan Kreikan ja Rooman läpi Brittein saarille.

Se miten greyhound Britteihin päätyi on tuntematonta. Ennen käsitys oli, että koirat tulivat roomalaisten mukana tai hieman aiemmin kelttien muuttoaallon kanssa, mutta nykyään uskotaan, että greyhound saapui jo paljon aiemmin foinikialaisten mukana – roomalaisten mukana tulleet joko hävisivät tai sekoittuivat jo olevaan kantaan.

Espanjan galgo on sama kuin greyhound ja sen kevyempi rakenne on pelkästään tyyppimuunnos. Sitäkään ei tiedetä onko galgo roomalaisten vai kelttien perua tai koska se edes ilmestyi Espanjaan.

Uusi aika

Greyhoundin tyyppi muuttui kahteen malliin: oli irlantilainen raskaampi muunnos, sekä brittiläinen kevyempi ja matalampi koira. Tuo jakoi syntyi coursingin vaatimuksista.

Coursingissa kaksi koiraa ajaa parina jänistä. Tuo on maailman vanhin koiraurheilu. Alkuperäinen tapahtui pelloilla ja kun jänis saatiin ylös, niin koirat päästettiin perään. Voittaja löydettiin pistelaskulla ja siinä ynnättiin melkoisen vaikean kaavan mukaan jokainen käännös, paljonko jänis kääntyi ja kumpi käännöksen teki. Taposta sai lisälisäpisteitä, mutta ei niin paljoa, että se oli ratkaissut kilpailun – se teki eron ainoastaan tasaisten koirien välillä.

Britit jatkoivat tuota tyyliä vuoteen 2004, jolloin coursing kiellettiin Briteissä.

Irkut sen sijaan kehittivät coursingia vielä vahvemmin nopeatempoiseksi kilpaurhailuksi, joka sopi yleisölle vedonlyöntiin. Koirat juoksivat pareittain suoraa, yleensä loivaan ylämäkeen ja se kumpi ensin käänsi jäniksen, oli voittaja, Jäniksiä tapettiin harvemmin ja niille oli tehty suoran päähän suoja, jonne ne pääsivät piiloon.

Brittien open field coursing suosi kevyttä ja ketterää koiraa, kun taasen irlantilainen park coursing teki isompaa ja vahvempaa.

1919 esiteltiin ensimmäisen kerran keinoviehe ovaalilla. 1924 avattiin ensimmäinen säännönmukainen ovaalirata ja noin 10 vuoden kuluttua ratoja oli joka mantereella, radat vetivät kymmenien tuhansien katsojien joukot joka viikko ja coursing jäi harvojen harrastukseksi. Radalla nimittäin pystyi kilpailemaan persaukinen taviskin.

Rata tasoitti greyhoundin koon johonkin brittiläisen ja irlantilaisen coursing-koiran väliin ja on pysynyt nyt lähemmäs 100 vuotta muuttumattomana.

Treenaaminen ja matkat

Treenaaminen on äkkiä selitetty. Melkein. Mutta greyhoundia juoksutetaan täydellä vauhdilla joko lyhyitä intervalleja tai pidempää kilpailumatkaa vastaavia. Rytmitys ja määrät sitten riippuvat.

Alkuvaiheessa maailmassa tehtiin vakioratoja, koska käytettiin samanlaisia piirustuksia. Äkkiä huomattiin, että vedonlyonti vaatii vaihtelevuutta. Sen jälkeen radoista tulikin eri mallisia ja kilpailumatkoista eri mittaisia.

Suurin osa radoista on ovaaleja, mutta löytyy myös muutama hevosenkenkä ja pare sen muunnosta, jotka ovat hieman kolmionmallisia. Suoria ratoja löytyy myös, mutta suoran kilpailut eivät saavuttaneet koskaan suurta suosiota - lisäksi suora on hankala katsojille ja vaatii enemmän pinta-alaa.

Matkat jaetaan sprinttiin, keskimatkaan, pitkiin stayer-matkoihin ja maratooniin. Se, että mitkä metrimitat sitten menevät mihinkin kategoriaan, riippuu hieman maasta.

Sprintillä 280 metriä on yleisin, mutta haarukkaa löytyy noin 20 metrin pykälin aina kennelliiton 350 metriin asti. Suomessa hyvä greyhound juoksee nykyään jotain 16,60 tasoa ja suurin osa on tyytyväisiä, jos koira rikkoo 17 sekuntia.

Keskimatkat ovat 450 metristä ylöspäin ja 480 metriä on Euroopassa yleisin. 500 metriä (oikeammin noin 503 m, koska kyseessä on 550 jaardin kisa) juostaan harvemmin ja 520 metriä vielä harvemmin. Australiassa ja Jenkeissä (no, se vähä mitä USA:ssa vielä kilpaillaan) tyypillisemmät matkat ovat juurikin 500 ja 520 metriä. Suomessa 480 metrillä hyvät saavat jotain 28,60 tasoa ja taas tässäkin, niin suurin osa omistajista on onnensa kukkuloilla jos koira rikkoon 29 sekuntia (nyt sait mittakaavaa siihen 27,27 rataennätykseenm varsinkin kun mietit, että sekunti on matkana vaikka 14 metriä)

Ruotsin pääradat tehtiin 550 metrille (aivna omituinen päätös) ja Suomessa Turun Metsämäessä keskimatkat ovat 495 ja 560 m. 560 ja on aivan stayermatkan rajoilla ja ylipäätään muualla maailmassa ei kilpailla 550 ja 600 välillä olevia matkoja – osaksi koska se on koirille vaikea matka, osaksi rataprofiilien takia,

Pitkät matkat ovat Euroopassa, tai oikeammin 280/480 radoilla, 680 metriä. Turun 785 metriä on maailman mittakaavassakin pitkä. Joten tuolle välille yleensä mennään. Näille matkoille sopivia koiria, joita kutsutaan stayereiksi, on huomattavan vähän.

Silloin tällöin juostaan maratooneja, jotka ovat 900 ja 1000 metrin välillä. Niitä on huomattavan harvoin ja käytönnössä aina voittaja on narttu.

1 Like

Kiitos.

Tässähän meni mukavasti parisen tuntia lukiessa kaikki liitteetkin läpi.

Erityisen mielenkiintoista oli tuo fysiologia ja valmennus.

Treenin suhteen mielenkiintoisempaa saattaa olla se, että jutut ovat itseasiassa 2000-luvun alusta. Edes suurin osa niistä jutuista, joiden aikaleima on 2010 paikkeilla, ei ole kirjoitettu silloin - 2010 kaatui Katiskan edeltäjä, ja kaikki päivämäärät alkavat siitä (ellen ole niitä tietoisesti muuttanut vanhemmiksi).

Tarkoittaa sitä, että vaikka pääpiirteet ovat kohdallaan, niin detaljit eivät. Jaan mielelläni tietoa, mutta en kanssakilpailijoille :shushing_face: Lisäksi kirjoitin 20 vuotta sitten eri asioista, kuin nyt, ja silloiset greyhound-jutut kirjoitettiin itse asiassa juurikin greyhoundeille, ei muille.

Mutta joo, siinä aletaan varmasti menemään randomisti kiinnostuneen suhteen jo liian teknisen nippelin puolelle.

1 Like

Faaroiden tesemistä sen verran, että osa saluki-ihmisistä on vakaasti sitä mielipuolta, että tesemi oli saluki tai kuninkaallisten salukimuunnos, jolloin saluki (siis vahvasti salukityyppinen koira) oli varsinainen kantamuoto,

He eivät välttämättä ole aivan väärässä, mutta oma juttunsa edelleenkin on, että jos yhtä äkkiä tesemi tuotaisiin Hesan messariin, niin olisiko reaktiot saluki-ihmisten JA faaraokoirapuolella samanlainen: kato, sekarotuinen, jossa on varmasti mukana salukia/faaraokoiraa.

1 Like

Eikö greyhoundit juokse muissa kuin omissa kisoissaan?

Ihan oikeasti en nyt ole ihan bimbo tai blondi, vaikka kysymyksistäni niin voisi luullakin.

Uusimmassa Koiramme- lehdessä vinttikoirien SM-kokeessa oli afgaanista etnenkoiriin ja vaikka mitä muita rotuja, mutta ei niitä greyhoundeja.

Geelit juoksee satunnaisesti Vinttiliiton kisoissa, mutta niiden osallistuminen taitaa aina olla uutisen aihe. Muutama on juoksuttanut ratalinjaisia ja pari sekalinjaistakin on näkynyt.

GRL:n puolella, jossa ratalinjaiset kilpailee (ei siis Kennelliiton alla) ei saa edes kilpailuoikeutta sillä ajalla, millä Kennelliiton puolella saa KV-ajan.

FCI:n systeemi on greyhoundeille vaarallinen. Olisi muillekin, jos ne juoksisivat. Whippettejä menee rikki jonkun verran 2 ja 3 startin kisoissa, mutta se ei häiritse ketään. Siksi toiseksi niiden koko suojelee jonkun verrankin, plus niiden suhteellisesti matalampi nopeus. Puhumattakaan siitä, että valtaosa vipuista juoksee vain 350 metriä.

Jalostuksellisesti vipu oli aiemmin lähemmän 1000 metrin koira. Noin viidessä sukupolvessa kestävyys tapettiin siitä — ja vain siksi, että FCI:n puolella päätettiin sen olevan päämatka, koska suurimmalla osalla muista roduista ei kestä pää pidempää.

No, se siitä.

Greyhound racing on nykyään käytännössä kuollut Suomesta ja henkitoreissaan Ruotsissakin. Muualla manner-euroopan puolella harrastus on enemmän vitsi — siellä on nykyään kaksi saman nimistä keskusliittoa ja riita hirveä.

Nyt kun laji tapettiin jenkeissä, niin jäljelle jää vain Australia/Uusi-Seelanti, Irlanti ja Britit. Ja UK:n puolella systeemi taitaa kaatua omaan mahdottomuuteensa parissa kymmenessä vuodessa. Toki sitten on vielä Kypros, Macao ja Vietnam, mutta ei niitä kukaan vakavissaan laske mukaan.