Ikiaikainen koiranomistajien ongelma 
Me ollaan aina analysoimassa paskan koostumusta, hajua, väriä ja makua. Jopa tuttavien häissä kahvipöytäkeskusteluissa, jos paikalla on toinenkin koiranomistaja.
Mutta kerrataan perusteet.
Ummetus lihaan siirryttäessä tulee usein siitä, että ruokaa annetaan itseasiassa vähemmän kuin ennen — vaikka ruokakuppi voi näyttää isommalta. Ihan siksi, että lihassa on niin paljon vettä. Tuota sitten monet korjaa kuidulla.
Jos ei tarvitse piitata koiran ruuansulatusongelmista, niin parempi tapa olisi lisätä ylipäätään lihan määrää ja käyttää ehkä ns. huonompilaatuista lihaa. Mutta kasvipohjainen kuitu on toki halvempaa, useimmiten.
Mutta kun koira menee ummelle, niin se kivikova kakkakikkare on suoliston mielestä kuin vierasesine. Ja koska moinen kova biitti halutaan pois, niin suolisto saattaa lisätä limaneritystä suojellaakseen itseään ja helpottaakseen moisen poistamista. Samalla kiihdytetään suoliston liikettä, jonka takia meillä on mukana löysyyttä, jopa ripulia — ja tuo saattaa tulla viiveellä.
Kun ruuassa on mitä tahansa suoloa tai metallia liikaa, niin se aiheuttaa aina löysyyttä. Rautatabletit suurimmalle osalle tutuin esimerkki on. Rautaa tulee liikaa, niin ripuli on lähes taattua.
Sen takia kerran viikossa maksan antaminen on osalle koirista mahdoton ratkaisu.
Ulosteen väri riippuu siitä mitä on syöty ja miten paksusuolen bakteerit toimii. Ensimmäisessä tapauksessa koiran syömät väriliidut ovat aiheuttaneet omistajille paskahalvauksia ja jälkimmäisen takia vauvoille (ja koirillekin, plus aikuisille ihmisille) tulee sinappipaskaa, joskus jopa vihreää (aika ajoin se vihreys on muuten ihan vaan lehtivihreää; oli barffin aikana aika yleistäkin).
Mutta välillä ulosteen väriä muuttaa muukin kuin syödyn väri. Aika ajoin joku komponentti ruuassa reagoi hapon, entsyymien tai jonkun muun syödyn kanssa — eli päästään kemian ihmeelliseen maailmaan.
Tutuin sellainen on rauta, joka hapettuessaan muuttuu tummaksi, joskus se näyttää ihan mustalta. Rautatabletit tekevät tuota ihan yleisesti.
Kun nuo yhdistetään, niin tiedetään miksi maksan antaminen tummentaa ulostetta ja saattaa aiheuttaa ripulia, tai löysyyttä, ja ripuli itsessään aiheuttaa suolustoärsytystä, joka synnyttää limaa. Mutta syy ei ole maksassa, vaan maksan sisältämässä raudassa.
Hevosenliha on tummaa, koska se sisältää paljon myoglobiinia. Myoglobiini on kuin hemoglobiini, eli rautaa sisältävä solu, joka varastoi happea. Ero on siinä, että hemoglobiini on veressä, sen tehtävä on ”yleinen” hapen kuljettaminen ja veri on päästetty pois teurastuksessa. Myoglobiinilla taasen mahdollistetaan kovan ja äkkinäisen rasituksen vaatima hapen tarve ja sitä on lihaskudoksessa.
Yhteistä hemoglobiinilla ja myoglobiinilla on väri. Hemoglobiini tekee verestä punaista, ja myoglobiini värjää lihan punaiseksi. Mitä enemmän kumpaakin on, niin tummemmaksi väri muuttuu ja voi lopulta näyttää jopa lähes mustalta.
Hevosenlihalla on toinenkin piirre. Se on huonommin sulavaa raakana kuin muut lihat, vaikka usein luullaankin toisinpäin. Ei mennä sen syvempää syihin, mutta se johtuu lihassolujen varastosokerista, joka on kuin perunan tärkkelys, joka ei myöskään sula raakana.
Kyllä te tiedätte mihin tämä johtaa. Koska hevosenlihassa on paljon myoglobiinia, jossa on paljon rautaa, niin hevosenlihalla on taipumusta värjätä ulostetta tummeman suuntaan, jopa mustaksi. Aivan samoin kuin maksa tekee. Tai ne rautapillerit.
Ja sitten oma kuorruttuu sillä, että hevosenlihassa on paljon vettä ja kun se imeytyy, niin ulostetta tulee vähän, mutta koira saa niin paljon nestettä, että sille ei tule jano. Ja toiselta puolelta se mitä lihasta jää jäljelle sulaa huonommin kuin muut lihat, ja aiheuttaa ummetuksen. Kun tulee ummetus, niin se alkaakin aiheuttamaan löysyyttä, ja samalla limaa, koska suolisto suuttuu. Ja sen kiukkureaktio vaan pahenee, koska mukana on enemmän rautaa,
Joten arvauksesi oli luultavasti oikea. Kaikki johtuu siitä, että on siirrytty lihaan ja nimenomaan hevoseen.
Korjausliike saattaa olla odottelu. Annetaan suoliston tottua (hevosen)lihaan. Tai helpotetaan urakkaa kypsentämällä, jolloin saadaan ainakin lihalle hiukan parempi sulavuus. Samalla nostetaan lihan määrää tai mahdollisuuksien mukaan lisätään kuitua — tai tehdään molemmat.
Valitettavasti on myös mahdollista, että koiralle ei vaan sovi hevonen.
