💸 Eläinlääkäreiden kehno ammattitaito

Olen kiukutellut vuosia siitä miten kevyin kantimin eläinlääkärit tekevät diagnooseja. Itseasiassa ollaan usein tasolla, jossa pitäisi alkaa keskustelemaan vakavammin niin potilasturvallisuudesta kuin kuluttajansuojastakin.

Alkaa olla arkipäivää, että miettii jonkun asiakkaan kohdalla, että olisiko tässä kyse

  • eläinsuojelulain rikkominen (hoitovaatimus, turha ja tarpeeton kipu jne.)
  • kuluttajansuojalain rikkominen (katteeton mainonta, hintojen kiipeäminen, tekemättömyys; itseasiassa analogia autohuoltoihin on selvä ja pätevä)
  • hoitovirhe

Tai… kaikki kolme yhtä aikaa.

Tähän asti eläinlääkärit ovat voineet ohittaa asian olankohautuksella ja todeta, että Lehtonen ja pari muuta eivät tiedä mistään mitään ja meillä vain on tietotaito.

Mitäs nyt tehdään, kun vastaavia kyselyjä tulee joka puolelta? Ohitetaanko nekin?

Facebookista kopioitu aloitus

Tämä ketju syntyi Katiskan FB-ryhmässä olleen aloituksen myötä. Kopioin ilman sen suurempia lupia kysymättä tänne:

En tiedä onko väärä foorumi on aloittaa keskustelu, mutta onko muilla vastaavia kokemuksia. Koen, että nykyään eläinlääkärit hyvin herkästi tekee atopia diagnooseja pientenkin iho oireiden perusteella (omistan yhden atoopikon, joten todellakin tiedän mitä atopia on). Muutenkin oman kokemuksen perusteella aika hatusta temmattuja diagnooseja tullut, eilen veteraani koirallani jolla ei edes ole suolisto ongelmia, eikä närästysongelmia lääkäri totesi olevan IBD sekä atopia…

Ongelma ei ole siinä, että eläinlääkärit lyövät meille marianordin-leiman otsaan — joka on aika paljastavaa, koska me nimenomaan perustelemme asiat tutkimusten kautta. Ongelma on siinä, että eläinlääkintä toimii tällä hetkellä kuin anttiheikkilä. Hänkin on lääkäri, joten ilmeisesti väitteissään ja tekemisissään luotettava?

Arki on tämä, ja nyt kopion oman vastaukseni Facebookista.
—
Ei tässä ole mitään uutta. Se on eläinlääkinnän nykytaso. Osaksi siksi olen jo pitkään vaatinut ammattikoulutuksen siirtämistä pois yliopistolta ammattikorkeaan. Ei teknikoita ja inssejäkään opeteta yliopistolla, niin miksi sitten eläinlääkärit.

Ongelma on koulutus. Oikeammin sen puute. Eläinlääkinnästä puuttuu vastaava erikoistuminen kuin mitä ihmisillä on. Jolloin ollaan tilanteessa, että kuka tahansa tk-lääkärin tasolla oleva tekee salamannopeasti sisätauti-, iho- jne. erikoislääkärin tontilla olevia diagnooseja.

Mutta sellaista se on, kun ei ole valvontaa ja kun on, niin se on kollegiaalista.

Kyllä. Tämä on ollut taas raskas viikko, ja ollaan vasta puolessa välissä. Samat vanhat tutut: eläinlääkärit diagnosoivat viidessä minuutissa koiraa katsomalla hengitystieallergian, ruoka-aineallergian, IBD:n, mukoseelen ja kaikki elinperäiset hormoniongelmat.

Ei tuo ole mitään uutta. Minä kutsun sitä keskiviikoksi.

Uutta on sitten kyykyssä koiraa katsoen tehdyt pehmytkudosvammadiagnoosit (olkapää paskana, irtopaloja), raakaruokinnan aiheuttama bakteeri tai alkueläintulehdus (ei tarkempaa määrittelyä, hoidoksi hypo-kuivamuona :person_facepalming:) ja suolinkaisia oksentaneen kohdalla vaatimus ulostenäytteen tutkimisesta ja kun se oli puhdas, niin elli lähti hoitamaan — kerran saatte arvata — aivan oikein, allergiaa.
—

Avainsana on koulutuksen puute. Myös laatu, mutta niin relevanttia kuin se onkin, niin ohitetaan se, tällä kertaa.

Aitoa erikoistumista ei ole. Kuka tahansa eläinlääkäri saa sanoa olevansa erikoistunut mihin tahansa. Kun aletaan mennä erikoislääkäritasolle, niin oikeasti siinä on kyse ell-tittelin muuttamisesta elt:ksi — eli väitöskirjasta.

Väitöskirjat tehdään yhdestä nippelistä ja yleinen, jopa tiedemaailman itse viljelemä meemi, on, että ne tuovat uutta tiwetoa ja tulkintaa. Joskus kyllä, joskus ei.

Mutta siinä sitten luotetaan siihen, että jostain leesiosta väitöskirjan tehnyt on sitten aidosti opetellut samalla

  • perusteet ihotauteihin
  • jatkomateriaalit samoihin ihotauteihin

Karu todellisuus on sitten toinen.

Osa lääkäreistä on aidosti erikoistunut ja osaavat ammattinsa. Ehkä tämä on turkulainen suhtautuminen, mutta minusta ollaan syvällä kusessa, kun ammatin osaamista aletaan pitämään mainittavana saavutuksena.

Kun kutiseva koira saapuu eläinlääkärille, niin mitkä ovat vaihtoehdot? Eläinlääkäri voi ottaa raape- ja karvatuppinäytteen ja yrittää sulkea pois ulkoloiset. Hän voisi hoitaa sekundäärisen ihotulehduksen, mutta ei omistaja tarvitse 1000 euroa tunti (kyllä, tuolla tasolla asemien laskutus alkaa olemaan nykyisellään) maksavaa palvelua kokeillakseen Malasebiä.

Tässä vaiheessa ihmispotilas saisi lähetteen ihotautien erikoislääkärille. Nyt täytyy muistaa, että eläinlääkärit (katoavaa kunnallisten ammattikuntaa lukuunottamatta) ovat keikkatyöläisiä yksityisellä sektorilla. Hän ei voi ihan herkästi lähettää potilasta toisellä lääkärille, vaan tarvitsee se laskutuksen omiin nimiinsä.

Tässä kohtaa asiat menevät ensimmäisen kerran pahasti pieleen. Hoito pysyy yleislääkärin käsissä, jolla on ongelmaan ainoastaan teoriassa koulutusta.

Tässä vaiheessa aktiivisimmat asiakkaat alkavat kysymään, että hoitavatko eläinlääkärit kaikki sairauksia hypoallergiaruuilla. Eivät tietenkään. He käyttävät myös anallergenicia :rofl:

Kun on saatu laskutusta riittävästi ja alkaa olla pelko, että asiakas vaihtaa muualle, niin siinä vaiheessa lähetetään erikoislääkärille.

Aidostihan, noin yhdeksän kertaa kymmenestä, mitään ei lähetetä mihinkään, vaan asiakas itse vaihtaa kuulemiensa suositusten perusteella, koska — yrittäkää eläinlääkärit ymmärtää tämä — he ovat useita tuhansia euroja saamatta yhtään mitään.

Joskus asioita ei vaan voida hoitaa. Olisi mielenkiintoista, että joku yrittäisi selvittää millä prosentilla eläinlääkintä onnistuu. Minulla on fiilis, että prosentti on sellainen, että jos se olisi ihmispuolella, niin tapahtuisi kaksi asiaa:

  • yksityiset saisivat kenkää
  • osa yksityisistä otettaisiin yhteiskunnan ohjaukseen

Tämähän on jo realisoitunut humaanimaailmassa, vanhusten puolella.

Kun ollaan erikoislääkärillä, niin jatkolle on kaksi ja vain kaksi vaihtoehtoa:

  • mennään sellaiselle, joka ei osaa muuta kuin laskuttaa, ja hoitosuhde jatkuu joko seuraavan erikoislääkärin testaamiseen tai asiakkaan konkurssiin
  • mennään sellaiselle, joka osaa hoitaa koiraa ja saada tuloksia; sen jälkeen aletaan selvittämään onko omistajalla sellaiset tulot, että hoito on mahdollista

Minun asiakkaani tulevat yleensä siltä pitkän ketjun viimeiseltä epäonnistujalta — siitä voi hieman pyrkiä hahmottamaan mistä lähtökohdista minä työtäni teen.

2 Likes

Ehdottomasti samaa mieltä. Valitettavasti oon monesti joutunut tilaisuuteen, jossa pitää valita uskooko eläinlääkäriä vai Jakkea. Monesti eläinlääkäri voittaa. Aika monta säkkiä olen eläinlääkäriruokaa roudannut kotiin, kun olen aatellut että en uskalla uhmata lääkäriä. Miksi joku jakaisi tietoa ilmaiseksi, kun toiset laskuttaa siitä niin pirun paljon? Raakaruoka on ollut ongelma tähän mennessä joka ikiseen asiaa, oli sitten kyse nivel- tai suolisto-ongelmasta.

Koska kukaan ei suostu maksamaan minulle niin pirun paljon. Kyllä, joskus hieman vituttaa, että maksetaan lekurille 8000 euroa ja ainoa hoito on hypo-ruoka, jolla koira voi huonosti. Ja sitten sanotaan minulle, että 39 euroa — joka on minulle 12 euron tuntipalkka — on liian kallis. Minulla kun on muitakin työkaluja kuin hyposäkki tai raakaruokinta (eikä raakaruoka ole mikään patenttiratkaisu, enemmän minä nykyään ohjaan ihmisiä pois raa’asta, kuin raa’alle).

Eniten vituttaa kaikki, mutta minua rehellisesti ärsyttää se, että joudun selittämään ihmisille mitä eläinlääkäri on väittänyt koiralla olevan ja mikä on ollut hänen lähestymistapansa. Sekä mitä väläytellyt jatkotutkimukset maksavat ja mitä hyötyä hoito niistä saa. Vittuuntuminen tulee siitä, että minä teen silloin sitä työtä, jonka eläinlääkärin olisi kuulunut tehdä.

Minulle tulee nyt aivan liikaa tapauksia, joissa eläinlääkäri saa Antti Heikkilän näyttämään rauhalliselta ja harkitsevalta lääkäriltä. Toivon todellakin, että se johtuu vain siitä kuplasta jossa elän. Eikä kuvaa Viikin syviä ongelmia.

Mutta on muutama paikkakunta, jossa en veisi edes torakkaa eläinlääkärille — vaikka taatusti sieltä löytyy hyviäkin. Mutta pysyisin kaukana Kuopiosta ja Vaasa/Seinäjoki-akselilta.

Ja ei, en nyt kiukuttele sinulle. Vaan ihan yleisesti.

1 Like

Kaikkia keskusteluja täällä ja katiskassa en ole jaksanut käydä läpi, mutta sen verran olen havainnut että usein eläinlääkärit heittävät kokeiludiagnoosin ja kokeilulääkkeet/eliminaatiomääräyksen, ja myyvät niitä järkyttävän kalliita ruokasäkkejä, joista ilmeisesti heille tulee jokin bonus.
Kokeilun kautta päästään johonkin ratkaisuun, joka olisi ollut ehkä saavutettavissa ilman el-asemalle työnnettyjä satasiakin. Ja meillä ei ole läheskään kaikilla koirilla vakuutusta, koska sekin tuntuu hyödyttävän vain vakuutusyhtiöitä.
Havaittu on yhdellä kasvatilla: pentuna annettu tuomio munuaisten vajaatoiminnasta onkin nyt noin vuoden iässä kumoutunut. Kummasti munuaisten toiminta onkin normaalia. Sen enempää avaamatta, arvauskeskus sai myytyä kallista ruokaa mutta (heille kertomatta) on koiran kotona ravinnon suhteen pysytty hyvässä lihassa ja veden juontia rajoitettu öisin (lue: vesikuppi pois yöksi). Oliko dg alunperin falsearvaus, mietin.

1 Like