Ei muka paska kunto (ja lihashuoltoa)

Pohjalla oli yhteensä 27 minuuttia kävelyä, matkassa päälle 2 km — viimeiset vissiin 4 minuuttia oli 4 km/h, jotta sain sykkeen 155 tasosta alle 120.

Kävin juomassa hiukan ja takaisin juoksumatolle. Olin päättänyt kokeilla juoksemista, vaikka inhoan sitä yli kaiken.

Kello päälle ja vauhti 8,5 km/h — en minä osaa hahmottaa sitä, reippaampaa hölkkää? Lopputulos oli tämä:

kuva

1 minuutti ja 43 sekuntia. Siinä ajassa syke yli 160, paha hengästyminen ja nilkat huusi hoosiannaa.

Suomeksi: paska kunto, jos jotain muuta olen sekunninkaan erehtynyt miettimään.

Nyt aamupala. Pekonia, munia, raejuustoa ja tomaattia.

Anteeksi, ajattelen taas ääneen (voiko kirjoittamista kutsua ääneen ajattelemiseksi?).

Ylläoleva kestämättömyys (joka on tismalleen sama kuin crosstrainerilla) täytyy johtua joko verenkierto-ongelmasta, surkeasta hapenottokyvystä tai molemmista. Jos se johtuu pumpusta tai verisuonista, niin sille ei paljoa mitään voi – ainakaan millään alle puolen vuoden tai pidemmällä aikataululla. Jos se on hapenottokysymys, niin koska en lopeta polttamista ilman nuuskaa, niin ainoaksi vaihtoehdoksi jää treenin koventaminen.

Joten… en minä tiedä. Kävely on pakko pitää mukana, koska se on ainoa tapa, jolla saan kestoa. Joten tempoa täytyy vaan nostaa ja sykkeet ylemmäs, yli 170 suunnilleen niin kauan kun jaksaa. Aika kylläkin lyhenee, koska jollain 6 km/h vauhdilla en pysty kävelemään 30 - 40 minuuttia. Luultavammin vartti on lähempänä totuutta.

Mutta jos taaperran 5.5 km/h kilsan täyteen, niin syke noussee johonkin 155 - 160 paikkeille ja siihen uppoaa alun muutaman hitaamman minuutin kanssa jotain 14 minuuttia. Sen jälkeen kovemmalla vauhdilla sen aikaa kun pystyy. Jos se on 5 minuuttia, niin se on sitten 5 minuuttia.

En minä tuota pysty tekemään kaksi kertaa päivässä. Joten ehkä joka toinen päivä aamulla, ja muut aamut sitten rauhallisempaa vauhtia jollain 145 - 150 sykkeellä (5 km/h ehkä) ne 30 - 40 minsaa.

Illaksi sitten voimatreeniä. En minä noilla vastuskumeilla sykkeitä ylös saa, mutta lihakset saa väsytettyä sopivilla sarjoilla. Vatsa-ja selkälihaksilla sitten saa sykkeenkin ylös, on ne niin huonossa kunnossa. Olisikohan joka toinen päivä iltaisin liikaa?

Ja sitten ne joka toinen muu ilta venytyksillä. Niitä pitäisi tehdä kylläkin ihan joka päivä, koska olen aidosti rautakanki. Mutta joka päivä aiheuttaa sen, että taatusti kramppaan (onko mahdollista venytellä liikaa?)

Mitä ne sun venyttelyt ja liikkuvuusharjoitukset käytännössä on?

Ootko harkinnut joogaa tai pilatesta? :joy:

Oisko juoksu ja voimatreeni samoina päivinä vai vuoroittaisina? Alkaa kuulostaa jo aika hyvälle setille :ok_hand:

Ei tolla juoksemisen alkukauheudella tarvitse olla mitään tekemistä pumpun ja verisuonien kanssa. Kamalaa se on alkuun kaikille. Mutta oikein hyvähyvä, jatka niitä viisi minuuttisia! Sitten kun jaksat juosta 20min, saattaa käydäkin niin, että tupakkaa ei enää teekkään niin paljon mieli. Huom, saattaa. Toinen vaihtoehto on, että sitä menee vielä enemmän.

Mullahan ei oo huono kunto, mä vaan poltan liikaa :joy:

Venyttelyt on aika pitkälle ihan aika normaaleja matolla tehtäviä kiertoja, vääntöjä ja veytyksiä. Ihan peruskamaa. Mutta esimerkiksi joku ihan peruslantion kierto selällään jää pahasti vajaaksi – ei vaan pysty.

Liikkuvuus on laimennettua ja modattua versiota enemmänkin taukojumppatason toiminnallisesta treenistä. Hieman tämän tapaista:

Plus muokattua tapaa tällaisesta:

Voimisteluliiton videoista olen muuten saanut eniten apua.

Joogaa… juuei :laughing:

Pilates itseasiassa saattaisi olla hyödyllistä, mutta minä en lähde johonkin ja vielä vähemmin niiden rouvien pilkattavaksi. En paljon piittaa mitä muut ihmiset ajattelevat, mutta on se raja minullakin :crazy_face:

En vieläkään suostu ajattelemaan, että juoksuliikkeessä etureisien täydellinen maitohapoille meno sekä sykkeen välitön paukahtaminen tappiin alle 2 minuutissa ei-niin-kovalla-vauhdilla selittyisi vain sysipaskalla kunnolla. Tai no, juuri sitä nimenomaan selitän, mutta en ymmärrä niin tolkuttoman suurta eroa eri liikkeiden välillä.

Jos tipautan vauhtia ihan ikkiriikkisen alas ja menen käynnillä - askelnopeus on maksimi mihin kykenen - niin pystyn menemään sitä jonkun aikaakin. Ja hetken palautumisen jälkeen ottamaan uudestaan. Mutta jos siirryn samassa vauhdissa juoksuun (pakko siinä on einen lisätä vauhtia, mutta ei paljon) niin voimat ja hengitys loppuu heti.

Aivan käsittämätöntä.

Mä lainasin joitain vuosia sitten kirjastosta pilates-dvd:n, helppo tapa kokeilla lajia. Se koostui hyvin simppeleistä liikkeistä, joita pystyi tekemään ilman ohjausta. Tosin, kun on aloittelija liikkumisessa, suosittelen peilin edessä tekemistä. Vielä parempi jos saa jonkun viereen tsekkaamaan, että about menee oikein.

Se oli siis sitä aikaa, kun liikuin todella paljon ja kunto oli kaikilla mittareilla oikein hyvä. Silloin kyseinen dvd oli kevyttä tekemistä. Nyt ei varmaan jaksaisi edes puoleen väliin asti.

Mä suosittelisin keskittymään siihen liikkuvuusharjoitteluun ja tekemään venyttelyä (vissiin sitä perinteistä staattista) vaikka joka kolmas päivä. Jotta kankeus vaihtuu liikkuvuutteen, tarvitsee olla lihaksia, joilla liikuttaa itseään :sweat_smile: ja lihaksethan menee jumiin jo siitä, että ne on heikot.
Kehon oikealla asennollakin on merkitystä liikuvuuteen, ja oikea asentokin vaatii lihaksia.

Onko ryhti kunnossa?

Jaksaajaksaa :muscle:

Aktivoi pakarat! :joy:
Mahdollisesti etureidet menee hapoille, koska muut juoksemiseen tarvittavat lihakset eivät osallistu. Ne on unohtaneet olemassaolonsa kun niitä ei ole käytetty. Ja parhaiten ne saa takaisin toimintaan kun tietoisesti keskittyy käyttämään niitä.

Ja tämä kannattaa yleistää kaikkeen tekemiseen. Mieti mitä teet milläkin lihaksella, jotta se kyseinen lihas oikeasti tekee jotain.

Bridges ja donkey kicks on hyviä pakaroiden aktivoimiseen. Tarkoitus ei ole hikoilla ja väsyttää lihasta (ei kuminauhoja tai muita lisävastuksia), vaan keskittyä siihen, että tekee oikealla lihaksella. Se on haastavaa.

1 Like

Onko sulla linkkiä tuohon kuvaan?

Jousella ampuessa pitäisi käyttää selkälihaksia jänteen jännittämiseen. Mutta en mä löydä mistään mitään selkälihaksia, joita pystyisi erikseen käyttämään. Ylipäätään eristävät liikkeet on minulle aivan mahdottomia, yritin joskus. No, joku hauis on helppo.

Avaakohan se oikean kuvan…

Laitoin googleen hakusanaksi bodyweight training ja otin kuvakaappauksen ekasta sopivasta kuvasta :smile:

Sit jos jossain vaiheessa haluat vaihtelua kuminauhoille ja/tai ohjeille, suosittelen Convict Conditionia. Selkeät ohjeet, helpot liikkeet (aluksi). Vaikeinta on pysyä niissä aloittelijoiden liikkeissä riittävän kauan, kun haluaisi kokeilla vaativampia liikkeitä, vaikka tietää, ettei voimat riitä.
Mulla oli joskus tuo appi käytössä, tykkäsin. Kirjakin on hyvä :slightly_smiling_face:

Pinterest tarjosi aiheesta sellaisen kuvakavalkaadin, että mulla sattuu nyt jo kaikki paikat.

1 Like

Mä oon viimiset kaksi vuotta opiskellut ahkerasti aihetta Koira. Kaikki aiemmin opittu on hautautunut koira-asioiden alle. Nyt kun kaivelin muistin pohjilta pölyttynyttä tiedostoa “liikunta ja kehonhuolto”, päässä kohisee. Ensi yö meneekin kivasti aihepiireissä hermottaminen ja nivelten liikelaajudet.

Haluaisin aivoihin off-napin :see_no_evil:

Moiset napit ovat ihan turhia. Asiat täytyy sen sijaan kytkeä toisiinsa — tai kääntäen, miettiä miksi interlajinen koplaus ei toimi.

Silloin saa kaiken mahtumaan muistiin.

Tai sitten ei.

Valitsen vaihtoehdon tai sitten ei. Mä en oo tarvinnut liikkumiseen liittyvää tietoa kahteen vuoteen, koska en ole itse harrastanut mitään liikuntalajia. Ja se tieto, mitä saatan tarvita, tulee selkärangasta ilman muistin kaivelua.

Toivotaan, että koiran kohdalla ei tule tarvetta miettiä tulehtuneita si-niveliä, reumaa, yliliikkuvuutta tai välilevyongelmia. Viimeinen löytyy mieheltä, edeltävät multa :joy:

Se mikä erityisesti pörräsi päässä yöllä, oli seuraava asia:
Kroppa laittaa venytellessä vastaan, koska hermot ei ole tottuneet kyseiseen (ääri)asentoon, jolloin ne laittaa aivoille viestiä, että käske tuon nyt lopettaa, ennenkuin jotain menee pieleen. Siksi liikkuvuutta haettaessa dynaaminen venyttely (pumppaava liike) on parempi vaihtoehto kuin staattinen. Hermot tottuu siihen uuteen ääriasentoon ja pikkuhiljaa antaa mennä pidemmälle.

Ja lisäyksenä vielä, mulla huono tapa opetella asioita muodossa “miten minä hyödynnän tätä tietoa”. Se tekee vaikeaksi kertoa muille asiasta, vaikka siitä paljon tietäisinkin :sweat_smile:

Mutta eihän jäykkyys, samojen motoristen yksiköiden kykenemättämyys venymään takaisin normaaliin mittaansa, pelkästään hermotuskysymys ole. Jos olisi, niin se tarkoittaisi, että ns jumissa oleva lihas tekisi koko ajan hieman staattista työtä?

En epäile tuota väitettä, vaan en ihan ymmärrä sitä. Käytännössä olen kylläkin samaa mieltä, sillä koirilla pumppaava toimii paremmin. Ihmisohjeissa puhutaan usein staattisessa venytyksessä 60 sekunnista, mutta (ikivanha) sääntö, että kaikki joka menee yli 7 sekunnin, on turhaa – lihas on siinä ajassa venynyt sen minkä venyy. Aikaa kasvatetaan palauttamalla lihas lähtöasenton (mieluummin vastavaikuttajan venytykseen) ja tekemällä toistoja eli sitä pumppaamista.

Toteutusero tuossa käsitteessä taitaa nyt olla, että uskoakseni sinä tarkoitat lihasvoimalla tehtävää venytystä, vaikka se etukyykyllä tehtävä venytys, ja minä taasen tekisin – koirakokemusten takia – mieluummin ihan kehonpainolla ja painovoimalla.

Se, että tekisinkö oikein, on sitten oma juttunsa. Tiedän vain mikä toimii koirilla paremmin, mutta niiltähän ei oikein voi pyytää venytysten pumppaamista (paitsi dobolla, jossa on jumitettu enemmän koiria kuin korjattu).

Mulle vaikeutta kokonaisuuden ymmärtämiseen tuottaa termit.

Venyttely: yhden lihaksen staattinen venytys. Esimerkiksi etureisi, tavoitteena venyttää sitä yhtä lihasta, jotta se lihas ei jumiutuisi.

Liikkuvuusharjoitus: tavoitteena lisätä liikkuvuutta. Esimerkiksi mainitsemasi lantion kierto. Sekin on lihaksen venyttämistä, mutta se kiertoliike lisää samalla liikuvuutta. Sekä lihaksessa että nivelissä. Ja eihän sitä voi tehdä pumpaten.

Esimerkki kehon viemisestä ääriasentoon: kumartuminen, tavoitteena saada sormet varpaisiin. Liikkuvuusharjoitus, toisille venytys, jonka onnistuminen vaatii lihasten venymistä ja nivelten liikkuvuutta.

Eli kaikki on yhtä ja samaa, mutta kuitenkin vähän eri.

1 Like

Istuminen on selkälihasten jatkuvaa staattista työtä. Jos lihakset ei ole riitävän vahvat (ajatuksena nyt, että istutaan selkä suorassa), ne menee jumiin. Ensimmäisenä tulee tarve venyttää selkälihaksia, koska selkä on jumissa eikä se ehkä enää edes kierry, vaikka oikea teko olisi vahvistaa niitä lihaksia.

Taas, kaikki on yhtä ja samaa kun tavoitteena on normaalisti liikkuva kroppa.

Lisäys. Esimerkiksi olkanivelet ei pysty liikkumaan koko laajuudeltaan, jos rintaranka on kumara. Monet alkaa venyttämään rintalihaksia jotta saisi hartioihin liikkuvuutta. Oikeasti tarvitsisi myös laittaa selkäranka oikeaan asentoon. Lihaksilla :wink:

Joten oiskohan kokonaisuus sitten sitä, että lihaskunto- ja liikkuvuusharjoituksilla opettaa kehoa liikkumaan oikein, jolloin hermot pikkuhiljaa oppii sen, että pidemmällekin voi mennä. Kiertää, venyä, liikkua.

Ja juu, tähän menee aikaa :rofl:
Mulla oli aikoinaan huono ryhti, lysähdin kasaan aina istuessa. Meni noin 2kk, että lihakset oppi uuteen asentoon, jolloin ei enää tarvinnut jatkuvasti miettiä, miten istuu.
Ja vaati myös selkälihasten vahvistamista, jotta ne ei olisi ihan paskana koko ajan.