Ei laihdu, ei kehity - Jakke Lehtonen

1 Like

Totesin toisessa ketjussa, että euforia tulee kolmen kuukauden kohdalla. Jos on tullakseen. Aika perustuu siihen, että siinä vaiheessa voimat ja jaksaminen on kehittyneet niin paljon, että sen eron aloituskuntoon huomaa itsekkin, ilman mittaamista (tämä on oma kokemus). Se on vaan veemäisen pitkä aika.

Oisit vaan reippaasti ylpeä itsestäsi, jo ihan vaan siitä, että aloit tekemään! Ensin pitää olla “huono”, jotta voi tehdä paremmin :wink:

Tuttavapiiriin kuuluu muutama ex-urheilija, siis kilpatasolla. He sanovat yhdenmukaisesti, että koko euforiajuttu on kuntoliikuntaa tekevien rouvien keksintöä, jotka yrittävät vakuuttaa, että kyl on hienoa. Samantyyppiset tunnistaa nykyään siitä, että Facen koko kuvakavalkaadi on omaa pärstää :joy:

En ota kantaa, kun en tiedä.

Minä teen aina kilpailun. Itseni kanssa, jos muita ei ole käytettävissä. Siksi huonous ei ole hyväksyttävää, koska se tarkoittaa häviämistä. Häviämisen kanssa opitaan elämään, mutta siihen ei saa koskaan tyytyä. Oppia otetaan vain ja ainoastaan itseään paremmilta.

Toki, äiti olisi voinut iskostaa mulle jonkun toisenlaisenkin maailmankatsomuksen (jo Freud tiesi ketä syyttää…) :crazy_face:

Mutta… näin tänään ensimmäisen kerran vuoooosiin crocksien kärjet seistessäni suorassa. Mittauspäivä olisi huomenna, mutta ei tämä niin tarkkaa ole (tai sitten on), joten vilkaisin vyötärön: 102 senttiä eli kolme senttiä viikossa.

Osaan sen verran matikkaa, että tiedän paljonko säde pienenee, kun kehä kapenee noilla senteillä, joten juhlimisen aika ei todellakaan ole vielä - mutta se sentään menee eteenpäin.

Höhöö, muistin väärin vyötärön. Se oli maanantaina 109, joten 7 senttiä hävinnyt viikossa. Noinkohan tuli mitattua väärin. Hankala uskoa, että olisi noin paljon hävinnyt.

1 Like

Olen itse kisannut urheilussa, en tosin huipulla, mutta henkilökohtaisesti en ole kyllä tuntenut mitään euforiaa missään vaiheessa.

1 Like

Mä harrastin housea (tanssilaji), en kilpaillut. Välillä oli tunteja, joiden jälkeen vaan vitutti niin paljon, että teki mieli lopettaa kokonaan. Koska ei oppinut tarpeeksi nopeasti.
Pääsääntöisesti olo oli saakelin hyvä. Siis tanssituntien jälkeen, clubeilla ja alkoholilla ei (aina) ollut mitään tekemistä asian kanssa :wink:

Tuo video ikäänkuin selittää miksi eräs… e-vitamiinin jatkojalostustuote on tuossa genressä niin suosittua :crazy_face:

2 Likes

Niin siis endorfiini? :laughing:

Nimenomaan endorfiini, koska se saa ihmisen nousemaan jopa ekstaasiin :crazy_face:

1 Like

Nyt naurattaa :joy:
Kohdat 2-4:

@Jagster pistä pystyy Nordic Jagster? Rakennat treeniohjelman kolmannessa persoonassa, tavoitteena kilpakuntoinen Jakke?

Mulla on treeniohjelma, ihan ensimmäisessä persoonassa. Se on jopa julkinen, mutta en kerro urlia lällää :rofl:

Ja mitä tulee laihtumiseen, niin viime viikolla ei lähtenyt grammaakaan.

Kakkoskohta minuakin naurattaa…

Kolmosta on hiukan tapahtunut, mutta ei tällä suorituskyvyn kasvulla elvistellä tarvitse. Hevoset tulivat viime viikon lopulla sisälle ja tallin siivous alkoi. Siinä vaiheessa taas realisoitui kuinka pirun paska kunto onkaan, kun paskan talikoiminen tuntuu. Ihan paskaa (riittääkö kolme paskaa?)

Nelonen… Ihan oikeasti, en minä koe tekeväni niin kovaa työtä, että tarvitsisin enemmän lepoa. Ja sitä tulee ihan luonnostaan, kun paikat on kipeänä.

Lauantai oli ihan lepopäivä. Popsin jopa paketin Auraa ja muutaman kourallisen Annasin pipareita. Sunnuntaina pakotin itseni sauvalenkille, hiukka päälle tunti ja 6 km, muutama täysivauhtinen ylämäki ja illalla en oikeastaan mitään, tai siis vartin mutta vaan 5 km/h vauhdilla.

Tänään sitten tiesin, että minulla on jonkunlaiset perslihakset, ainakin sen verran, että ovat kipeinä. Joten aamulla tein vain vartin mattotaaperruksen ja hiukan vastuskumien kanssa vääntelyä, illalla toinen vartti matolla – joten otin paljon rauhallisemmin (toisaalta, nostin vauhdin edeltäneiden viikkojen 5,5 km/ pari pykälää ylemmäs 5,8 km/h joka väsytti kylläkin enemmän, mutta silti)

Luultavasti ne kiukuttelevat vielä huomennakin, joten sekin treeni menee enemmänkin palauttavana liikuntana.

Ongelma on asenteessa. Ei siis levon aliarvioinnissa, vaan että jos annan itselleni luvan löysätä ja jättää tekemättä, niin selittelen äkkiä tekemättömyyttä levolla vielä juhannuksena 2032.

Mutta… Vastuskumien kanssa oli oikeastaan vissiin 4 päivää tekemättömyyttä. Kun tänään aamulla vihdoin tein, niin jouduin ottamaan suuremmat kuormat käyttöön. Ei mikään radikaali muutos, mutta selvä.

Olet noita nopeita muutospiikkejä ihmetellyt aiemminkin näiden viikkojen aikana. Menee viikko, mitään ei tapahdu tai tuntuu, että menee takapakkia, ja sitten yhtä äkkiä yhdessä yössä tapahtuu hyppäys.

Samaa on tehnyt painokin. Joten en ihmettelisi, vaikka se viime viikosta uupumaan hävinnyt vähintään puoli kiloa katoaisi ensi yönä – niin on käynyt ennenkin (mutta tuskin nyt, se näyttäisi vaativan 40 minuutin kunnon hikoilun ja sitten väsymiseen saakka muutamalla toistolla jotain anaerobista).

1 Like

Ollaan torstaissa ja leikkasin tekemisiä, kun ei jostain syystä maistu. Sunnuntaina tein sauvoilla tunnin ja 6 kilsaa ja sen jälkeen vaan päivittäin 30 minuuttia täyteen, 15 + 15 minuuttia. Eilen keskiviikkona menin sauvoilla joku 40 minsaa ja 4 kilsaa, mukana yksi juostu todella jyrkkä ylämäki, ehkä 40 metriä matkaa ja yksi vauhdilla kävelty einen loivempi, mutta lähemmäs 100 metriä nousu.

Nostin jo joku aika sitten päiväkalorit 1800 kaloriin, mutta pari kertaa on tullut syötyä 2000.

Paino on 100 gramma/vk nousuvauhdissa (joo tiedän, vaa’an toleranssi on enemmän mutta ei paino laske) ja tekemisen ajattelukin vituttaa joka aamu enemmän. Noinkohan on vaihdettu maanisdepressiivisessä elämäntavoissa maniasta sinne toiseen laitaan :rofl:

Menin dataa läpi. Näyttäisi siltä, että jos appien arpomat aktiiviset kalorit, eli kulutus yli normaalin olemisen. eivät ylitä vähintään 1500 kcal päivässä, kun ruuasta saanti on maksimissaan sama, niin minä en laihdu.

Tai sitten kyse on vain sattumasta ja olen nyt saanut pois ne läskigrammat, jotka lähtevät helpommin, joten nyt siirrytään siihen hitaamman laihdutuksen aikaan, jolloin useimmiten ihmiset luopuvat koko puuhastelusta.

Laskennallisesti mitä olen seurannut tätä sin etenemistä niin väittäisin, että oot siinä vaiheessa ettei pariin viikkoon tapahdu mitään muutosta vaikka söisit vaan puolikkaan herneen päivässä.

Muuhun en ota kantaa koska en tajua / ymmärrä noita datan mittaamisia. En ole saanut hankittua edes sitä verenpainemittaria itelleni :joy:. Mistään sovelluksista puhumattakaan.

Tämä se taitaa olla.

Seuraavaksi pyrit tähän
“voitaisiin olettaa greyhoundin olevan ihmisurheilijoiden ja -kuntoilijoiden tapainen endorfiininarkkari. Liikunta lisää mielihyvää.” Jotta motivaatio ehkä pysyisi.

Ja muistat tämän
“Jokainenhan muistaa, että lihakset ja kunto kasvaa rasituksen jälkeisessä levossa.”

Mites se meni… tee niin kuin minä sanon, ei niin kuin minä teen… :thinking: :laughing:

Alkoi pipo kiristämään facebook-ryhmää lukiessa, joten jotta en sorru samanlaiseen turhaan älämölöämiseen, täytyy lisätä perustelut tuota lepoa koskien:

Ylikunto tuskin on vielä käsillä, mutta jos ennen Suurta Elämäntapamuutosta treenikerrat viikossa oli nolla ja siitä siirryit samantien 12+ kertaa viikossa, niin tuleehan tuosta määrän muutoksesta jo isohko rasitustila. Vaikka yksi treeni itsessään ei olisi valtavan rasittava.

Mulla toi maanisuus menee toiseen suuntaan. Tauon jälkeen alotan 1-2xviikko, koska tekeminen on niin paskaa koska kunto on paska. Parin kuukauden jälkeen treenejä on kolmisen kertaa viikossa, koska kehitys alkaa motivoimaan. Viimeistään vuoden päästä 5h/vk on minimi mitä on pakko päästä tekemään ja työelämä häiritsee harrastuksia.

Kultainen keskitie? Nääh.

1 Like

20201113_093621

Mä lupaan lopettaa tän jankkaamisen tähän :joy:

@Jagster ootko vielä messissä?

Viikko mennyt eikä mitään päivityksiä mikä meininki.
Huomisen perjantain kunniaksi voisit antaa kuulua ittestäs jotain.
Tässähän jo huolestuu.

Nää, ollut vaan ihan pirunmoinen kiire. Josta esimerkkinä vaikka se, että tämänpäivän syödyt kalorit on 990.

1 Like

Jatkan olevassa ketjussa, koska turha aina on uutta tehdä…

Laitetaan kuva näkyville, niin pääsette kärryille nykyisestä kriisistä.

1,12, paino oli 88,5 ja nyt 10.12. paino on sahanut vajaan kilon haarukassa. Jos sama trendi jatkuu, niin huomenna paino on sama kuin tänään ja sitten se taas tipahtaa päiväksi kilon ja nousee takaisin.

Todella outoa. Syömiset on koko ajan ihan samat – siis oikeasti samat, meillä pyörii nykyään vain muutama ruokalaji – ja päiväkalorit on ottaen-antaen 1700, viikon keskiarvo jää aina hiukan alle. Samaten kellon arpomat kulutukset pysyy koko ajan haarukassa 3200 - 3500 kcal, hieman päivästä riippuen.

Tekeminen kylläkin hieman muuttui noihin aikoihin, oikeammin jo kaksi päivää ennen. Silloin leikkasin kävelymääriä ja aloin tekemään lihaspuolta siinä ohessa - joka oli ollut tauolla pidempään.

Olisihan se kiva ajatella, että ensin poltan noin kilon verran fläsää ja sitten kahden päivän aikana lihasmassa kasvaa aina kilon. Se ei vaan ole mahdollista, vaikka käyttäisi mitä mömmöjä.

Juu tiedän, että kuuluisi punnita itseään vain malliin kerran viikossa, mutta minä vaa’itan itseni joka päivä. Silloin selitys osaksi saattaisi tulla kuolleesta painosta.

Ruokavaliomuutoksen myötä olen tutustunut hieman vaiettuun laihdutusaiheeseen nimeltään ummetus. Minä, joka ennen kävin joka päivä vessassa, olen saanut nauttia omasta rauhasta enintään kaksi kertaa viikossa.

Joten ihan vaan paskan kertyvä määrä selittäisi painovaihtelun, mutta se tarkoittaisi silloin myös sitä, että en ole laihtunut 10 päivässä kuin luokkaa 100 grammaa.

Todella outoa. Mutta koska tiedän, että vatsanympärys häviää, hitaasti mutta silti, ja reisistä alkaa olla kaikki ylimääräinen kadonnut, niin en poikkeuksellisesti jaksa rakentaa tästä sen suurempaa draamaa :rofl: Kunhan ihmettelen.

2 Likes