DD Frontline Hammock XL riippumatto

Osti talvella itselleni riippumaton. Talvihan on hyvä aika päivittää retkeilytarvikkeita, jolloin ylittää taatusti kuluttajasuojalain salliman palautusajan, jos ostaa hölmöyksiä. Harvempi testaa moisia talvipakkasilla. Tai ainakaan minä en testaa. Hölmömpää on ostaa jotain mistä ei tiedä. Kuten minä tein riippumaton kohdalla. Koskaan en ole moisessa sekuntiakaan maannut ja vain pari kertaa moisen edes nähnyt jossain roikkuvan. Ostin kuitenkin, koska kehuttiin. Ja talvella, koska hinta oli sopiva, tai ainakin siedettävä.

Koin tarvitsevani päivitystä retkimajoitukseen. Nykyinen on 20 euron hintainen kupoliteltta, Tokmannilta muistaakseni ostettu. En ole sitäkään koskaan ottanut paketista pois. Jos olisin ostanut minunlaiselleni vain joskus ja harvoin maastossa yöpymiseen sopivan majoituksen, niin joku halpa retkiteltta olisi ollut varmasti passelimpi. Ongelma on vain kahdessa: sopivassa hintaluokassa olevat tuppaavat olemaan liian pieniä — muutamien muiden rajoitusten lisäksi.

Teltat ovat tolkuttoman kalliita. Siihen sitten mukaan vielä sopiva makuualusta ja muut tarpeet, niin ollaan helposti haarukassa 500 - 1000 euroa, eikä edes puhuta hyvistä. Nopealla vilkaisulla riippumatot ovat halvempia. Siis oikeat, eivät mitkään mökkiriipparit (joilla ei oikeastaan tee yhtään mitään).

Riippumattojenkin kohdalla toteutuneet aidot hinnat ovatkin sitten jotain muuta kuin jonkun Ticket To The Moonin 40 euroa. Kun mukaan ynnätään narut, puunhalaajat, tarppi (joka on kylläkin edullisimmasta päästä hankintoja), hyttysverkko, alusviltti (underquilt) ja muuta sälää, niin ollaan helposti teltan hinnoissa — mutta ei ihan. Jos ei etsi ultralight-ratkaisua, niin hinnat ovat alle telttojen. Samaten, jos oma pituus on 175 tai alle — 180 senttiä ja yli, jos ei ihan nosta hintaa, niin kaventaa ainakin vaihtoehtoja — riippumaton on silloin oltava ainakin 3 metriä, yli 190 senttisillä täytyy löytyä 3,5 metriä pitkä.

Minulla valinta perustui kahteen:

  • olen aina vihannut teltassa nukkumista; se on tunkkainen, kondensio kiusaa aina ja koko ajan on joku käpy selän alla
  • lähitulevaisuuden suunnitelmat suuntautuvat alueille, joissa on puustoa, mutta tasaista maastoa vähemmän ja jos onkin, niin sekin kalliota

Plus riippumattojen mukavuutta kehutaan. Ja arvostelijat ovat yleensä joko ultralight-pilkunviilaajia tai tunturi-Lapissa seikkailevia. Joten kyllä — olen mainosten ja influenssereiden uhri.

Koska 2022 kevät ehkä alkoi, ja meilläkin on tullut sulaa maata näkyville, ja koska oltiin keväisissä lämpöasteissa, niin rohkaistuin kävelylle lähimetsään. Tai siis se mitä siitä on jäljellä, koska osa on kaadettu ja loput harvennettu raskaalla kädellä. Mutta tiesin, että sieltä löytäisin siedettävästi lumetonta aluetta. Reppuun riippumatto, tarppi, naruja ja muuta roinaa — sekä termoksellinen kahvia.

Tavarat pakettiin ja metsään

En yritä tehdä mitään täydellistä opasta siitä miten DD Frontline XL ripustetaan. Jos sellaista kaipaat, niin Youtubesta löydät — tavallinen DD Frontline ja XL eroavat hieman toisistaan, mutta eivät oleellisesti.

Muistetaan edelleenkin, että kyseessä oli sellainen vajaa neitsytmatka, tai unpacking kokemus. Tai ei se aito avataan-paketti-ja-ihastellaan tapaus ollut. Olen repinyt sen lattialle koirankarvojen joukkoon ja vaihtanut maton mukana tulleet tolkuttoman painavat ja hankalat narujen tapaiset — keveydeltään ja ulkonäöltään enemmänkin lakumaton oloisia — toimivampiin whoopie slingeihin. Tai no, Minna ne vaihtoi, koska minun näppäryyteni ja keskittymiskykyni eivät riitä moisten pujotteluun siihen kangastunneliin.

Whoopie sling, jolla ei liene suomenkielistä nimeä, on pituudestaan säädettävä naru. Siihen on tehty lenkki, ja paluu on pujotettu narun kudoksen sisään, jolloin se vedossa lukitsee itsensä. Googleta, jos et tiedä mistä on kyse. Sitä kuitenkin käytetään säätämään riippumaton korkeutta.

Ihmiset pelkäävät lähes järjettömissä mittakaavoissa, että köydet tuhoavat puiden kuoren ja kaarnan. Onhan se periaatteessa mahdollista, jos käytetään kovin ohutta tavaraa, mutta käytännössä… eipä oikeastaan. Mutta koska pyöreän narun käyttö puukiinnityksessä on hankalaa, ja koska muut ohikulkijat saattavat katsoa hitaasti vinoon, niin puissa käytetään niin sanottuja puunhalaajia (tree huggers). Ne ovat käytännössä kevyttä taakkaliinaa, jossa on lenkit molemmissa päissä. Niitä tarvitaan kaksi, riippumaton molempiin päihin. Ne kiedotaan puun ympäri, pujotetaan toinen pää lenkin läpi ja kiristetään. Se sitten pysyy paikallaan ja kantaa riippumaton ja makaajan painon.

Mitään muita virityksiä, kuten erillistä hyttysverkko kannattavaa köyttä, oma mattoni ei tarvitse. Noilla pärjää, jos ei sada.

Riippumatto roikkumaan

Puiden välinen etäisyys riippuu muutamasta asiasta. Kuten kuinka pitkät roikotinköydet on ja varsinkin kuinka pitkä matto itsessään on. Ensikokeilulla valitsin kaksi keski-ikäistä mäntyä, joiden väli oli kahdeksan tavallista askelta. Pärjäisin varmaan lyhyemmälläkin välillä ja ehkä 6 askelta voisi olla parempi — mutta alle sen ei pääse.

Tietysti kannattaa katsoa, että alla ei ole teräviä kivenlohkareita tai kusiaspesää. Kaikki on aina mahdollista, ja jos riippumatto kuitenkin romahtaa, niin voi olla mukavampiakin paikkoja kellahtaa kuin kivensyrjä. Tai se kusiaispesä.

Jenkit pelkäävät aivan tolkuttomasti konkelossa olevia puita ja mahdollisesti tippuvia oksia. Tietenkään jonkun mahdollisesti kaatuvan alle ei kannata mennä, mutta tuosta pärjää ihan tavallisella maalaisjärjellä.

Hieman kannattaa myös vilkaista, että oman makuulinjan aivan vieressä ei ole puita, jos aikoo virittää tarpin (kevytpressu; tarkoitukseen tehty, ei niitä halvalla mökki- ja pihasuojaukseen tarkoitettuja). Joskus sopivan lähellä oleva puu taasen auttaa tarpin kiinnityksessä — mutta siihen en ota kantaa, kun en tiedä. Koskaan en ole sellaistakaan virittänyt.

Kun sopivat puut on valittu, niin kierretään puunhalajia rungon ympäri haluttu määrä kierroksia. Kierrosten lukumäärä sitten riippuu hyvin pitkälle siitä kuinka pitkä puiden väli on. Omassa kokeilussa 8 askeleella minun piti jättää noin metrin häntä molempiin päihin, että sain whoopie slingeille hieman kiristysvaraa.

Puunhalaajat tavataan kiinnittää yli silmänkorkeuden, mutta tuokin hieman riippuu. Korkeus nimittäin määrää kuinka korkealla maasta riippumatto on, kun siinä istutaan tai maataan. Useimmat pyrkivät sellaiseen korkeuteen, että istuessa jalat ulottuvat mukavasti maahan asti. Silloin riippumatto toimii samalla retkituolina.

Mitä pidempi on puiden välinen etäisyys, niin sitä korkeammalle puunhalaajat täytyy saada. Tuo tulee puhtaasti jännevälistä. Samaten lyhyellä välillä halaajat laitetaan hieman matalammalle, että köysien kulma ei muutu tolkuttoman jyrkäksi maton päässä.

Kun puunhajaajia kiertää rungon ympäri, niin se lenkki, jonka läpi häntä pujotetaan, kannattaa jättää puun sivulle. Silloin kiristys ei revi lenkin ompeleita rikki ja kiristetty puunhalajaa lukittuu paikalleen eikä tipahda sillä aikaa kun mattoa levitetään.

Ei, en halunnut selfietä itsestäni. Mutta en muutoin nähnyt mitä kuvasin.

Se, että miten liittää whoopie slingin lenkin ja puunhalajaan lenkin toisiinsa, on makuasia. Minä valitsin helpimman tien ja olin ostanut pari isompaa karabiinihakaa — aivan rimpuloimpia euron karabiineja ei kannata ostaa, koska niiden täytyy kestää koko oma ja maton paino. Samalla haat toimisivat tippalukkoina, jos alkaisi sataa. Täytyy noista asioista kirjoittaa erillinen aloitus, mutta jos sataisi, niin ilman jotain sadevesiviemäröintiä vesi valuisi naruja pitkiin suoraan riippumattoon sisälle.

Whoopie slingit laitetaan molemmista päistä puunhalaajin kiinni niin, että matto on jotakuinkin puiden puolessa välissä ja kiristetään sen verran, että matto on lähes vaakatasossa. Sitten istutaan riippumaton keskelle ja varmistutaan, että korkeus on jotakuinkin haluttu. Kuten että jalat yltävät maahan asti. Loppu on sitten myöhemmin hienosäätöä sen mukaan mikä tuntuu parhaimmalta omalle takapuolelle ja selälle.

DD Frontlinessä on kiinteä hyttysverkko. Suomessa ei kesällä ilman hyttysverkko pärjää, ja kuka muuta sanoo, niin puhuu höpöjä. Useimmissa muissa malleissa hyttysverkko on erillinen ostos, ja kiinnitetään periaatteessa omaan köyteensä, mutta se on niiden ratkaisujen asia. Nyt päästään helpommalla.

Se, että hyttysverkko makaa naamalla ja tekee riippumatosta ahtaan tuntuisen, on ikiaikainen valittamisen aihe. Moisen aiheuttamalle klaustrofobiselle paniikkihäiriölle löytyy erilaisia ratkaisuja, mutta DD Frontline on ratkaissut sen teltoista tutulla ratkaisulla. Kumpaankin päähän riippumattoa pujotetaan taitettavat telttakepit. Jopa minä onnistuin siinä kertayrittämällä.

Telttakeppien tunnelivientien välissä on kolme kiinnityslenkkiä. Ne eivät ole varsinaisesti telttakeppejä varten, vaan niistä saa kiinnitettyä ja pingotettua hyttysverkkoa tiukempaan vaikka tarpin naruun kiinni — pakkauksessa tuli mukana pätkä venyvää narua sitä varten. Itse en nähnyt moiselle mitään tarvetta, mutta ehkä suhtautuminen voi muuttua myöhemmin erilaisissa olosuhteissa.

Riippumatto alkaa olla käyttövalmis. DD Fronline XL on symmetrinen matto, eli se on saman mallinen joka suuntaan eikä siinä ole erillisesti muotoiltua jalkapussia tai vastaavaa. Siinä on myös vetoketjut molemmilla puolilla. Frontline-riippumaton ripustamisessa ei siten tarvitse sinällään miettiä mihin suuntaan mikäkin pää menee.

Kokeneemmat ovat sanoneet, että whoopie slingit kannattaa silti merkitä — siksi ostinkin eriväriset karabiinit. DD Frontlinessa on kaksinkertainen pohja, jonne saa halutessaan vaikka telttapatjan tuomaan lisäeritystystä. Tasku aukeaa vain toiselta puolelta ja se kannattaisi elämän helpottamiseksi laittaa päinvastaiselle puolelle kuin mistä aikoo kulkea — silloin ei töni makuualustaa kulkiessaan. En ota kantaa, kun en tiedä.

Kun purkaa riippumaton, niin siinä ei paljoa insinööritaitoja tarvita. Puretaan päinvastaisessa järjestyksessä. Oikeastaan oleellisin asia on olla taittelematta riippumatto säilytyspussiin. Se käännetään ensin kaksinkerroin niin, että whoopie slingit ovat molemmat toisessa päässä. Sitten vaan ängetään riippumatto pussiinsa, ja kiinnitysnaruina olevat whoopiet jäävät päällimmäiseksi. Sitten taitellaan puunhalaajat viimeiseksi pussukan päälle ja se on siinä.

Kun seuraavan kerran tarvitsee riippumattoaan, niin kiinnitys- ja roikotusnarut ovat ensimmäisenä käsillä, niin mattoa ei tarvitse turhaan levittää maahan likastumaan.

Jos on ollut kostea reissu, niin matto kuivataan kotona ihan normaalisti. Kosteana sitä ei saa säilyttää umpinaisessa pussissa. Mahdolliset kurat, neulaset ja kävyt pyyhitään kostealla, ei sitä pesukoneeseen tungeta.

Riippumaton muut jutut

DD Frontlinessä on valmiiksi laitettu riippumaton sisäpuolelle ikäänkuin harjanaru. Siinä on valmiiksi asennettuna varustepussi, johon saa jotain pientä. Naruun kannattanee ostaa muutama pienempi S-mallinen karabiini, joista saa tarvittaessa roikotettua vaikka pientä telttavaloa.

Lisäksi maton molemmissa päissä on kaksi erillistä pienempää tarviketaskua.

Välipohjaan saa ängettyä vaikka makuualustan, peitteen tai jonkun muun. Kaksoispohja on hieman sktsofreeninen kysymys. Sitä pidetään plussana, mutta samaan aikaan kaikki sanovat, että sillä ei oikeastaan tee mitään. Makuualustat eivät pysy paikallaan, varsinkaan jos ne ovat hiemankaan kapeampia. Jos laittaa leveämmän, niin sen liukuminen on vähäisempää — mutta kukaan ei ole siihenkään tyytyväinen.

Yleisin syy käyttää makuualustaa ei ole lämpö eikä eristys. Sillä haetaan kovempaa, tukevampaa ja tasaisempaa makuupintaa. Osalle tuolla voi olla merkitystä, varsinkin jos kääntyilee paljon ja on kovin kevytuninen. Useimmiten makuualustan tarve kuitenkin juoruaa siitä, että ei osata maata oikein riippumatossa.

Riippumaton käyttö

Vaikein asia riippumatossa on makaaminen. Turhan usein aloittelijat makaavat tasan pitkittäin matossaan, ja saavat puutuneet paikat, kipeän selän ja halun myydä moinen paska samantien jollekin hölmölle.

Riippumatossa maataan niin poikittain kuin mahdollista. Silloin riippumatto ikäänkuin leviää ja jäykistyy tasaisemmaksi — pää toiselle syrjälle niin sivulle kuin pääsee, ja jalat sojottaa sitten vastakkaiselle puolelle.

Riippumaton kankaaseen tulee aina pitkittäisiä ryppyjä. Riippuu hieman kiinnityksestä sekä riippumaton leikkauksesta ja valmistusmateriaalista kuinka paljon, mutta aina tulee. Ongelmantynkää on siinä, että ne rypyt saattavat muuttua kovinkin tuskallisiksi kohtuullisen lyhyenkin makuuhetken jälkeen. Ne kaivautuvat kylkeen, takapuoleen ja varsinkin pohkeisiin ja estävät pintaverenkierron.

Tuota voi hieman välttää sillä, että vetää allaan kangasta suoremmaksi, tai kiristää mattoa suoremmaksi. Myös alla oleva pehmuste, oli se peite tai makuupussi, helpottavat.

Jokainen riippumatto on yhden hengen majoite — myös kahdelle hengelle myydyt. Pariskunnat voivat testata parisuhde-elämää hetken aikaa, mutta jotta parisuhde ei katkeaisi heti alkuunsa, niin molempien on nukuttava omissa riippumatoissaan. Joten jos ehdottomasti vaatii toisen ihmisen — tai koiran — kylkikosketusta, niin kannattaa suosiolla ostaa teltta.

DD Fronlinen eräs hankaluus tulee hyttysverkosta. Sitä ei saa taitettua pois tieltä. Silloin se estää tehokkaasti riippumaton käytön retki- ja leirituolina, koska joko verkko painaa niskaa ja estää nojaamisen taaksepäin, tai sitten jätetään kahvit juomatta ja ruuat syömättä, koska verkko on tiellä.

Osa poistaa telttakepit ja istuu sekä makoilee hyttysverkon päällä. Lyhyen testikäytön aikana totesin, että yksi ratkaisu olisi nostaa telttakepit kannakkeistaan ja antaa suosiolla koko hyttysrakennelman pyörähtää maton alle.

Riippumaton yksi eteerisempi etu verrattuna telttaan on läheisempi kontakti luontoon. Teltta asettaa eräällä tavalla umpiseinät ja -katon luontoa vastaan. Joskus se on haluttua. Riippumatossa vastaavaan pääsee tarpin avulla, mutta silloinkin yleensä jostain kulmasta pilkottaa luonto ja taivas. Jos ei pysty nukkumaan valoisassa, niin sitten kannattaa kuljettaa mukanaan silmäsiteitä tai mitälie suojia ne ovatkaan.

Testiajollani makailin jotain viiden minuutin ja vartin välillä riippumatossa ihmetellen taivasta, liikkuvia pilviä ja lintujen taukoamatonta huutoa. Ei ollenkaan huono tapa viettää pyhänä iltapäivää. Torkahdin hetkeksi ja havahduin riippumaton suurimpaan ongelmaan: minulle oli tulossa kylmä, vaikka päivä oli muutoin lämmin, ehkä +15 paikkeilla.

Riippumatto on kylmä tapa asustella. Kylmä on telttakin, mutta yleensä jo kovan alustan takia on jotain eristettä. Syy siihen miksi kummatkin vaativat ihmisen alle enemmän eristettä kuin päälle, ja miksi riippumatossa palelee herkemmin, löytyy suoraan fysiikasta.

Oma paino puristaa eristeen kasaan, oli se sitten makuualusta, makuupussi tai omat vaatteet. Kun ilma poistuu, niin eristys lakkaa. Asia, joka kannattaa muistaa vaikka makuupussia ostaessa — on ihan se ja sama mikä R-arvo makuupussissa on kokonaisuutena, sillä se ei päde enää maatessa vartalon alla.

Teltassa lämpö voi hävitä vain maahan. Maaperä taasen johtaa huonosti lämpöä, joten makaavan telttailijan lämmönhukka on hitaampaa. Riippumatossa taasen ympäröivä ilma on se elementti, johon oma ruumiinlämpö siirtyy. Jos ulkoilma ei ole 36 astetta, tai edes 30 asteen tienoissa, niin aika äkkiä alkaa olo tuntua viileältä. Se johtuu siitä, että lämpö säteilee, karkaa, ilmaan paljon nopeammin kuin vaikka maahan,

Vesihän pahin on. Siksi kylmissä vesissä uidessa hypotermia voi olla aito uhka.

Telttailija ostaa paksun ja eristävän makuualustan. Riippumatossa makuualusta eristää paljon huonommin, juurikin ilman paremman lämmönsiirtokyvyn vuoksi. Siksi riippumattoretkeilijä taistelee tulta vastaan tulella: ilma on myös hyvä eristäjä, kunhan lämmennyt ilma eristetään kylmästä.

Riippumatoissa se tehdään ostamalla alapeite, underquilt. Niitä myydään erikseen, jolloin kulmista löytyy yleensä jotkut kiinnitykset, joilla peitto saadaan riippumattoon kiinni. Sen voi myös askarrella itsekin, vaikka vanhasta kokonaan aukeavasta makuupussista, tai halvimmillaan vanhasta armeijan ylijäämäfiltistä.

Sen ei tarvitse kattaa koko maton pituutta. Riittää, että vartalo on suojattu — hartioista polvitaipeisiin asti.

Alapeittoa, pohjapeitettä, under quiltia tai miksi sitä sitten haluaakin kutsua, ei hirtetä tiukkaan mattoa vastaan. Idea on sama kuin vaikkapa villasukissa: liian tiukoissa varpaat palelevat, kuin myös liian suurissa, mutta sopivan löysä lämmittää.

Alapeitto on löysästi paikallaan, mutta edes hieman tiiviisti reunoistaan mattoa vastaan. Idea on, että kun maataan, niin maton ja peitteen väliin jää juuri parahultaisesti tyhjää tilaa, jolloin ”ilmapussi” toimii eristeenä.

Minä en tiedä muuta kuin tuon yhden lyhyen kokeilun ja alle vartissa oli niin kylmä, että oli pakko nousta. Kokeneemmat kuitenkin väittävät, että ilman under quiltia Suomessa ei pärjää kuin harvoin pahimpien helteiden aikana.

Minulla moista ei ole. Vielä.

Tuon yhden kenttätestin jälkeen tiedän, että kokoan DD Frontline Hammock XL riippumaton asumiskuntoon noin kahdessa minuutissa. Tuo aika on siis ilman tarppia, sitä en ole vielä testannut ja opetellut — odotelkoot hieman kuivempaa, koska haluan testata sitä myös teltan korvikkeena, ilman riippumattoa.

Samaisen yhden testin perusteella väitän, että en ihan äkkiä siirry takaisin telttaan. Sen verran mukavalta se tuntui selän alla.

Edit: Yritys nro 2

Minulle huomautettiin, että riippumattoni oli liian suorassa, ja neuvottiin tapa mitata oikeampi kulma kiinnitysnaruille puusta mattoon. Olin minä siitä lukenut, mutta enpä muistanut.

Eli kulma mitataan peukalolla ja etusormella:

Toki tuokin on nyrkkisääntö, tai tässä sormisääntö, eikä ehdoton totuus. Sopiva kulma riippuu (pun not intended) riippumatosta ja käyttäjästä. Mutta tuo on sellainen ihan toimiva lähtökohta.

Minulle vinkattiin myös pääpuolen nostamista korkeammalle. Olihan sitäkin pakko kokeilla. Joten kun jalkopää oli hieman yli silmänkorkeuden, niin pääpuoli kiinnittyi sitten puussa 15 senttiä, noin, korkeammalle.

Se itseasiassa tuntui mukavammalta maata. Mutta ongelma alkaa olla sitomiskorkeudessa, ja alkoi hieman ulottuvuus loppua. Ei vielä puunhalaajien kanssa, mutta kun samalla reissulla harjoittelin tarpin, laavupressun, roikottamista, niin se alkoi olla jo hankalaa.

Tällä kertaa oli muutenkin matto einen turhan korkealla, sillä istuminen ei ollut mukavaa — en jaksanut alkaa sidontoja kuitenkaan sen enempää enää säätämään jonkun 5 sentin takia koeajoreissulla.

Edit 2: Yritys nro 3

Koska minulla oli aktiiviliikkumisessani :wink: sellainen rauhallisen liikunnan päivä, niin lähdin testaamaan paria uutta juttua riippumaton kanssa. Siis itselleni uutta, muulle maailmalle ne ovat tuttuja.

Koska viime kerralla riippumatto oli einen liian ylhäällä, niin nyt laskin sitä hieman. Tietysti nämä ovat hyvinkin suhteellisia mittoja, koska maasto vaihtelee — voi olla puun ympärillä jumalaton mätäs ja taasen riippumaton kohdalla monttu. Nyt laitoin puunhalaajan pääpuoleksi miettimälläni puolelle päälaen korkeudelle, ja jalkapuolen silmien tasolle. Korkeus oli juuri passeli.

Toinen kokeilemani juttu oli roikottaa riippumatto ilman karabiineja puunhalaajista.

Kiinnitys ilman karabiineja

Kiedoin puunhalaajan vain kerran rungon ympäri — tässä auttaa suunnattomasti se, että kiristää lenkin puun sivulle. Sitten tein sellaisen keksinnön kuin malspiikkisolmun (marlinspike hitch). Se on yksinkertainen vetosolmu, jossa työnnetään tappi lenkkiin, niin lenkkiä ei saa vedettyä ulos ja solmua avattua.

  • malspiikki pujontapiikki, jota käytetään köysien ja vaijerien pleissauksessa; malspiikkisolmu on siten merenkulun vanhoja solmuja, joka on ollut nopea tehdä ja jos malspiikin, oikeammin jonkun pidemmän tapin, molempiin päihin tehdään vetosolmu, ja näitä laitetaan köysiin peräjälkeen, niin ollaan tehty nopeasti köysitikkaat

Riipumaton kanssa on vain kaksi muistettavaa asiaa, kun kiinnittäminen puunhalaajiin tehdään malspiikkisolmulla.

Ensimmäinen on, että puunhalaajaan tehtävä vetosolmu on oltava oikeinpäin. Taitetaan lenkki, jossa puun puoleinen pätkä on alimmaisena.

Sitten lenkki käännetään suoraan ympäri puuta kohden ja vedetään alla olevasta materiaalista lenkki ylös. Siihen työnnetään tappi ja kiristetään. Silloin varsinainen solmuosa jää tapin yläpuolelle.

Tapin ei tarvitse olla kovinkaan vahva, kunhan se hieman kestää vetoa. Riippumaton aiheuttama paino ei osu tappiin, vaan puunhalaajan solmuun. Tappi on vain estämässä solmua aukeamasta ja nythän puunhalaajan irtopäässä ei ole mitään painoa tai vetoa.

Itse otin jotakuinkin peukalonvahvuisen kuivuneen koivunoksan ja napsautin sen sopivan mittaiseksi.

Toinen muistettava asia on, että riippumaton whoopie slingin lenkki, tai mikä sitten riippumatosta tuleekin, asetetaan solmun yläpuolelle, jolloin whoopie slingin narut ikäänkuin kulkevat tapin alapuolelta. Aivan järkyttävä asia yrittää kirjoittaa auki, mutta kuva selvittää kuinka simppelistä asiasta on kyse — ei sitä oikein voi toisinpäin edes ripustaa.

Whoopie slingin lenkki täytyy kiertää puunhalaajan solmun takaa. Missään nimessä se ei saa maata tappia vastaan — et ihan hevillä löydä sellaista tappia, joka kestäisi painon. Mutta puunhalaajan solmu kestää vähintään sen mitä itse puunhalaajakin.



Makuualusta ja torkut

Olin ottanut mukaan makuupussin, makuualustan ja tietenkin tyynyn. Tiesin jo kuinka kylmä riippumatto on ilman mitään eristettä, joten halusin tehdä kevyen kenttätestin. Aluspeitehän paras olisi, mutta moista en omista.

Makuualusta oli vissiin markkinoiden halvimmasta päästä oleva, ellei halvin, solukuminen. En muista oliko se aikoinaan ostettu paksummaksi jumppamatoksi vai mahdolliseksi eristeeksi johonkin projektiin. Sillä kuitenkin mentiin, koska en myöskään omista makuualustaa.

Moisen suurin ongelma on rullalla säilyttäminen. Se on nimittäin varsinaista memory foamia, eikä halua luopua muodostaan. Sitä ei siis saa oikein millään pysymään suorana. Minulla on matossa kaksikerroksinen pohja, eli makuualusta olisi tarkoitus työntää kankaiden väliin. Ja niinhän minä tein. Nyt jälkeenpäin ajatellen se oli einen hölmöä, koska löysä kangas ei sitä ryhdissään pidä. Minun olisi pitänyt laittaa makuualusta riippumattoon.

Makuupussi on ehtaa halpaa kesälaatua. Mukavuusalue on jossain helteen paikkeilla ja henkiinjäämistä luvataan +5 asteessa. Koska oli noin +6, niin luotin henkiinjäämiseeni — vaikka viima olikin kylmähkö.

Tyyny oli nukkumavarusteista ainoa jotakuinkin laadukas. Jotain nautintoja ihmisellä täytyy olla.

Otin parinkymmenen minuutin torkut. Tai torkkukin on liioittelua — kyseessä oli sellainen elvyttävä horros, jossa kuitenkin on jossain määrin tietoinen ympäristöstään. Melkoinen osa päikkäreistäni on tuota laatua.

Moinen halpa makuualusta ei kuulemma eristä riittävästi. Olen hieman eri mieltä tämän kokemuksen perusteella. Makuupussi oli vetoketjustaan auki, joten en pitänyt lämpöäni sen suhteen. Samaten päässä oli vain lippalakki, joka tuulisella kelillä ei ole älykkäin pukeutumisvalinta, kun on ajanut tukkansa pois. Muutoin minulla oli alapäässä kahdet sukat - ohuet ja ohuehkot villaiset — sekä ohuet housut ja niiden alla pitkät kalsarit. Yläkroppaa suojasi teepaita ja huppari. Ei minulle varsinaisesti kylmä tullut.

Toki oli viileää, mutta jos oltaisiin oltu yötä vastaan, eikä tuota kylmempää olisi tullut, niin olisin nukkunut ihan siedettävän hyvin — pipo olisi saanut olla.

Ongelma oli makuualustan asema. En maannut täysin sen päällä, jonka takia kainalon alla kyljessä oli kämmenen kokoinen kylmä paikka. Kun hieman muutin asentoa, niin sain sen siedettäväksi — mutta sen jälkeen tuli hartioiden kohdalle kylmä paikka. Myöhemmin selvisi syykin. Makuualusta oli rullaantunut pääpuolelta.

En ollut virittänyt tarppia, koska se ei ollut tämän testiajon fokuksessa (kuulostaapa hienolta). Joten tuuli oli pieni ongelma, koska se sai nenän ja naaman palelemaan — ei kunnolla, mutta hiukan. Jos olisi ollut tuulensuojaa, niin minulla ei olisi ollut sen suurempaa hätää.

Nousin ylos — ja sitten tulikin kylmä. Oikein kunnolla. Takki päälle ja vetoketju kaulaa myöten kiinni sekä hanskaat käteen. Onneksi oli kahvia vielä jäljellä termoksessa.

Karabiinilla vai ilman?

Purkiessani leiriä mietin oleellisinta asiaa. Se ei ollut paremman makuupussin tai toimivamman makuualustan hintataso. Vaan että jatkanko tulevaisuudessa karabiineilla vai solmupohjalta.

Karabiinit ovat helpompia. Mutta on hyvä osata ripustaminen ilmankin, koska kaikki menee joskus rikki — siksi melonnassakin pitää opetella liikkumaan sivutuulessa ilman peräsintä.

Jos minulla olisi metalliset tapit, niin saattaisin siirtyä niihin. Ne kestävät taatusti pidempään kuin karabiinit — tosin, enhän minä mikään suurkäyttäjä ole. Malspiikkisolmun avaamisen helppous riippuu tapista. Jos sen saa vedettyä pois, niin solmu aukeaa samassa. Mutta omat olivat kuollutta koivunoksaa, ei niitä vaan vedetä pois. Joten katkaisin ne, joka antaa tietysti saman lopputuloksen — mutta siitä oli ekstravaivaa, ja olen valmis näkemään aika paljonkin vaivaa, että ei tarvitsisi nähdä vaivaa.

Olen aika valmis testieni suhteen. Osaan ripustaa riippumaton, ja luultavasti tarppikin onnistuu. Seuraavaksi pitäisi kokeilla leiriytymistä ihan syömisen, juomisen ja nukkumisen kautta. Mutta sitä en tee tuossa naapurin harvennushakatussa puupellossa. Minulle ei riitä maisemiksi puun latvat.

1 Like

Hyttysverkko tekee riippumatosta niin yläpainoisen, ainakin ilman makuupussia ja muuta, että se kellahtaa kyljeelleen tyhjänä. Eipä tuo iso ongelma ole ja jos kiusaa, niin vedän hyttysverkon kaarien kiinnityksestä narut kiinni maahan. Eipähän kellahtele enää sen jälkeen.

Nostan ketjua, koska aloitukseen on muokattu opettelu/testikerrat 2 ja 3. Seuraavaksi siirrytään tositoimiin — siis jos kelit joskus lämpiävät, nyt Vapun 2022 alla ei hyvältä näytä.