Auton perään ryntäily ja aitojen kunnioittamattomuus

Jokainen, joka on ollut kanssani puhelimessa, tietää, että säännöllisesti keskeytän lauseen ja karjun meidän nuorempaa vuotista russelinarttua takaisin pihalle. Joko se lähtee kiukuttelemaan ohikäveleviä ihmisiä, autoja tai paseeraa muuten vaan aidan läpi.

  • kuva on viime keväältä, ei meillä nyt noin paljon ole lunta

Muuten ihan sama, mutta kylän yksityistiellä moinen käyttäytyminen saattaa olla kuolemaksi. Tai sitten naapuruussuhteet kärsii — enemmän kuin mitä ne ovat nyt jo aikojen saatossa ottaneet sivuosumaa.

Vanha kikkakolmonen, eli joku tappi poikittain valjaissa selän päällä, ei tehnyt muuta kuin hidasti aitojen läpi menemistä. Kun koira on oppinut, että sinnikkyydellä pärjää, niin aina sitten jossain vaiheessa onnistutaan muiluttamaan koira verkon läpi, tai riisuttua valjaat. Tämä tapaus on valitettavan sinnikäs ja jo oppinut sen, että kun tarpeeksi tekee, niin jotain tapahtuu.

Aidan saisi tietysti tulkittua tiheämmällä verkolla. Meillä on vaan metrejä niin paljon, että se on kallis vaihtoehto. Toinen on sitten se, että hyödynnän hevosten sähköpaimenta.

Paimen ei sitten toimi. Ei siksi, etteikö russeli olisi ihan yhtä herkkä tärskylle kuin kaikki muutkin. Ihan siksi, että jos lanka on alhaalla, niin mennään yli — ja kun tulee lunta tai kasvustoa, niin piuha maadottuu ja lakkaa puremasta.

Jos lanka on ylempänä, niin sitten joko mennään korkeammalta yli tai alta.

Plus ne perkeleet tiettävät koska jännite on langassa — tietää hevonenkin, ei sen puoleen. Paimenhan ei pidä jatkuvaa virtaa, se on mahdottomuus. Tai on se teknisesti mahdollista, mutta silloin siitä tulee tappava. Paimen perustuu pulssiin ja pulssi tulee luokkaa 1-3 sekunnin välein, paimenesta riippuen. Olen nähnyt kun russeli odottaa, että tulee pulssin väli ja ryysää siinä vaiheessa.

Sitten on kolmaskin tekijä. Paimen toimii vain, jos koskettaja saa maita. Joten hypyssä, tai jos anturat on kuivat sekä maa jäässä ja on vain yksi tassu pintaa vastaan, niin tärskyä ei tule.

Eli sähköpaimenkaan ei toimi.

Hyvä puoli on siinä, että kakara tulee kutsusta — kunhan ei juuri sillä hetkellä ole jotain, joka kiihdyttää, kuten kettu, kissa, ohikulkija tai auto. Etäisyys ei vaikuta kutsuun, joten se tulee ihan samalla tavalla satojen metrien päästä kuin portaiden vierestä.

Joten sitä ei pysty palkkaamaan luoksetulosta, se osaa sen. Sen mitä russelinperkele ei osaa, on olla piittaamatta ohikulkijoista ja piitata aidoista.

Jos pystyn ennakoimaan tilanteen, eli teen kutsun sen puoli sekuntia ennen kuin korvienväli hirttää kiinni, niin saan sen tulemaan pois tilanteesta. Se osaa sen, niin täydellisesti kuin koira vaan voi jotain osata. Mutta jos myöhästyn silmänräpäyksenkin, niin se oli sitten siinä.

Palkkaus toiminnan keskeyttämisestä énnen käynnistymistä ei toimi, koska se hallitsee sen eikä siinä ole mitään mitä palkalla vahvistaa. Mutta mielenkiinnolla kuulen vinkkejä, joilla saa opetettua olemaan aloittamatta
toimintaa ylipäätään.

Saattaahan jopa russelin saada opetettua siihen, että kun toiminto meinaa käynnistyä, niin se ehdollistetaan tulemaan vaikka oven taakse tai kontaktimatolle. Rehellisesti sanottuna pidän tuota kauniina teoriana, joka toiminee koirilla, joilla ei ole aiheeseen sen suurempaa kiimaa.

Ja millä resurseilla saan opetettua perustaa ilman, että koira ulkoilisi koko ajan jaloissa ja keskittyisin pelkästään tuleviin asioihin? Yksikin epäonnistuminen ja ollaan lähtöruudussa.

Toiminnasta luopuminen on se mahdottomuus nyt, koska sellaista palkkaa en ole löytänyt, joka olisi mielenkiintoisempi kuin se ohikulkija tai auto.

Ideoita? Siis sellaisia, jotka ei maksa puoltatoista tonnia. Minä olen vakavasti alkanut harkitsemaan tarhaa tai sitten jopa koiratonta eloa — sekin alkaa näiden vuosien jälkeen houkuttelemaan :laughing:

(Kunnioittamattomuus… olipa muuten perin juurin hankala sana kirjoittaa)

1 Like

Minä myös!

Mä oon melkein onnistunut opettamaan meidän koiralle, että ohikulkeville naapureille ei huudeta. Melkein tulee siitä, että yhä on yksi jolle huudetaan aina ja huonoina päivinä saatetaan huutaa muillekin. Ja jos pihapiiriin muuttaa uusi asukas, asia pitää opettaa uudestaan.

En ole onnistunut opettamaan sitä, että toisille koirille ei huudeta. Ja koska meidän pihalta näkyy taloyhtiön piha-alueen ohi kulkevalle tielle, ohikulkevia koiria riittää.

Meilläkin toimii ennakointi, mutta mahdollisuus olla pihalla aina ennakoimassa ohikulkijoita on hyvin pieni.

Olen yrittänyt opettaa koiralle, että kun tulee tarve huutaa, malttaisi sen verran, että huutamisen sijaan tulee tökkämään kuonolla mun kämmeneen, mistä saa palkaksi namia. Tämä toimii harvoin, mutta sentään joskus. Koska kyseinen tapaus menee helposti todella korkeille kierroksille eikä osaa lopettaa huutamista ja marisemista, olen opettanut sille myös kuonolla kämmeneen tökkäämistä avuksi rauhoittumiseen (saa namin, syöminen rauhoittaa). Jos sen vaan käskee sisälle, se ravaa rauhattomana ympäriinsä metelöimässä.
Toinen, paljon vaikeampi tapa, on käskeä koira omalle pihapatjalle rauhoittumaan. Tätä käytän vain lievemmillä kierroksilla, korkeilla kierroksilla käsky ei mene perille.

Näistä kaikista yrityksistä koira on oppinut sen, että kun on tylsää, kannattaa juosta pihalle haukkumaan hetkeksi ja sitten tulla mun luokse heiluttamaan häntää ja odottamaan palkkanamia siitä hyvästä, että lopetti haukkumisen ja rauhoittui ihan itse :woman_facepalming:

Joten kyllä kiinnostaa se, miten saada koira luopumaan reviirin puolustuksesta :laughing:

Ainiin, mä oon ratkaissut tän ongelman sillä, että laitoin köynnöksiä kasvamaan aidan viereen. Ehkä parin vuoden päästä koira ei enää näe kadulla kulkevia uhkia.

Russelia tuski hidastaa edes pensasaita edes viiden vuoden päästä :laughing: