Asvaltilla juoksuttaminen & sen vaikutukset

Herätelläänpä keskestelua asvaltista juoksualustana. Jotta keskustelu on helpompaa, jaetaanpa asvaltilla koiriaan juoksuttavat ihmiset karkeasti neljään kategoriaan;

  1. Sunnuntailenkkeiljät. Nimensä mukaisesti kerran viikossa tai harvemmin kevyitä lenkkejä harrastavat ihmiset, jotka liikkuvat nopeammin kuin normaalia kävelyvauhtia. Koira liikkuu mukana hihna löysällä, pannassa tai valjaissa.

  2. Aktiivijuoksijat. Juoksua aktiivisesti harrastavat ihmiset. Liikkuvat säännöllisesti koiran kanssa, ja koira juoksee hihna löysällä mukana.

  3. Pyöräilijät. Nämä ihmiset sujahtavat ohi niin perhanan nopeasti ettei kissaa ehdi sanoa. Jos koira on mukana, se on kiinni pyöräadapterissa, yleensä valjailla . Hihna on kuitenkin löysällä.

  4. Valjakkourheilijat/vetoharrastajat. Koirilla vetovaljaat, joustoliina ja liinat kireinä alusta loppuun. Vauhti riippuu välineestä; pyörä, kickbike, omat jalat, vai kenties jotain muuta.

Lajittelin ihmiset ihan vain sen takia, että on helpompi puhua aiheesta. Koska siinä on vissi ero hölkkäätkö kerran viikossa pari kilometriä, vai vedätätkö joka päivä tai joka toinen päivä säännöllisesti.

Kuinka paljon asvaltilla juokseminen kuluttaa koiraa ja sen kroppaa?
Osa ihmisistä ei koskaan missään tilanteessa juoksuta koiraa asvaltilla, osa taas juoksuttaa vain asvaltilla. Koiran lihaskunnon kannalta suhteellisen tasaisella ja kovalla alustalla juokseminen ei välttämättä ole se fiksuin tapa.

Miten asvaltilla juoksuttaminen näkyy näiden erityyppisten ihmisten koirissa vaikkapa vuoden jälkeen? Entä kahden? Missä kunnossa koira on eläkeiässä?

Itse juoksen hyvin harvoin asvaltilla. Ihan vaan koska polvet eivät kestä, vaikka tekniikka on kuinka hallussa ja vauhti maltillinen. Joten meillä ei juokse koirakaan, lyhyitä 10-50 metrin pätkiä lukuunottamatta. Mutta eron näkee; koira ei yksinkertaisesti halua liikkua asvaltilla samalla intensiteetillä kuin hiekkateillä tai metsäpoluilla, vaan hidastaa vauhtinsa ja keventää askeleensa. Minä kuulun neljänteen kategoriaan; vetoharrastajat.

Asutaan kaupungissa, mutta (onneksi) metsän vieressä, joten pururata ja metsäpolut ovat kovassa käytössä. Edes normilenkkejä ei yleensä tule tehtyä asvaltilla.

Olen valjakkopiireissä pyörinyt sen verran, että olen kuullut mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Siinä missä yksi on soittamassa poliisia, lasua ja läänineläinlääkäriä paikalle kun joku mainitsee että joutuu ylittämään asvalttitien kahdesti treenien aikana, toinen vedättää huoletta koiriaan +10km pelkästään asvaltilla. Näitä molempia ääripäitä olen nähnyt.

Juoksutatteko te koiria asvaltilla? Miksi? Miksi ei? Meneekö koiran nivelet rikki? Entä luusto? Kasvavan pennun juoksuttaminen asvaltilla? Mitä mieltä?

Kuten mainitsin, itse en juoksuta. Kasvava pentu ei koskaan juokse asvaltilla, edes vapaana. Rilluttelut hoidetaan metsässä.

Tähän keskusteluun saattaa liittyä myös agilityhallit. Halli jossa itse käyn satunnaisesti, on betonipohjainen. Päällä ohut tekonurmi ja kumirae. En tykkää. Omat polvet eivät kestä nopeatahtista treeniä laisinkaan.

1 Like

No, liityn keskusteluun vaikka en nyt juokse laisinkaan itse.
Koirat kyllä juoksee ja lujaa, mutta ei asvaltilla.

Omat polvet rikki. Toinen vähempi ja toinen totaalisesti. Jos joudun pidempään kävelemään reippaasti asvaltilla niin tiedän sen kyllä jo saman vuorokauden aikana järkyttävänä kipuna.
Sama tai pidempi matka edelleen reippaasti edeten hiekkatiellä, polulla tai metsässä, ei ongelmaa.

Molemmat koirat eivät mielellään kulje asvaltilla vaan sivussa jos pakko joku pätkä tietä kulkea missä asvalttia. Etenkin toinen elukoista jolla nivelrikkoa hakeutuu aina ns pehmeälle alustalle.

Asiaa sen enempää ikinä pohtimatta oon ajatellut, että anturat on ne mitkä koiralla kärsii asvaltilla juoksemisesta :thinking:
Itsekin aikoinaan juoksin vain hiekkatiellä tai metsässä, koska muuten alkoi polvia vihlomaan…

Tai no, asvaltti-aihetta on vähän tullut ihmeteltyä: vaikka asvaltin vieressä olisi nurmikaistale, meidän neiti kävelee pääsääntöisesti asvaltilla eikä nurmella. Jopa täydellä auringonpaisteella. Olettaisin, että nurmi olisi viileämpi tassujen alla :sweat_smile: ehkä nuo tienpätkän on niin lyhyitä, että ei ehdi liikaa häiritsemään.

1 Like

No meillä taas mennään sillä nurmikaistaleella jos vaan mahdollista.

Olen tehnyt kohtuullisen paljonkin töitä asvaltilla juoksutettujen kanssa. Anturat paskana, kynnet tynkiä ja melkoista aristusta varsinkin metakarpaaleissa.

Omat ovat juosseet asvaltilla vain vahingossa. Kiljuuna vuotta sitten kolme beauceronia otti ritolat ja suuntasivat motarin laitaa Helsingin suuntaan. Yhden siirtymän olivat menneet asvaltilla, kun vaihtoehtoja ei ollut, mutta muutoin vetivät matkaravia vihreällä. Välttivät siis kovaa alustaa.

Pari greyhoundia on lähtenyt asvaltille rusakon perässä. Molemmista tuli parin viikon sairasloma, koska tassut olivat sökönä.

Tiedän, että molemmat tapaukset ovat hyvin kaukana lenkittämisestä – mutta silti.

Minä jakaisin asvaltilla lenkkeilevät kolmeen hieman erilaiseen ryhmään:

  • kaupunkilaiset hölkkää koiran kanssa asvaltilla, koska onhan se mukavampaa kaksi ja koirakin haluaa
  • sakemannin omistajat sotkevat fillarillaan keskipäivän helteessä, koska koira täytyy saada kuntoon ja yleisesti tiedetään, että saksanpaimen on maailman kestävin ravaaja
  • metsästäjät ottavat kahden neliön häkistä tekemättömän ajokin ja se sitten treenaa itse itseään, osaksi myös asvaltilla
1 Like