Arife Heinon sukulaiset ymmärsivät vielä sen, että hän otti suomalaisen

Minulle (osan) muslimien pelko, inho tai ihan vaan väistäminen koiria kohtaan ei ole uusi juttu. Tullut vastaan Suomessa, mutta opin siihen Ruotsissa juurikin vanhan Jugoslavian alueelta tulleiden kanssa.

Mutta se mikä minulle osui silmiin oli rouvan huono tuuri opaskoirien kanssa, ja juurin labradorinnoutajissa.

Ensimmäinen väistää valjaita ja sitten siltä löytyy luusyöpä. Seuraavalla on kaihi.

Lapukoita on pidetty kohtuullisen terveenä rotu ja opaskoirakoulun oma tai ostettu jalostus on usein mainittu sieltä terveimmästä päästä.

Minulla taasen on hieman toisenlaiset kokemukset, kummastakin jalostuslinjasta.

Toki jutun kertomat voivat olla ihan sattumaakin, sillä salama todellakin iskee kahdesti samaan paikkaan. Eikä kahdesta koirasta, vaikka ovatkin taustoiltaan samankaltaisia ja samalla omistajalla, ei voi eikä saisi tehdä rotua koskevia yleistyksiä.

Mutta silti.

Vaikeuksista huolimatta Arife Heino kokee, että koira kannatti ottaa.
– Se on tuonut niin paljon hyvää sekä itselle että perheelle. Hyvä kasvattaa hyvää ja rakkaus toivottavasti rakkautta.

Tämä lausahdus on myös mulle tuttu. Monesti miettinyt että miksei tullut hankittua koiraa aiemmin. No monestakin syystä.
Mä olen myös pelännyt koiria, edelleen olen varautunut jos vieras ja eritoten iso koira tulee vastaan. Kotiin jos tulee tyyppejä jotka ei oo koskaan meiän koiria tavannut kysyn aina mikä heidän suhtautuminen koiriin on ja sen mukaan päästän ne haistelemaan tai laitan portin taakse tai ulos. Kotioloissa harvoin näin on ja ulkona en ikinä päästä koiraa puolitutun saati vieraan lähelle koska koira on eläin ja toimii vaistojen varassa ja jos ihminen pelkää koiraa, voi hän tehdä liikkeitä joita koira pelästyy ja käy kiinni. Harvemmin näin käy normaalin koiran kanssa mutta ennemmin olen varovainen kuin otan riskejä.