Aerobinen versus anaerobinen?

Minullahan tiedon hankkiminen on ylipäätään aina ollut hyvinkin ongelma/ratkaisukeskeistä. Se, että puuhaan koirien ravitsemusta, lähti liikkeelle greyhoundien krampeista ja miksi ihmeessä tehtiin hiilaritankkausta – vanha juttu.

Perattiin ja analysoitiin tänään meikäläisen treenielämää toisaalla. Halu tehdä intervallia ja hakea juoksukuntoa teilattiin täysin, koska meikäläisen sykkeillä ja lihasväsymisellä menen säännöllisesti anaerobiselle enkä saa sitä aerobista kestävyyttä sitä kautta.

Kaikkihan tuota selittää, mutta en silti usko.

Huomasin nimittäin, että en ymmärrä yhtä täysin perusasiaa – aika masentavaa sinänsä, että on päässyt näin pitkälle ajassa miettimättä sitä kertaakaan, mutta puolustelen asiantynkää sillä, että olen aina tehnyt anaerobisia koiria, eikä asiaa ole tarvinnut pohtia; se ei ole ollut sarjaa ratkaistava ongelma.

Jos teen mitä tahansa hengästyttävää vaikka kolme varttia, niin

  • jos syke pysyy alhaalla, vaikka alle 150, niin aerobinen kunto kasvaa
  • jos syke nousee, vaikka 160 tasolle tai yli, niin anaerobinen voima kasvaa, mutta ei aerobinen

Miksi noin? Hapot ei kelpaa selitykseksi, koska kesto on kuitenkin sama. Kovemmalla sykkeellä sydän ja hengitys tekee kovempaa töitä, mutta miksi se ei kehittäisi kuntoa?

En vaan tajua.

Yritin aamulla taas walk/run intervallia. Toisessa pätkässä syke oli 167 ja kun kolmas piti alkaa, niin ulkoreisi kramppasi – tosin, en ole varmaan viikkoon muistanut ottaa lisiä. Heivasin homman siihen. Tein kylläkin vartin pätkän myöhemmin pelkällä rauhallisella kävelyllä, mutta enemmälti vetreyttämisen takia.

Pakitan hiukan ja hoidan matolla pelkästään kävelyä alla 155 sykkeellä jonkun aikaa. Osaksi sen takia, että nyt ei vaan tekeminen maistu oikein millään tasolla, joten otetaan hieman rauhallisemmin vähän aikaa. Osaksi sen takia, että jos vaikka hetken kokeilisi taas tehdä mitä käsketään. Osaksi sen takia, että aloitin beeta-alaniinin ja se vaatii parista viikosta kuukauteen, ennenkuin vaikuttaa maitohappokestävyyteen :sweat_smile:

Se, että kuinka kauan jonkun aikaa on, jää nähtäväksi – haiskahtaa nimittäin siltä, että olen tekemisen kiiman maanisdepressiivisyydessä siirtymässä pois maniasta… joten nyt aletaan mittaamaan, että onko Lehtonen saanyt rakennettua minkäänlaista perustason pitkäjänteisyyttä.

Mutta miksi samaa tehtäessä saman ajan matalampi syke parantaisi aerobista, mutta korkeampi syke ei?

2 Likes

Sitten kun löydät vastauksen, kerro se mullekin :sweat_smile:

Mä en ole koskaan omistanut sykemittaria, joten oon käyttänyt mittarina
hengästymistä (pitääkö himmata)
kuljettua matkaa (yhden valotolpan väli lisää / vielä 500 metriä)
kuljettua aikaa (vielä 5min lisää).

Yritin kääntää tuota sykeasiaa omaan tekemiseen, mutta ei taivu yhtään. Meni heti aivot jumiin :joy:

1 Like

Alan päästä kärryille, luulisin. Ehkä. Tai sitten en.

Matalaa sykealuetta käytetään laihtumisen tukena kahdesta syystä:

  • lihavat on yleensä huonokuntoisia, eivätkä jaksa kovempaa tehoa, jolloin sekin nostaa kuntoa
  • matalammalla sykealueella jaksetaan tehdä enemmän minuutteja

Kyse ei ole koskaan ollut kuntoilu/laihdutustasolla varsinaisesti aerobisesta kehityksestä, vaan koska lihasvoimaa kehittävää anaerobista ei tehdä tai ei kyetä tekemään, niin ainoa kehitys tulee aerobisella puolella.

Tein äsken minulle normiksi muodostuneen 3 km mattotaaperruksen. Maton vauhti oli 6.2 km/h ja kello väitti toteutuneeksi 5,7 tai 5,8 km/h.

kuva

Sykealueen mukaan tein juurikin laihduttavaa aerobista. Suomeksi: poltin jonkun verran kaloreita, mutta oikeastaan mitään muuta sen kummallisempaa varsinaista kehittävää treeniä ei tehdä kuin mitä ylipäätään liikkuminen vahvistaa.

Minulla on tuon tyyppisessä rasituksessa aerobinen kunto kasvanut, koska olen koko ajan nostanut vauhtia. Jos olisin pysynyt alun maton 5,2 km/h vauhdissa, niin olisi pitänyt nostaa kävelyminuutteja/kilometrejä niin älyttömiin määriin, ettei siihen pysty, saadakseni aerobista kehitystä (mun suomenmaikka kuristaisi mut tuosta lauserakenteesta…)

Laihtumista se olisi toki tukenut, koska kaloreita kuitenkin palaa,

Korkeat sykealueet menee anaerobiselle puolelle silloin kun käytetään voimaa lähes äärirajoille. Väsytetään lihasta siis kunnolla. Syke ei sinällään kuitenkaan liity asiaan mitenkään, se nousee tai ei nouse ihan riippuen.

Kun mennään hapoille, niin periaatteessa aerobinen kunto ei parane, koska suoritus ei kestä tarpeeksi pitkään. Jos kestoa tulisi, niin silloin paranisi myös aerobinen kunto. Mutta jos suoritus kestää minuutteja, niin silloin ei käytetä riittävästi voimaa, että saataisiin täysi anaerobinen, eli lihasvoiman, kehitys.

Eli ollaan siinä vanhassa väitteessä, että molempia ei voida treenata yhtä aikaa ja anaerobisen voiman lisääntyminen syö aerobista kestävyyttä.

Tuo ei kuitenkaan sinällään pidä paikkaansa. Molempia on mahdollista treenata yhtä aikaa, mutta se vaatii oman ohjelmansa ja ihan pirun hyvän perustan, että jaksaa ja kykenee. Itseasiassa monet fitness-tyyppiset, siis ammattilaistasolla, tekevät juurikin tuon. Sama juttu vaikka uimareilla ja jopa jääkiekkoilijoilla.

Se, että eri tyyppisiä kuitenkin kannattaa vaihdella, johtuu enemmälti tehojen maksimoinnista.

Joten kun minulle sanotaan, että tekemäni walk/run intervalli ei kehitä aerobista kestävyyttä, vaan anaerobista voimaa, koska syke nousee niin korkealle, niin itseasiassa yritetään sanoa, että aerobinen kunto ei kasva, koska en jaksa tehdä riittävän kauan ja jaksamattomuuden yksi merkki on korkea syke.

Joten aloituksen kysymysesimerkki ei pidä väitteenä paikkaansa, vaan itseasiassa kehittää molempia — se, että kumpi kehittyy hiukan enemmän ja onko moinen järkevän tehokasta, taasen riippuu. Minun kohdallani ilmeisesti enemmänkin roikkuu ja jos teen vaikka sen puoli tuntia tasaisella (tai ylipäätään jatkuvalla rasituksella, saa se vaihdella), niin nimenomaan aerobinen kunto kasvaa, mutta myös työtä tehneen lihaksen anaerobinen maksimivoima.

Ja jos palataan mun itsekeskeiseen esimerkkiin walk/run tekemisestä, niin ongelma ei ole sykealue, vaan että pitäisi juosta paljon hitaamminen, että jaksaisi juosta pidempään. Ja koska se ei ole fyysisesti mahdollista matolla, niin juoksu pitäisi ottaa kuvioihin vasta kun fysiikka riittää vielä reippaammalla kävelynopeudella pitämään väsymyksen ja sydämen kurissa vaikka sen puoli tuntia.

Tai kuten eräs minulle sanoi: juoksumatolla ei ole yksikään rapakuntoinen kyennyt kehittämään juoksukuntoaan. Alun voi tehdä vain ja ainoastaan ulkona luomuna ja sitten kun siellä jaksaa, niin voi mennä matolle.

Yritänkö nyt perustella sitä, että minun ei tarvitsisi tehdä sitä mistä en tykkää?

Mutta summa summarum: sykealueet ei liity mitenkään kunnon kehittämiseen, vaan voivat kertoa jotain kunnon tasosta. Sen sijaan väsyminen ja kuinka kauan pystyy välttämään eräällä tavalla epäonnistumista väsymisen takia, määrää onko kyseessä aerobinen, anaerobinen vai molemmat yhdessä.

2 Likes