8 staffia ja atooppisen ihotulehduksen RNA:t

DOGRISK on Helsingin yliopiston nimissä pyöritettävä… kai sitä tutkimukseksi on kutsuttava. Käytännössä kyse on kahden ihmisen projektista, jonka tuloksia ja julkaisumääriä kytketään eläinlääkärien koulutukseen. Mielenkiintoinen kuvio, mutta ei siitä sen enempää.

DOGRISK yrittää leimallisesti todistaa, että raakaruokinta on terveydellinen valinta. Se, että hypoteesi on pohjana, on melkoinenkin perustavaa laatua oleva ongelma, mutta ei toki mitenkään poikkeuksellista. Se, että tehdään terveyteen liittyvää ruokintatutkimusta ohittamalla ravitsemus ja – tämä on oleellista – tietämättä mitä ravintoaineita koirat saavat ja kuinka paljon, on perustavaa laatua oleva töppi. Mutta ei siitäkään sen enempää.

Anturaniemi et al. (2020[1]) julkaisivat staffien atooppiseen ihotulehdukseen liittyvän tutkimuksen, jossa kahdelle ryhmälle staffeja annettiin kuivamuonaa ja raakaruokaa, ja sitten vilkaistiin mikä ihossa tapahtuu geenien puolella.

Löytyihän sieltä liikettä. Ei sinällään mikään yllätys. Se, että 4+4 koiran marginaalisesta testiryhmästä ei saatu aitoja eroja ruokinnan, sairaiden ja terveiden välillä sen sijaan näyttää unohtuvan – ainakin lukijoilta. Mutta kun päästään tutkimuksen jossitteluosioon (discussion), niin asia näyttää unohtuvat tutkijaryhmältäkin. Johtopäätökset raakaruokinnan merkityksestä nostetaan vahvemmin valokeilaan kuin mitä tutkiumustulokset antaisivat myöten.

Löytynyt tulos, että rasvoilla on merkitystä, ei varmaan ollut yllätys kenellekään. Ruokinnan rasvaa, laadussa ja määrässä, on aina käytetty iho-ongelmien hoidossa. Se, että edes maininnan asteelle eivät päässeet

  • proteiinien laatu, joilla on ratkaiseva merkitys lipidien hyödyntämiselle
  • suojaravintoaineiden saanti, joilla on ratkaiseva merkitys lipidien hyödyntämiselle
  • veden saanti ja elektrolyyttien säätely, joilla on ratkaiseva merkitys lipidien hyödyllisyydelle

ei ollut sinällään yllätys. DOGRISK-ryhmää ei ole koskaan kiinnostanut ravisemus.

Ruuat

Kuivamuonana oli Hill’s Science Plan Canine Adult Sensitive Skin with Chicken. 25/15 ruoka, ja päävalmistusaineet ovat panimoriisi, maissi, kanan- (22%) ja kalkkunanlihajauho (siipikarjaliha yhteensä 33%), maissigluteenijauho, kuivatut kokonaiset kananmunat, kasviöljy, pellavansiemenet, lihauute, eläinrasva. Eli ei mitään ihmeellistä – aika tyyppiruoka.

Raakaruokintaverrokkina käytettiin kahta pötköä: Mushin Vaisto-sarjoista Mustaa (possu/kana/lammas, 14/20) ja Sinistä (nauta/kalkkuna/lohi, 15/15) .

Mush Vaisto Musta: valmistusaineet

Sika 46 % (liha, keuhko, maksa, luu, sydän, rusto), broileri 29 % (liha, kivipiira, nahka, luu, sydän, rusto), lammas 20 % (rasva, liha, luu, keuhko, rusto, maksa), kasvikset, hedelmät ja öljyt 5 % (pinaatti, parsakaali, lehtisalaatti, kylmäpuristettu auringonkukkaöljy), kananmuna <1%

Mush Vaisto Sininen: valmistusaineet

Nauta 47 % (maha, liha, keuhko, sydän, maksa, rusto), kalkkuna 38 % (liha, luu, rusto), lohi 10 % (lohi ruotoineen), kasvikset, hedelmät ja öljyt 5% (parsakaali, lehtisalaatti, omena, porkkana, kylmäpuristettu auringonkukkaöljy, camelinaöljy)

En uskalla edes miettiä miksi 8 koiran ryhmän tehtiin kolme tai neljää erilaista ruokintaa, jotka sitten niputettiin samaan.

  • Hillsiä
  • Mustaa
  • Sinistä
  • Mustaa ja Sinistä

Ehkä ajatuksena oli todistaa, että noilla ruokinnoilla ei ole eroa, kuten ei ollutkaan. Mielenkiintoista oli kuitenkin se, että Anturaniemi et al. niputti kaksi täysin erilaista Mushin ruokaa ravintoarvoiltaan samaan. Minä en löytänyt myöskään paljonko koirat söivät ruokia. Löytääkö joku muu?

Jos ravitsemus syvemmin kiinnostaa, niin kannattaa hakea analyysitiedot Mushin ruuista, koska niihin perustuvat väitteet täysravinnosta. Mistään ei selviä ovatko tiedot Mushilta vai tutkimusryhmältä – sillähän ei sinällään ole merkitystä.

Entä sitten?

Koirien ongelmiin ja sairasruokintoihin tuolla marginaalitutkimuksella ei ollut mitään merkitystä. Sillä on varmasti jokin arvo määrätyissä sairauksiin liittyvissä perustutkimuksessa, mutta ei mitään niistä asioista, joihin somejaot väittävät tuon vaikuttavan.

Koiramaailmassa lopputulos tuosta 4+4 staffin kokeesta voidaan kiteyttää tutkimuksen kliinisiin tuloksiin:

There were no statistical differences between the comparison groups (n = 8) in any of the recorded descriptive data of the dogs.


  1. Johanna Anturaniemi, Sara Zaldívar-López, Huub F. J. Savelkoul, Kari Elo, Anna Hielm-Björkman. The Effect of Atopic Dermatitis and Diet on the Skin Transcriptome in Staffordshire Bull Terriers. Front. Vet. Sci., 16 October 2020 ↩︎

Mä kävin ihmettelemässä Dogriskin ruokintakyselyä (ruokintakysely piste fi).

20201027_235612

Mulla ei älykkyys riitä keksimään, mihin kategoriaan sijoittaisin meidän prinsessan uunissa paistetun naudan jauhelihan (ihmisten lihahyllystä). Kotiruoka?

Sitten jos joku kerta jätänkin lihan paistamatta, niin se sama ruoka siirtyy kategoriaan barf? Vaikka sillä ei ole mitään tekemistä barfin kanssa, koska siinä ei ole laisinkaan luuta. Ei siinä lihassa eikä sen prinsessan ruokavaliossa.

Kummalliset termit ovat valinneet tuohon. Molemmista tulee vahva mielikuva siitä, mitä se termi sisältää ja yhtälailla vahva mielipide siitä, että en toteuta kumpaakaan :joy:

1 Like

Minä olen ihmetellyt Dogriskiä paljonkin. Muotoilen diplomaattisesti näin:

Kun projektin lähtöolettamus on, että raakaruokinta (huomaa, nimenomaan raaka raakana) on sairauksia estävä ja parantava, ja kun projektin käynnistäjä on saanut maailmanmittakaavassa aivan poikkeuksellisen positiivisia tuloksia niin vihersimpukasta kuin akupunktiostakin, niin “tutkimuksen” toteutus sekä vahva bias ei hämmästytä pätkääkään.

Ja se, että Helsigin yliopisto ja eläinlääketieteellinen sallii tuon, on vieläkin mielenkiintoisempaa.

Ihan OT, mutta DOGRISK on minulle hykerryttävä ihan toisestakin syystä. Melkoinen liuta eläinlääkäreitä on ihan periaattesta aina täysin weri mieltä minun kanssani. Mutta DOGRISKin arvistelu on heille mahdoton pureskeltava, koska ollessaan hyvin raakaruokintavastaisia heidän pitäisi olla minun kanssani samaa mieltä. Ja jos he arvostelisivat DOGRISKiä, kuten raajaruokintapositiivisuuden takia pitäisi, niin he joutuisivat arvostelemaan samalla tiedekunnan toimintaa ja politiikkaa.

Joten kun puhutaan dilemmasta, niin tässä sellainen on :joy: Ja syy, miksi eläinlääkärit ovat niin söpön vaiteliaita aiheesta. Annan vinkin. Aina kun paikalle saapuu eläinlääkäri, joka alkaa meuhkomaan mikrobiriskeistä, niin toteamus “Mutta kun DIGRISK…” hiljentää heidät samalla sekunnilla.

2 Likes