5G, uusi ruokavalio ja paremmat treenireleet

Jahhas. Aamulla sain Modernan piikin. Ihan paska. Puhelin ei löydä 5G:tä, netti ei nopeutunut, en tunne tarvetta alkaa zombietyyppiseksi New World Orderin sätkynukeksi eikä ole suurta halua lähteä raiskaamaan ja syömään tunnelilapsia.

Ei ole myöskään huono olo eikä pistospaikkaakaan kirvele. Itseasiassa rokotuspaikkaa ei edes näy. Enkä saanut siihen laastariakaan. Enkä tikkaria, vaikka pyysin.

Sen sijaan reidet on eilisestä aloituksesta domsin rääkkäämät, joten käytän sitä - ja rokotusta - tekosyynä olla tekemättä mitään. Tai vakavammin sanottuna: tänään on ollut kiire päivä, tultiin kotiin just ja kohta pitäisi syödä. Enkä lähde rehkimään täydellä vatsalla.

Josta päästään ruokavalioon. Koska olen mennyt painossa takapakkia ja palannut ajassa päivämäärälle 11.4. niin tämän päivän ruokavalio koostuu uusista hurriperunoista, purkillisesta silliä, nyrkistä voita ja rehut päälle. Ruokajuomaksi puoli litraa Auran tummaa. Jälkiruoka rakentuu pussillisesta lakritsia (ylläri) sekä tölkistä sitä uusvanhaa brandypohjaista lonkeroa.

Aloitetaan sitten huomenna Uusi Ja Ehompi Elämä.

Asiallisempaa painonnoususta

Ottaen huomioon, että olen koko ajan kitissyt, että paino on liian alhainen, niin onhan tämä painonnoususta valivali ihan pikkuisen säälittävää. Mutta kuten sanottua, minulla on henkisiä ongelmia asioiden suhteen, joita en ymmärrä ja joille en saa selitystä.

On täysin mahdotonta, että läskiä tulee neljä kilon alle viikossa. Kilokin olisi ihmeellisen paljon. Joten sen täytyy olla hiukan läskiä ja enemmän nestettä. Yksi syy on varmasti siinä, että yliarvioin lepokulutukseni. Jolloin 2000 - 2300 kcal sapuskat itseasiassa menee einen plussan puolelle, ei neutraaliksi ja hieman miinuksille.

Joten kyse on nesteestä. Se, että en herää enää yöllä kuselle, ja vaikka heräänkin jalat ristissä, niin se litra mikä tulee ulos, on einen turhan tumman keltaista. Se juoruaa siitä, että olen pikkuisen kuiva vieläkin.

Ja juu, juon tarpeeksi. Jopa liikaa. Pelkkää vettä menee päälle 2 litraa päivässä, ja siihen päälle sitten kaikki muu.

Joten en sillai ole suuremmin lihonnut, vaan palannut takaisin normaaliin painoon. Se, että mikä moisen käynnisti, ja näin äkäisesti, on mystistä. Lakritsi olisi houkuttelevat selitys, mutta olen minä syönyt sitä koko ajan, jonkun verran.

Joten ehkä se on aurinko. Ehkä isompi määrä antihistamiinia. Ehkä olen syönyt enemmän suolaa. Tai sitten kroppa on palautunut — koirilla nimittäin muutokset ovat aivan yhtä äkkinäisiä, kun homma kääntyy paremmaksi.

Meidän hiekkatiellä on kakkamaista kävellä enemmän talvi/välikauden hiker-tyyppilisillä Merrileillä. Hyvät kengät ja siedettävän kelvollinen pito. Mutta ottaa minulla jalkapohjiin kovalla alustalla ja sitten kun tuo kylän hiekkatie on lanattu (minusta se on enemmänkin kyntämistä) niin kiveä ja sepeliä nousee pintaan.

Ne tuntuu kovien pohjien läpi.

Joten tarvitsin uudet kengät. Ja tässä unpacking video :stuck_out_tongue:

Vahvat nappulat nostaa pohjan ylös (ja tuo pitoa). Pohja on pehmustettu ja malli on tehty amatööritason polkujuoksijoille. Hinta itketti, mutta…

Joten nyt minulta lähti yksi tekosyy olla kulkematta ulkona.

2 Likes

Huomenna on varmaan toista kilo painoa enemmän. Ihan syödyn ruokamäärän takia.

Mutta toi ruskea lonkero on ihan turha. Ei jatkoon.

1 Like

Oli niin umpisyönyt olo, että tein sittenkin kävelylenkin. Ilman sauvoja ja rauhallisempaa vauhtia. Pääsinpä sisäänajamaan uudet popotkin.

Eka kilsa meni johonkin 10:20 minsaan, loput kolme täyttä 9:10 - 9:20 väliin, muistaakseni.

kuva

Kävelin takaisin tullessa hieman portin ohi, että sain 45 minsaa täyteen. Ihan siksi, että se on laitettu kelloon päivän treeniminimiksi. Ja näin sitä manipuloidaan omaa onnistumisen tunnetta :innocent:

Kengät oli jopa hyvät. Lesti istuu hyvin meikäläisen jalkaan, mutta niin istuu Merrelikin. Mutta pohjat oli paljon paremmat kävellä tuossa hiekkatiellä. Kovuus ei ottanut ollenkaan niin paljon jalkoihin, ja alamäissä sai antaa rullata reippaammin, kun tunsi pidon eikä pelännyt koko ajan, että kuulalaakerit lähtee tassujen alta pyörimään.

Ei ne keveimmät mahdolliset ole, mutta eivät todellakaan raskaammasta päästä. Mutta kaupunkiin en ostaisi.

Mutta.

Koska pohjat ovat erilaiset, ja koska kiinnitin huomiota siihen miltä kengät tuntuvat, ehkä, niin havaitsin mielenkiintoisen asian. Tai ei se mielenkiintoinen ole, vaan ihan pahuksen ärsyttävä.

Ensimmäisen kilometrin ajan tunsin selvästi, että astun oikealla koivella jalkaterän ulkosyrjälle ja kun se jalka on takana ja tulee varvasponnistus, niin jalkaterä kieri ulospäin.

Yritin tiirailla sitä kävellessä — helpommin sanottu kuin tehty — enkä huomannut mitään. Tunne oli kuitenkin täysin selvä. 1,5 km kohdalla alkoin oikea nilkka puutua ja se jatkoi varpaisiin asti. Hiukan ennen 2 km rajaa nilkka oli jo niin pökkelönä, että kuuli kun oikea jalkapohja läpsi maahan, koska nilkka ei enää liikkunut.

Viimeisen 200 metrin aikana se alkoi jo sattuakin ja tulin viimeiset metrit ontuen portista sisään.

No, rööki ja hengähdys, niin alkoi veri kiertämään taas.

En syytä kenkiä. Päinvastoin. Koska kengän istuvuus on napakampi kuin hiker-tyyppisessä, ja koska pohja on erilainen, niin tuo askelvirhe korostui. Se mikä nyt on kysymysmerkkinä on että mikä on muna ja mikä on kana.

Taisin jossain päivityksessä todeta, että minulla on ollut jo jonkun aikaakin joku hemmetin jänne oikean säären ulkosyrjässä jumissa tai jotain. Joten aiheuttiko se tuon askelvirheen? Vai onko askelvirhe aiheuttanut sen jumin?

Olen nimittäin ennenkin vinkunut, tosin enemmänkin alkuaikoina, kuinka nilkat puutuivat täysin — mutta syytin silloin paskaa lihaskuntoa (ja syytän edelleenkin).

Minulle ehdotettiin kerran, että ehkä yksi syy totaalisen paskaan juoksukuntoon on surkea tekniikka, joka vaan korostuu juoksumatolla. Ehkä.

Yhtään en tiedä miten tästä eteenpäin… tai tiedän, enemmän latua; kovempaa ja pidempään :stuck_out_tongue:

Hieman OT, tällä alueella, mutta ei Katiskan suhteen.

Se, että kenkien vaihtuminen toi minulla mahdollisen liikevirheen näkyviin, on samaa kuin mitä ollaan tehty iätajat koirien kanssa. Eli muutetaan liikkumisympristöä ja -tapaa, sillä se tuo heti mahdolliset ongelmat näkyviin. Koiralle tuttu liikkuminen on havainnoinnin suhteen usein vaikeampi, koska on jo oppinut kompensoimaan.

2 Likes

Vai onko tuossa askellus/nilkkakysymyksessä sittenkin valokeilassa kenkämalli? Siis siinä merkityksessä, että Merrillin malli tukee nilkkaa enemmän, jolloin minun on helpompi astua oikein.

Mitä tulee pohjan eroihin, niin onhan se selvä:

1 Like

Mun ensimmäinen veikkaus olisi näin päin. Toki jumi jossain saattaa olla syyllinen askelvirheeseen. Tai syyllinen saattaa olla selän → koko kropan virheasento. Tai hieman eripituiset jalat. Tai löysät nivelet. Tai joku muu.
Mulla kiertyy jalkaterät hieman sisäänpäin. Tän huomaa parhaiten siitä, että moniin kenkiin kuluu reikä kenkien sisäsyrjään koska potkin kävellessä jalkojani. Syytän yliliikkuvia niveliä.

Tosin nyt kun asiaa mietin, tuota kenkien sisäsyrjän kulumista ei oo ollut enää niin paljoa viime vuosina. Syy tuskin on lihaskunnon parantuminen, koska se oikeastaan on huonompi kuin 10v sitten. Joten valitsen syyksi ryhtiin keskittymisen :laughing:

Vaikuttaa varmasti. Korkeampi varsi pitää jalkaa oikeassa asennossa ja korjaa askellusta. Varsinkin hikereissa, joissa on tosi tukeva varsi.
Seuraavan kerran kun mä itken kenkäkaupassa niin kyseessä on Merrellit :+1:

1 Like

Jotta ei mene liian yksipuoliseksi huono ryhdin syyttelyksi niin lisään vielä:
Mun miehellä tulee myös juostessa kipuja oikeaan jalkaterään/polveen. Sillä on ryhti kunnossa (välilevytyrä, joten on pakko pitää selästä huolta) mutta sillä on noin 1cm pituusero jaloissa. Mikä aiheuttaa myös lantion virheasennon ja nämä yhdessä aiheuttaa kaikenlaista kremppaa.

Joten oma suositus tuon ongelman syyn selvittämiseen on kääntyä fyssarin puoleen. Tai no, ihan sama minkä tittelin omaavan henkilön puoleen, kunhan osaa hommansa :laughing:

1 Like

Joskus aikoinaan jalat on mitattu, muissa yhteyksissä, ja mitta oli sama — siis ns. normivaihtelun sisällä.

Mutta joo, siis tästä istumisrupeamastahan tuo alkoi, joten kyllähän alkusyy sillai tiedossa on. Ja jonkun tosiaankin pitäisi runnoa ruoto kuntoon taas. Joka ei auta, ennen kuin alan istumaan kunnolla, koska siinä ei paljoa auta joskus ja harvoin tehdyt venyttelyt tai säännölliset röökipaussit.

Menin eilen matolla 10 min @ 6 km/h ja siihen heti perään crosstrainerilla toiset 10 minsaa sellaisella keskitason kuormalla. Sen jälkeen 5 min uudestaan matolla, mutta hiljaisella vauhdilla, olisikohan ollut 5,5 km/h.

Ideana ei ollut sen kummallisempaa kuin yrittää saada koipi liikkumaan ilman kovaa rasitusta, ja että liike ei pysyisi samanlaisena koko ajan. Itseasiassa se olisi pitänyt tehdä kolmella liikkeellä ja max 5 min per tyyli, ja kolmella sarjalla — mutta kun oli laiska.

Illalla kun aurinko oli matalammalla — itseasiassa klo 21 on täällä tällä hetkellä paras aika lähteä tien päälle, pärjää vielä teepaidalla — tein kolmen vartin kävelyn ja nyt ihan vaan rauhallisesti kävellen. Muuta en tehnyt kuin keskityin oikean jalkapohjan/nilkan liikkeeseen.

Tuota ennen oli kaksi tuntia ruohonleikkurin perässä laahustamista, mutta sitä en laske. Paitsi askellaskuriin :rofl:

Sen kilsan se taas kesti ja sen jälkeen umpiluuta ja läpsläps. Mutta ei se yhtä paha ollut kuin edellisiltana. Tai sitten vaan kuvittelen.

Rokotuskohta on edelleen kipeä. Mutta vain kun siihen koskee. Eli vasemmalla kyljellä ei voi maata.

2 Likes

Tänään eilisen malliin, melkein. Eli 10 minuuttia kävelyä @ 6 km/h, sitten crosstrainerilla 10 minsaa vitutukseen ja väsyneisiin reisiin saakka ja perään 2 km eli hiukka päälle 20 minsaa taas kävelyä matolla, mutta hiljaisella 5,5 km/h vauhdilla.

Sitten illan suussa nappasin kameran mukaan ja hiippailin hissukseen tietä pitkin ja poikkesin yhdelle oari vuotta sitten parturoidulle harjulle ihmettelemään puskien lisääntymistä. Meilläpäin näyttää leviävän vaahtera ja tammi, plus tietty tutummat haapa, leppä ja varsinkin pihlaja. Ja vadelma.

Vaahtera ja tammi hiukan ihmetyttää. Kai se on ilmaston lämpiämistä.

6 kilsaa ja joku tunti ja vartti vissiin. Kilometrivauhdit todella rauhallisia, keskiarvo taisi olla jossain löhes 13 minuuttia.

Olen joissain päivityksissä pariin otteeseen maininnut paskamäen. Pitkähkö mäki, jossa olen pariin otteeseen hakenut maksimisykkeen.

Tämä on toisesta suunnasta, selän takaa mäkeä jatkuu vielä muutama kymmenen metriä:

20210605-untitled-019

Ja alamäessä, kun tie häviää näkyvistä, niin se jatkuu:

20210605-untitled-044-2

Joo, aurinko oli laskemassa…

Tai sama mäki toisesta suunnasta:

20210605-untitled-048-2

Laakson pohja jää näkyvistä. Ja jos tarkkaan katsoo, niin näkee Minnankin :joy:

Noissa saa meikäläisen kunnolla hyvin nostettua sykkeen, jos siltä tuntuu.

2 Likes

Tossahan olisi hyvä päästellä hevosen kanssa laukkaa :joy:.
Suosittelen kokeilemaan.

Onko teillä jotain jorpakkoa lähellä?
Jos ratsastus ei nappaa niin kokeile suppailua. Sekin on hyvää tasapainotreeniä.

Vähän kova alusta laukalle. Onhan siinä aika paljon kylläkin kärryillä ajattu, en tosin minä. On vaan nykyisellään hiukan vaarallinen, koska kun ollaan ainoita nykyään, joilla on hevosia – vielä – niin kyläläisten ajovauhdit on nousseet. Jengi painaa tuossa mäessä kahdeksaakymppiä, koska joskus siinä saattaa olla talvella liukasta…

Meillä ei ole kuin yksi ratsukelpoinen. Ja sen selässä ei ole ollut kukaan kohta kolmeen vuoteen. Minä en ole se, joka menee kokeilemaan kuinka se pelittää.

Suppi ei ole minun juttuni. Kajakin voisinkin ostaa, jos olisi rahaa.

Vinguinko tässä ketjussa siitä, että Salomonit saa isovarpaan kipeäksi? Itseasiassa tuo juttu muuttui hiukan, ja se sai vakavasti kyseenalaistamaan mielenterveyteni ja muistamaan, että äiti meni Alzheimeriin.

Lopputalvesta, ihan kevään korvilla, tuo perkeleen russelikakara pilkkoi crocsini. Ei siinä muuten mitään, aika loppu ne oli jo muutenkin, mutta kun olivat ainoat. Silloin oli Nummelan cittarissa kaivettu esiin vissiin viime kesän viimeiset varastot ja jouduin ostamaan kokoa liian pienet. Painoivat ilkeästi, ylläripylläri, isovarpaan syrjää.

Samaan souviin sitten samainen russelikakara yritti kampata minut, kun purettiin kauppakasseja. Ei mitään uutta sinällään, mutta minulla oli käsissä viiden litran vesipönttö, joka tietysti putosi suoraan – arvaatteko – oikean isovarpaan syrjään ulkosyrjemmän päälle ja kynsivalliin.

Se oli aika kipeä jonkun aikaa. Kun samaisella russelikakaralla on joku pakottava tarve seistä, istua tai nukkua mun varpaiden päällä, niin ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun se valitsi väärän koiven ja osuessaan kipeään isovarpaaseen lähti kuin se kuuluisa hauki rannasta.

Onhan tuosta jo hiukan aikaa, mutta ei niin paljon. Pari kuukautta tai jotain. Sen verran kuitenkin, että olin jo iloisesti unohtanut koko asian.

Se tuli puheeksi vasta kun puristelin ja vääntelin varvasta enemmän ja päivittelin. että on se ihmeellisen kipeä ja juurikin tuosta kynsivallin vierestä – olenkohan jossain vaiheessa potkaissut sen johonkin tai jotain, kun hevosetkaan eivät ole aikoihin tulleen varpaille.

Minna sitten muistutti tapauksesta, Vaati tupakan verran, että sain tapauksen palautettua mieleen.

Joko en vaan piittaa tai sitten olen aidosti pehmenemässä nupistani…

Mutta pointti lienee se, että ei niissä Salomoneissa sillai mitään vikaa ole. Toki ne istuu jalkaan tiukasti, mutta niin juoksukenkien kuuluukin. Joten nyt arvailen, että viekö tässä iässä toipuminen tällä kertaa puoli vuotta vai vuoden…

2 Likes

Et ole päästäsi pehmenemässä.
Sinulla on vain aivan mahtava kyky unohtaa epäoleellinen :slightly_smiling_face:.
Kun vaiva on parantunut se on poissa mielestä.
Kun vitutus laantuu, et muista mikä alkujaan vitutti :joy:.

Toi on oikeasti lahja ja hyvä taito!

No, se on sitten aika unohtaa taas.

Vaihdoin sukat ja taapersin hetken keittiössä ympyrää Salomonit jalassa. Koska mitään ihmeellistä ei tuntunut missään, niin tien päälle.

Ilman sauvoja ja 1,5 km sellaista minulle keskitason reipasta kävelyä. Kun pääsin kulmakunnan ainoalle tasaiselle, niin vaihdoin kelloon Applen oman treeniapin ja yritin tehdä 6 minuutin kävelytestin – jota tuo madonsyömä omena ei ymmärtänyt.

Sitten rauhallista kävelyä 5 minsaa ja aloin oikein urheilemaan. 2 minuuttia hölkkää ja 3 minuuttia kävelyä. En tehnyt tuota kuin kolme sarjaa kun tulin takaisin tontille. Mutta se oli sen verran… vaivaton on todellakin väärä termi, mutta olo oli sen verran ok, että meinasin jatkaa samalla systeemillä nelisen kilsaa lisää (tupssa vaiheessa oli joku viitisen kilometriä mittarissa).

Mutta oli hiukan järkeä päässä ja päätin, että tämä saa riittää tältä erää (okei… minulla oli nälkä, kello oli siinä vaiheessa 22 ja päivän syödyt kalorit oli jossain 600 kcal paikkeilla).

Pointti oli siinä, että varvas ei kiusannut. Sitä ihmeellistä jalan kiertoa ei ollut. Juoksu oli helpompaa kuin koskaan – siis minun mittapuullani ja 2 minuuttia. Se mikä nyt häiritsee on molempien nilkkojen totaalinen puutuminen kilometrin kohdalla, mutta sen saattaisi niksauttaja saada kuntoon.

Polviin tuo hölkkä ottaa einen turhan paljon, jo noinkin surkean vähäisissä määrissä. Tekniikkakysymys hyvin pitkälle. Yritin muistella mitä minulle on kakarana opetettu tekniikasta, mutta se oli silloisilla piikkareilla tartanilla, ja olin muutenkin treeniringissä heittopussina, niin ei niistä opeista paljoa apua ole.

Summa summarum. Nuo Salomonit ei ole huonot. Jos osaisi juosta maastossa, niin ne saattaisivat olla jopa hyvät.

1 Like

Ruokavaliosta… hieman ajattelin yrittää ketoosia tällä viikolla. Se kaatui sitten siihen, että Minna toi duunista tullessaan tuoretta ruisleipää. Nyt on hiilarit niin korkealla, että ei var,aan painu ketoosiin :joy:

2 Likes

Koska edellinen valivali-ketju sai 100 viestiä täyteen, niin se linkittyy nyt tänne.

Eli tämä:

No, syö salmiakkia, lakritsia jne…

Tietysti voisinhan yrittää keksiä jonkun aiheen jolla saan sun paineet nousee vauhdilla :joy:.

Mulla nousee paineet, kun nuodet ellit ja kandit valittaa, kun niillä on raskasta ja miten niillä on paljon masennusta ja kasvanut itsemurhariski. Jep, mullakin rupeaa itsarihalut kasvaa kun kuuntelen tuota klo 02.00 yöllä.

Tuokin on jännä, että miespuolisilla ei vastaavaa ongelmaa ole.

No nyt eksyin aiheesta.
Syö enemmän niin siitä se paino taas nousee :smiley:.

Oletko jo ollut vesipaastolla?
Entä miten tuon ketoosin kanssa on?
Ja äläkä taas syytä Minnaa, että on ostanut jotain jota sinun oli pakko tunkea suuhusi.

1 Like

Se on nykyään aika helppoa. Ja ei, en tarkoita sinua, vaan että oma ärsyyntymiskynnys on poikkeuksellisen matala tällä hetkellä. Tiedän, että tämä kuulostaa ylimieliseltä ja laittamalla sen Katiskan face-ryhmään saisin sieltä häviämään välittömästi 100 ihmistä, mutta maailmassa on tällä hetkellä liikaa idiootteja ja minulla on kohtuullisen kehno sietokyky idiootteja kohtaan.

Ei, en tarkoita osaamattomia. He ovat eri asia. Ei se, että kakara ei osaa lukea, tee hänestä debiillä. Hän ei ole vaan oppinut lukemaan.

Yksi suurimpia syitä siihen miksi vietän niin vähän aikaa naaman puolella nykyään ja silloin kun vastaan, niin joudun aika usein harrastamaan sellaista pakotettua häivähdystä asiallisuudesta.

Silloin kun se yksi eläinlääkinnän lahja maailmalle jakoi tuon eläinlääkärien itsarit faceen, niin heiluin rajamailla, että räjähdänkö suoraan nauramaan vai vittuilenko heti. Voi kyynel - siis tarkkaan ottaen mikä tekee eläinlääkärien elämästä tolkuttoman kestämätöntö – puolet siitä kouluajasta, mitä muut vastaavat käyvät vai onko ihan vuorotyö nyt se tappava tekijä? Vai eikö rahaa tule tarpeeksi?

Vai eikö matemaattisesti suuntautuneet kympin etupenkin tytöt kestä psyykkisesti arkea ja asiakaskohtaamisia?

Mutta ei, ei se paineiden nosto tällä tavalla oikein toimi :sneezing_face:

Tämä on asia, jonka kanssa painin. Kun en minä läskiä halua. Minä haluan, että se vesi menisi johonkin muualle kuin virtsarakkoon.

Mutta – jos on taas pakko ajatella koirien kautta, niin kyllähän minä tiedän miten wash-out koira, jopa lievä hoidetaan. Ja se hoidetaan nimenomaan (elektrolyyttien lisäksi) ruualla ja rasvalla. Ideana on juurikin se, että ruuan neste kiertää hitaammin.

Se mitä kaikki tekee, myös minä, on että vedetään tiskille eteen kuusi isoa tuoppia, litkitään ne ja sitten vingutaan, että pissittää.

Minua vaan ärsyttää kaksi asiaa:

  • kun mikään ei muutu, niin mikä muuttuu, että nestetasapaino hajoaa

Okei – olikin vaan yksi asia, mutta se ärsyttää tuplasti.

Syytän. Se on innostunut syömään voisarvia kermavaahdolla ja mansikoilla. Yritä siinä sitten ketoosia.

Taitaa paastoajatus olla telakalla siihen asti, että saan jonkun tolkun tähän nestetasapainoon. Tiedä häntä muutenkaan kuinka järkevä se on tehdä helteellä. Tai helle ja helle… meillä on nyt tasaisen pilvistä ja niin kylmä, että jouduin vetämään pitkät housut jalkaan.

Joo, tosi kylmä. +24 :rofl:
Hemmetin äkkiä lämpimiin keleihin tottuu. Ottaen huomioon, että ei siitä niin montaa viikkoa vielä ole kun +10 tuntui helteeltä.

2 Likes

Ja tarkkaan ottaenhan, kyllähän syömisessä muutama asia muuttui.

Aamupala jäi pois. Menin pelkällä kahvilla. Eli tipautin puuron ja muna/pekoni/raejuusto aterian, vuorottelin noita. Lisäksi ruuan syöntikertojen määrä kokonaisuutena laski. Oikeammin syöminen painottui isompiin annoksiin ja myöhäisempään iltaan. Samaten salaattien ja raasteiden syöminen puolittui.

Mutta… tuo aikajana on ihan pahuksen epäselvä. Tosin, vuodenaikakin muuttui.

1 Like

Viesti siirrettiin ketjuun: Juhannuksen kunniaksi: katkoksia serverillä