50/50: kuivamuonan minimimäärä

Suurin ongelma ihmisillä näyttäisi olevan, että

  • ei tiedetä paljonko koira tarvitsee
  • ei osata prosenttilaskuja

Anteeksi, jos sanon tämän ilkeänoloisesti, mutta tarpeen löytää Katiskasta haulla — voi kokeilla mitä löytää hakutermillä kalsiumin tarve. Prosenttilaskujen kohdalla voi yrittää hakua — arvatteeko? — esimerkiksi prosenttilasku.

Joten ei kyse ole osaamisesta. Kyse on siitä, että ei edes yritetä.

Mutta kerrataan ja otetaan esimerkiksi koiranomistajien eniten murehtima asia, joka on myös kaikista merkityksettömin: pennun kalsiumin tarve.

Pennut nimittäin hieman rikkovat negatiivissävyistä toteamusta, että kyse tietämättömyydessä olisi halusta. Nimittäin pennun tarpeita ei oikein löydä mistään. Kun ei tiedä paljonko pennun olisi saatava, niin mikään prosenttilaskutaito ei riitä.

Ensimmäinen sääntö on, että käytetään pennun oletettua aikuispainoa. Usein kannattaa käyttää nyrkkisääntöä, että

  • narttupennulla käytetään emän painoa
  • urospennulla käytetään isäuroksen painoa

Tuo perustuu siihen, että pennun tarvetta ei itseasiassa tiedetä. Useimmin käytetty pennun kalsiumin tarve on itseasiassa pikkupennun saanti emän maidosta. Siitä ei ole suurtakaan iloa edes luovutusikäisellä.

Pennun tarve muuttuu koko ajan sen kasvun mukaan. Kalsiumin tarve grammatasolla itseasiassa lisääntyy koko ajan, kun mennään kiihkeän kasvun suuntaan. Ihan siksi, että uutta luuta rakennetaan koko ajan ja oman osan vaatii myös kaikki rakennettava lihaskudos.

Koska pennun paino kasvaa saman aikaisesti, niin per painokilo laskettuna saanti silti näyttäisi laskevan — vaikka pentu syö enemmän koko ajan, niin paino nousee vieläkin enemmän. Siksi per metabolinen, aineenvaihdunnallisesti aktiivinen, painokilo laskettu tarve laskee.

Saattaa tuntua hankalalta, ja tämä saattaa tuntua vielä sekavammalta:

  • suhteellinen tarve laskee kasvun myötä
  • aidoissa grammoissa tarve nousee kasvun myötä

Kun mietitään tuota arjen vaatimuksissa, niin pennun tarve muuttuu joka viikko, joskus jopa päivittäin. Siksi sitä ei kannata, eikä voi laskea. Lisäksi tarvelaskut ovat ravitsemustieteen teoriaa. Se mikä kiinnostaa, on käytäntö.

Käytäntö taasen kertoo, että kun kasvavalle pennulle annetaan kalsiumia aikuispainon mukaan, niin katetaan koko ajan tarve riittävissä määrin.

Nyt tiedetään miksi käytetään aikuispainoa.

Leikitään, että meillä on aikuisena 4 kg painava kääpiön pentu.

Sen tarve ajatuksella, että saadaan taatusti riittävästi aina ja joka vaiheessa, on noin 160 mg/kgEP.

  • 160 mg x 4 kg = 640 mg = 0,7 g

Käytetään kuivamuonaa, josta valmistaja on ilmoittanut kalsiumpitoisuudeksi 1,2 %.

Koska aiheena on koiran 50/50-ruokinta, eli käytetään kuivamuonaa ja lihaa, niin lasketaan paljonko ruokaa on annettava vähintään, että saadaan 640 mg kalsiumia.

Piipahdetaan Katiskassa vilkaisemassa prosenttilaskujen muistilappua:

Nyt halutaan tietää, että mistä luvusta 1,2 % on 0,7 grammaa?

  • 100 x 0,7 g / 1,2 % = 58 g = hieman päälle desi

Joten desi päivässä kattaa sellaisen pennun kalsiumin tarpeen koko kasvuajan, jonka aikuispaino on noin 4 kg.

Nyt aletaan menemään taas vaikeampiin asioihin, joita ei oikein selitetä missään. Ei edes Katiskassa. Ihan siksi, että en halua antaa liikaa köyttä, johon voi hirttää itsensä.

Juuri laskettu määrä on sellainen, että pentu saa riittävästi kalsiumia riippumatta sen aidosta tarpeesta (jos ei tarvita, niin saadaan luupaskaa; tarve katetaan jopa äkillisessä tilanteessa ja melkin kaikki hyödynnetään). Se on siis sellainen kerta kiellon päälle annos.

Lisäksi se ei vaadi D-vitamiinia imeytymiseen.

Koiran biologinen tarve on kuitenkin matalampi. Laskettu määrä kun on sellainen, että suurinta osaa ei imeytetä. Koskaan.

Jos koira saa D-vitamiinia sen 0,7 µg/kgEP, niin kalsiumia aidosti tarvitaan vähemmän. Aika paljonkin vähemmän. Aletaan olla tilanteessa, että kun D-vitamiinin saannista huolehditaan, niin riittävä annos onkin vain puolet lasketusta: puolen desiä kuivamuonaa päivässä.

Tuo pätee niin sanotusti normaaliruokinnassa. Jos koira harrastaa jotain fyysistä, kuten vaikka agilityä, niin asia muuttuu ja saattaa olla järkevää antaa kalsiumlisää.

Kuten aina nyrkkisäännöissä, kuten että 1/3 säkin suositusannoksesta riittää 50/50-ruokinnassa niin, että makromineraaleista ei tarvitse piitata, alkaa hieman hajota hyvin pienissä ja suunnattoman suurissa roduissa. Ääripäissä asiat kannattaa aina tarkistaa.

Ootkos @Jagster tutkinut missä nappulassa olis eniten kalsiumia 50/50-ruokintaa ajatellen?
Jos ajatuksena nappulaa antaa sen verran että kalsiumin tarve täyttyy ja millään muulla arvolla ei väliä?

No voi kyllä olla aika mahdoton homma kun nappuloita miljoona erilaista. Pisti vaan miettimään kun meillä tätä ruokintaa harrastaa kaksi kääpiökoiraa joilla nappulaa sais olla vaan sen verran että just kalsium täyttyy ja loppu ruoka lihaa. Ja kääpiöillä kun ei ruokamäärät päätä huimaa muutenkaan.
Canagan lammas-napuissa on 2.4%, sen korkeampaan en oo itse törmännyt.

Eli voisi antaa vähiten kuivamuonaa? En ole. Mutta Canagan taitaa tosiaan olla sieltä korkeimmasta päästä. Ja eikös Purenaturaleissakin ole yli 2%?

No siis juuri tämä oli ajatuksena :grin:

Pure naturalin lammasversiossa näytti olevan tasan 2.

Täytyykin itse alkaa tutkimaan, tietysti asiaa helpottaa se kun siipikarjaa ei tarvii ottaa mukaan niin ihan niin paljon ei oo tutkittavia pusseja :ok_hand: