29 sekuntia 550 yrd/503m alitettiin Irlannissa

Irlannissa on pitkään pidetty 29 sekunnin alitusta 550 jaardilla eli 503 metrillä haamurajana, jota ei hevin eikä bluesilla rikota. Monet, minä muiden mukana, in odottanut jo pitkään sen rikkoutumista, koska 29,50 alle juoksevia on aika paljon ja 29,20 tason koiriakin riittävästi.

Jotkut ovat ehdottaneet, että Dublinin Shelbourne Parkin profiili (ja myös radanhoito) on sellainen, että siellä on mahdotonta juosta riittävän lujaa.

Rataennätys vaatii aina sen, että kaikki napsahtaa kohdilleen. Riittävän nopea koira on tietysti selviö, mutta sen lisäksi

  • radan täytyy olla nopea
  • lähdön täytyy olla epätasainen
  • sään täytyy olla suosiollinen

Helteessä ja isossa finaalissa ei koskaan rikota rataennätyksiä.

Irlannin Derby on Euroopan suurin kilpailu millä tahansa mittapuulla verrattuna mihin tahansa koiraurheiluun. Ja se on pitkä, kuukauden verran. Tarkoittaa sitä, että Shelbourne Parkissa yleensä ns. kynnetään rata alkueriin, siitä tehdään pehmeä, jotta se oli kaikkien erien jälkeen ja niiden vaativan lanauksen ja kastelun jäljiltä mahdollisimman nopea finaali-iltana.

Alkuerissä ei tyypillisesti mennä kovaa, vaikka koirat ovatkin yleensä… tasoltaan vaihtelevia. Toki se lähdön vauhti riippuu tuuristakin sen suhteen mitä koiria on joutunut yhteen, mutta silti. Koska jonojuoksu, tai ainakin piikkipaikka ykköskaarteessa, on perusvaatimus rataennätyksille, niin siltä osin alkuerä on otollinen. Mutta se rata…

Nyt Irlannissa on satanut (hupsistakeikkaa, onpa yllätys syksyllä tuossa homeen luvatussa maassa; ei se vihreän saaren titteli luonnosta tule), joten ratakaan ei ollut niin hidas kuin yleensä Derbyn alkuerissä.

Lopputuloksena 29 sekunnin haamuraja rikkoutui ajalla 28,99.

Suoritus ei ollut kaunis. Joten siltä osin parannusta saattaa olla vielä odotettavissa. Tai sitten ei.

Kun jokin raja rikotaan, niin jostain syystä sitä on usein kuukauden kuluttua parannettu. Jonka takia innokkaimmat jossittelijat säätävät vedonlyöntiään finaalia ajatellen. Tarkemmin ajatellen, vedonlyönti on tismalleen samanlaista kuin sijoittaminen - mennään taikauskolla, luuloilla ja toiveilla. Ja sitten hävitään.

Intomielisimmät paddyt hehkuttavat miten Irlantilainen jalostus on tullut takaisin. Voittojuoksun tehnyt Pestana on brindle ja kolmannen polven irlantilainen.

Tuo vaatinee hieman avaamista. Maailmassa dominoi kymmenen vuotta sitten kaksi urosta niin vanhvasti, että luokkaa yli 50 % kaikista syntyneistä pennuista oli niiden sukulinjaa - joko suoraan tai toisessa polvessa. Toinen oli dominantti musta ja toinen periytti muuten vaan vahvasti mustaa. Jonka takia joka puolella oli vaan mustia greyhondeja ja Irlannissa ennen yleiset väistyvämmät värit brindle ja fawn harvinaistuivat.

Sivuhyppy. Tuo oli, laskentatavasta riippuen, 1850-luvun jälkeen kolmas tai neljäs geneettinen pullonkaula. Joka kerta sinällään pysähtynyt rotu on ottanut loikan eteenpäin ja ihan ilman ongelmia - kun aina se hävinnyt geneettinen materiaali ei ole ns. tarpeellista. Joten ymmärtänette, että kun puhutaan jostain 10 000 pentueesta per uros ja kannan rajoittuminen 80 prosenttisesti kahteen uroslinjaan, niin en jaksa oikein innostua matadorpuheista kolmen pentueen jälkeen tai höpinästä sukukatokertoimien kohdalla kun joku löytää kahdeksannesta polvesta saman koiran ilmentymän tuplasti.

Kyllähän se tiedettiin, että brindle palaa, kun linjat sekoittuvat. Tai no, tyypillisen paddyn jalostusosaaminen on tasolla, että harakka ei astu varista, joten vain greyhound tietää koska greyhoundilla on päivät kohdallaan ja lammaskoira tietää lammaskoiran (haluaako joku heittää arvauksen mistä Irlannissa rotuun tuli eriväriset silmät ja colliekaulus…)

Pestanan irlantilaisuus on suhteellinen juttu. Kolme sukupolvea on siitetty Irlannissa Irlannissa syntyneistä koirista, mutta muutoin sen sukutaulu juontaa australialaisiin ja amerikkalaisiin koiriin. Toki, joka maassa on erilainen tarve ja suositaan hieman erilaisia koiria, joten äkkiä koiratyyppikin mukautuu.

Niin tai näin, niin 29 sekunnin raja on rikottu. Se vei sellaiset lähes 90 vuotta ja kehitys aloitettiin jostain 34 sekunnin tasosta.

Vimtti-ihmisille, tai ainakin greyhoundharrastajille, 29 sekunnin rikkoutuminen lienee helpommin hahmotettavissa Tampereen Kaupin 480 metrin kautta.

  • Suoralla muunnoksella aika olisi 27,66
  • Kun tasataan ajanoton erot, niin ollaan lähellä 27 sekuntia