128: Koiran munuaisruokinta (podcast)

1 Like

Pieni sivujuonne munuaisten vajaatoiminnan hoitamisessa eläinlääkinnän puolella, eli fosforirajoitus:

1 Like

Facen puolella törmää muutamaan asiaan koko ajan. Kuten vanhoihin tuttuihin ruokavalion merkitykseen estämässä tai hidastamassa koiran munuaisten vajaatoiminnan etenemistä, tai munuaisten vajaatoiminnan asteista. Masentavaa on se, että osa koirista paranee munuaisten vajaatoiminnasta — masentavaa siksi, että se on mahdotonta.

Vajaatoiminnan asteet

Koiran munuaisten vajaatoiminnassa puhutaan eri asteista, aivan kuten ihmisilläkin. On lievää ja siitä sitten päästään vakavimpaan. Riippuen ihan kaaviosta, niin ne voidaan jakaa joko kolmeen tai viiteen portaaseen.

Ongelmantynkää on siinä, että munuaisten vajaatoiminta joko on tai ei ole, siis sairautena. Kun toimivan munuaiskudoksen määrä on tipahtanut noin 20 prosenttiin, niin munuaiset eivät enää kykene kahteen päätehtäväänsä:

  • ravintoaineiden kierrätykseen takaisin aineenvaihdunnan tarpeisiin
  • ylimäärän poistamiseen

Se alkaa tekemään sitä, jota munuaisten vajaatoiminnassa pelätään: eri aineita alkaa kertymään, koska niitä ei saada säätelyyn mukaan.

Silti koko ajan kyseessä on ihan sama munuaisten vajaatoiminta koko ajan, ihan asteista riippumatta.

Kun lääkäri sanoo, niin on lievä munuaisten vajaatoiminta, niin yrittää sanoa, että siitä jäljellä olevasta 20 prosentista on tuhoutunut vasta vähän. Kun hän sanoo, että koiralla on vakava munuaisten vajaatoiminta, niin hän yrittää sanoa, että suuri osa siitä jäljelle jääneestä 20 prosentista on tuhoutunut.

Kyse on oireiden vakavuudesta, mutta sairaus on koko ajan sama. Ei se ole muuttunut mihnkään. Se oli ihan sama sairaus jo silloin kun oireita ei vielä ollut.

Munuaisten vajaatoiminnan asteluokittelu tarkoittaa vain ja ainoastaan kahta asiaa:

  • se kuvaa kuinka paljon ongelmia sen jäljelle jääneen 20 proosentin munuaiskudoksen tuhoutumisesta seuraa
  • se pyrkii ennakoimaan kuolinriskiä

Ruoka ja munuaiset

Koirien kidney-ruuat ovat puhdas kusetus. Edelleenkin jos joku yrittäisi samaa ihmispuolella, niin siitä seuraisi vakavia sanktioita myyjälle.

Eläinlääkärit kuitenkin hoitavat kissa- ja koirapotilaitaan noilla, käyttäen apuna toista kusetusta, fosforisiepparia. Jos ihmislääkäri tekisi saman, niin hän olisi äkkiä tappavan hoitovirheen takia entinen lääkäri (tai pitäisi olla, mutta kun jättää ihmispotilaan syöpätutkimukset vilkaisematta ja siksi potilas kuolee, niin siitähän seurasi vain varoitus ja merkintä).

Myös humaanipuolella rakennetaan ruokavalioita, joten onko sekin kusetusta? On ja ei ole. Se kun riippuu siitä mitä tehdään, miten tehdään, miksi tehdään ja mitä potilaalle väitetään.

Yksi asia on syyytä pitää kirkkaana mielessä. Ruokavaliolla ei estetä eikä hidasteta munuaisten vajaatoiminnan etenemistä. Niissä tapauksissa, jotka minä tiedän, eläinlääkäri nimenomaan esittää tämän väitteen.

Se on raskas väite. Koska jos omistaja kieltäytyy ostamasta moista ihmeruokaa lemmikilleen, niin eläinlääkärin väitteen mukaan hän silloin aiheuttaa munuaisten vajaatoiminnan etenemisen ja lemmikkinsä kuoleman — mutta onneksi eläinläääkäri pystyy myymään omalta vastaanotoltaan moisen ihmebantulääkkeen.

Ravinnolla pyritään yhteen ja vain yhteen lopputulokseen: vähentämään ravinnon aiheuttamaa suodatus- ja eliminaatiotarvetta munuaisissa. Yksi tunnettu on kalium, koska mineraalien säätely kärsii. Mutta siinäkin kyse on kuitenkin määrättyjen elintarvikkeiden välttelyssä, ei varsinaisesta ravintosuunnittelusta.

Fosfori on toinen, mutta paljon epätoivoisempi. Ei siitä sen enempää, koska fosforista on jo juttu Katiskassa. Linkki löytyy ketjusta.

Ravinnolla on kuitenkin huomattavan vähäinen merkitys niiden kertymien vähentämisessä, jotka aiheutuvat munuaisten vajaatoiminnasta. Ravinto ei aiheuta, ravinto on seuraus.

Siksi ihmispotilaat ovatkin niin kusessa ja jännittävät, että kuinka nopeasti munuaisten tuhoutuminen etenee.

Hieman voidan ruualla tehdä, mutta pääosin kyse on koko ajan kahdesta sinällään simppelistä toimenpiteestä, jota olen selittänyt iät ajat:

  • ei liioitella missään
  • pyritään perustarpeiden tyydyttämiseen lajityypillisellä ravinnolla

Ihmisillä se tarkoittaa lautasmallia. Ei se, että ihmisellä on munuaisten vajaatoiminta tarkoita sitä, että hän osaisi syödä ylipäätään.terveellisesti.

Koirilla se tarkoittaa aivan samaa — mutta koirien lautasmallilla. Ja taas: vilkaiskaapa eläinlääkärin määräämän munuaisruuan raaka-aineita JA ravintoarvoja…

Munuaisten paine tulee pääosin omasta aineenvaihdunnasta. Suurin osa proteiineista tulee oman elimistön korjamisesta ja huollosta. Suurin osa mineraaleista tulee solujen hajoamisesta, ja usein pH:n ylläpitämisessa, nestetasapainon säätelyssä ja muussa puskuroinnissa.

Kun leikataan noiden saantia, ja munuaiset hoitavat säätelyn vajaasti, koska talteenotto JA poisto on kärsinyt, niin ollaan tilanteessa, jossa mm. kaliumia seurataan. Ainakin ihmisillä. Koirillahan seuranta-ajat ovat tyypillisesti kuukausien luokkaa.

Kun mietitään yhtä nippeliä, kaliumia, niin kannattaa koko ajan muistaa, että koiran tarve sille on suurempi kuin kalsiumille.

Koska ravinnon saannit ovat melko vähäisiä kokonaiskuvalle, ja koska paine tulee aineenvaihdunnasta, niin ihmisillä sitten siirrytään jossain vaiheessa dialyysiin ja lopulta elinsiirtojonoon. Koirille tilataan paljon aikaisemmin lopetusaika.

Parantuvat munuaisten vajaatoiminnat

Munuaisten vajaatoiminta on parantumaton sairaus, joka etenee, mutta etenemisvauhti on yksilöllistä.

Silti eläinlääkärit hehkuttavat osassa tapauksia, miten ”erikois”ruuilla on saatu sairaus parannettua ja labra-arvot normalisoitua.

Tuo on luokkaa ihme, ja harmi, että eläinlääkärit eivät ole markkinoineet samaa ihmispuolelle, koska sillä saataisiin vahva kansanterveydellinen tulos aikaisekseksi.

Kyllä, tuo temppu onnistuu nimenomaan munuaisruuilla. Ei siinä ole mitään mystiikkaa — minä olen tehnyt saman useasti. Ero on siinä, että minä selitän asiakkaille mistä on kyse. Eläinlääkäri ei — ymmärrettävää, koska silloinhan diagnoosi kaatuisi.

Munuaisten vajaatoiminta ei parane. Piste. Silti sitä aika ajoin parannutaan. Täytyykö tämä tosiaan vääntää rautalangasta? Tuo ristiriita johtuu siitä, että ei ole missään vaiheessa ollutkaan mitään munuaisten vajaatoimintaa sillä merkityksellä, kuin mitä se diagnoosina pitäisi olla.

Kyse on aina:

  • elimistön muusta häiriötilasta (kuivuminen ylikuumeneminen, ylirasitus, muu tulehdus…)
  • raja-arvosta

Ensimmäinen syy selittää sen miksi helteet lisäävät munuaisdiagnooseja. Kuin myös sen miksi fyysisesti aktiiviset ovat alttiimpia. Silloin kyse on vain omistajan töpistä ja arvot palautuvat, kun varsinainen vika korjataan.

Tämä oli greyhoundeissa niin yleistä, että osa kantoi mukanaan lappua, jossa oli tutkimusviitteineen greyhoundin tyypilliset arvot ja mistä poikkeamat johtuvat.

Omakohtainen pahin tapaus oli, kun lekuri kieltäytyi hoitamasta metabolista asidoosia, koska koiralla oli terminaalivaiheen munuaisten vajaatoiminta ja lopetus olisi ainoa vaihtoehto.

Vaati suuttumisen, että hän suostui siiihen hoitoon mitä minä halusin. Mutta aika tarkkaan seurasin mitä hän koiran tökkäsi. Ja kyllä, kahden päivän päästä lähetin hänelle uudet labrat ja kysyin miten koira on voinut parantua moisesta. En saanut koskaan vastausta, joka ei yllättänyt.

Okei, eksyn taas hiukan sivukujille.

Raja-arvot ovat yleisin syy. Ilmeisesti Viikissä ei enää opeteta labrojen tulkitsemista. Tai sitä ei koskaan kysytä missään tentissä, jonka takia yksikön tuleva kandi ei niitäkäään perusteitta viitsi opetella. Muuta selitystä en keksi.

Käytännössä labra on aina sama tehdään se sitten ihmiselle, hevoselle, kissalle, koiralle tai greyhoundille. Eläinlaji määrää vain raja-arvot.

Jotta rajat saadaan määriteltyä, niin täytyy ensin selvittää eläinlajin tyypilliset arvot. Koirilla se tarkoittaa käytännössä komboa, jossa on yhdistetty

  • beagle
  • 15 kg paino
  • labraolosuhteiden lämpötila ja rasitus (suomeksi: sohvakoira)
  • noin 24/14 kuivamuona
  • SDMA on ihmisiltä

Osa maailman isoista eläinsairaaloista, yleenä aina yliopistoon kytketty, käyttää omissa labroissaan omia rajojaan. Se on yksi syy siihen miksi labrt eivät ole aina 1:1 vertailtavissa. Mutta kaupalliset nojaavat noihin perusteisiin.

Tarkoittaa sitä, että kun koira poikkeaa jostain noista alkuasetelmista riittävästi ja muutos vaikuttaa millään tavalla munuaisin liittyviin mittauksiin, niin raja-arvot ei päde.

Siinä vaiheessa sitten koira saa munuaisten vajaatoimintadiagnoosin, koska palkki tai kaksi on punaisella.

Kyllä, tällä tasolla koirien diagnosointi on turhan laajasti nykyään. Eikä tämä päde pelkästään munuaisarvoihin, vaan samaa törmää ihan kaikessa koko ajan. Siksi koirat, joilla ei ole anemiaa, saavat anemiadiagnoosin. Tai koira, jolla on kilpirauhasen vajaatoiminta, saa terveen paperit.

Se parantamistemppu ei ole sen kummallisempi kuin laittaa koira mitta-arvojen edellyttämiin rajoihin.

  • testataan aidot paastoarvot, ei joku 12 tunnin väli, jolla saadaan kuivamuonalla olevilla ruuansulatuksen arvot
  • siirretään koira laihalle kuivamuonalle
  • pidetään se levossa

Yleensä kolme päivää ennen kontrollia on riittävä aika saada elimistö tasaantumaan. Ja hupsista, meillä on käsissä munuaisten vajaatoiminnasta parantunut koira.

Ja jos nyt koet tarpeelliseksi närkästyä ja aloittaa hirvittävän paatoksen miten juuri sinun koirallasi oli munuaisten vajaatoiminta, niin annan kaksi vinkkiä:

  • lue juttu uudestaan, ajatuksella
  • jos edelleenkään et ymmärrä mistä tämän otsikon alla on kyse, niin kysy

Mutta se, että sinä et ymmärrä, ei tarkoita sitä, että asia olisi väärin. Se tarkoittaa vain sitä, että et ymmärrä eikä keuhkoamisesi muuta kumpaakaan asiaa.

Ihan oikeasti — en ymmärrä miksi nykyään on lähes pakko laittaa tämä loppukaneetti ihan kaikkeen.

1 Like