116: Ruoka, menetetty mahdollisuus (podcast)

Alunperin julkaistu: 116: Ruoka, menetetty mahdollisuus (podcast) | Katiska

Koirankoulutus ei ole ominta alaani, mutta en ole aivan täysi ummikkokaan. Varsinkin kun yhdistetään ruoka ja kouluttaminen, niin aletaan lähestymään ominta alaani.

Kevät tuo kurjet, hyttysen ja pääskyset – nimenomaan tuossa järjestyksessä. Kevät tuo myös koirakoulujen mainokset facebookin syötteeseen, ainakin jos kontaktipinnoissasi on yhteyksiä koiriin. Kohdentaminen on jännä juttu.

Mainokset ovat aina omalla tavallaan kärjistyksiä, myös silloin kun ne piilotetaan bloggauksiin. Ei siinäkään mitään uutta ole, tunnetaan myös sisältömarkkinointina. Mutta kärjistykset ja niiden pyrkimys luoda ongelmia, joihin saa sitten rahalla korjaussarjan, pitäisi tunnistaa. Se on hankalaa sisältöpuolella, koska aina ei ole niin selvää kerrotaanko aidosti asiaa, jota halutaan myydä, vai sellaista asiaa, joka myisi. Nuo eivät ole sama asia.

Palkkojen valinta pitää valita koiran mukaan, eikä suinkaan pakottaa koiraa väkisin palkkamuottiin, jonka omistaja on valinnut. Rajulla kärjistyksellä voidaan sanoa, että seurakoirapuolella makupalat ovat toimiva palkka, koska koirien luonteissa ei ole enää muuta kierroksilla toimivaa kuin ruoka. Käyttösuuntautuneissa taasen palkkana toimii aivan kaikki muu paitsi ruoka. Mutta ei elämä toki aivan noin mustavalkoista ole.

Silti makupalojen käyttöä kannattaa aina harkita, tai ainakin miettiä vaihtoehtoja, eikä ruoka ole milloinkaan palkka – paitsi muutamassa tarkkarajaisessa poikkeuksessa.

Ruokaa ei myöskään käytetä aktivointiin. Muutoin joudutaan tilanteeseen, jossa koira elää syödäkseen, ei syö elääkseen. Toinen ongelma on siinä, että aktivointia ruualla käytetään antamaan omistajalle illuusio siitä, että koira elää hyvää koiranelämää, koska sen täytyy puuhata koko hereilläoloaika.

Pahinta on, jos omistaja tarvitsee ruokaa saadakseen koiransa huomion.

Ruoka on ruokaa, eikä ruualla leikitä – se syödään. Harmaata aluetta ei ole.