10 välttämätöntä retkeilytarviketta

Vuonna 1974 Yhdysvalloissa esiteltiin kirjassa Mountaineering: The Freedom of the Hills (kolmas painos) käsite 10 essentials — 10 välttämätöntä tarviketta, oikeammin tarviketyyppiä, jotka jokaisella retkeilijällä ja vaeltajalla pitäisi aina olla mukana. Niiden idea on tarjota mahdollisuus henkiinjäämiseen, jos jokin menee pieleen, kuten eksyttäessä.

Useimmat tarvikkeet ovat sellaisia, jotka ovat joka tapauksessa mukana. Osa on sellaisia, joita harvempi kantaa mukanaan, ainakaan päiväretkillä Suomessa. Lisäksi suurimmassa osassa osassa ongelman tynkää on siinä, että reppu tai rinkka täytyy olla mukana ja tallessa.

Kymmenen välttämättömyystarvikkeen lista on kuitenkin sinällään perusteltu, vaikka se perustuukin pahin mahdollinen skenaario ajatteluun, eikä niiden kuljettaminen sinällään nosta pakkauksen kokoa ja painoa. On kuitenkin muistettava, että lista on alunperin ollut enemmältikin sisällöntuottoa, osa kirjaa, aikana, jolloin länsimaissa liikkuminen liikkumisen takia löi itsensä läpi. Se, että kyseessä on ollut omanlaistaan markkinointia ja tarpeen rakentamista, ei kuitenkaan poista ajatuksen ideaa.

Mutta jos sitoo ehdottomuudella kätensä vain siksi, että joku joskus jossain on sanonut jotain, niin menee yhtälailla pieleen, kuin jos ei ajattelisi asiaa ollenkaan. Lista on suhteellinen, eikä kaikilta osin aina ole sopiva Suomen olosuhteisiin ja kaikkiin vuodenaikoihin. Esimerkiksi aurinkosuojaa tuskin Suomessa tarvitsee talviretkeilyssä Lapissa, mutta kesällä vesiliikkumisessa se on ehdoton — jos ei ole sateinen kesä. Lisäksi vettä yleensä löytää — ellei se ole vaikka sinilevän tai Talvivaaran raiskaamaa, jolloin mikään vedenpuhdistusjärjestelmä ei auta.

Alkuperäisempi lista

10 välttämättömyystarvikkeen lista on aikojen saatossa hieman muokkautunut ja nykyaikaistunut, ja tällä hetkellä ”alkuperäinen* lista on Mountaineering-kirjan yhdeksännestä painoksesta vuodelta 2017.

  1. navigaatio
  2. valo
  3. aurinkosuoja
  4. ensiapu
  5. puukko/teräase
  6. tulenteko
  7. suoja
  8. ruoka
  9. vesi
  10. vaatteet

Listaa on jatkettu tai muutettu, riippuen asiayhteydestä ja mitä on haluttu painottaa. Esimerkiksi

  1. hätäsuoja
  2. merkinantovälineet
  3. vessapaperi

voisivat olla 10 välttämättömyysvälineen jatkeita. Mutta tietysti jos ns. alkuperäistä ryhmittelyä laajentaa, niin hätäsuoja on minusta hyvin pitkälle sama kuin suoja, vaikka ne usein mielletäänkin eri asioiksi. Samaten merkinantovälineet mahtuvat halun mukaan joko ryhmään ensiapu tai navigaatio. Ja vaikka vessapaperi ei olekaan välttämättömyystarvike henkiinjäämisen suhteen, niin se helpottaa elämää paljon. Ja voihan sen mieltää sytykkeeksikin (toimii muuten ihan pahuksen huonosti siinä).

Osassa listoja löytyy vielä yksi ryhmä lisää:

  1. henkilökohtaiset tarvikkeet

Sen voi tulkita miten haluaa, mutta useimmiten se viittaa vaikkapa lääkitykseen.

Käytännön toteutukset

Navigaatio tarkoittaa mitä tahansa tapaa, jolla suunnilleen saisi selvitettyä missä on ja minne on matkalla. Useimmilla se tarkoittaa nykyään kännykkää tai muuta GPS-laitetta. Toimiva systeemi, jos akku ei kuole, netti on saatavilla eikä onnistu puhelintaan hukkaamaan tai rikkomaan.

Kannattaa ostaa pieni kompassi sekä printata alueen kartta mukaan. Ja opetella käyttämään sitä kompassia ja karttaa. Olen törmännyt hämmästyttävän usein ympäristössäni siihen, että kompassin käytöstä ei ole pienintäkään hajua ja kartan lukeminenkin on ylitsepääsemätön haaste.

Valo tarkoittaa otsalamppua. Ensimmäisen syksyn melontaretkellä Vanjoella onnistuin arvioimaan väärin matkan ja ajan. Pimeä yllätti ja ainoa valonlähde oli puhelin. Kyllä sillä pärjäsi, mutta kun akku alkoi olla alhaisilla prosenteilla, niin huumorintaju alkoi olla yhtä alhainen. Töpeksin silloin muutoinkin nousemalla joen väärälle rannalle, joten nouto venähti ja ajokilometrejä tuli rutkasti liiikaa.

Varaotsalamppu ei ole huono idea. Sen ei tarvitse olla mallia kallein mahdollinen, kunhan siinä palaa valo. Se, että minkäänlaisia luxeja löytyy, vaatii sähköä. Joten ryhmään kuuluu myös patterit tai varavirtalähde. Tässä ollaan painon suhteen hieman mielenkiintoisessa tilanteessa, sillä patterilampun ostamisessa ei ole sinällään mitään mieltä, vaan se pitäisi olla USB-ladattava. Se taasen vaatii varavirtalähdettä.

Isommat akkupaketit painavat. Mutta ei olisi välttämättä typerin vaihtoehto kuljettaa yhtä pientä ja kevyttä varavirtapakettia mukana hätätapauksia varten. Ei moisella nykyaikaista puhelinta täyteen lataa, mutta sellaisella saa otsalampun hienosti käyttökuntoon — sekä hieman latausprosentteja puhelimeen.

Aurinkosuoja kattaa niin aurinkovoiteiden kertoimet, aurinkolasit, lakin ja muun vaatetuksen. Nuo ovat taatusti oleellisia jossain Australiassa tai Kaliforniassa, mutta vesillä liikuttaessa asia on myös otettava huomioon ihan kotimaassakin. Itse muuttaisin sen hieman teennäisempään muotoon sääsuoja — välttämättömyystarvikkeethan ovat isompi, eräänlainen pääkategoria.

Silloin mukaan mahdutettaisiin aurinkovoiteen ja lippalakin lisäksi myös vaikkapa kevyt sadeviitta. Talviliikkumista en harrasta, joten mielikuvitus ei riitä niin pitkälle… joku kemiallista lämpöä antava varpaiden ja sormien lämmitin ehkä?

Ensiapu on vähimmillään pari laastaria, metri sideharsoa ja pala ilmastointiteippiä. Minulla on rakennettuna systeemi, jossa kuljetan varsinaista ensiaputavaraa kuivapussissa, joko kajakin kyydissä tai rinkassa. Ja sitten taskutavarana on juurikin pieni ehdoton satsi, jossa on juurikin muutama laastari, hieman sideharsoa, kaksi tamppoonia, pienin sveitsiläislikkuveitsi ja pieni sytkäri — pakattuna minigrippussiin, josta ilma on hieman painettu pois. Niin kauan kun minulla on vaatteet yllä, niin saan haavan paikattua ja mahdollisesti tulen sytytettyä.

Puukko on hyvä olla mukana. Sen ei kuitenkaan ehdottomasti tarvitse olla joku kilon painoinen leuku, jostain rambo-puukosta puhumattakaan (joka on muuten typerin mahdollinen, jota on koskaan myyty). Minulla on aina mukana pieni Victorinoxin linkkuveitsi, jota myös sveitsiläiseksi kutsutaan. Se itseasiassa sopii lähes kaikkeen pakolliseen, sillä saa jopa polttopuita pienemmäksi.

En ole koskaan tarvinnut isoa puukkoa, koska en tee metsätöitä. En myöskään kalasta tai metsästä, niin siinä suhteessa joku fileerausveitsi tai nylkypuukko on turhaa painoa. Kannattaa muistaa, että tehokkain tapa keventää painoa on olla kantamatta tavaraa, jota ei tarvitse. On minulla joku halpis-mora kajakissa, mutta siinä ei tarvitse miettiä painoa. Rinkassa on vain linkkuveitsi.

On hieman makuasia, että olisiko joku minitoimityökalu järkevämpi vaihtoehto. Olen moista kerran kaivannut, kun mela lakkasi toimimasta löystyneen mutterin takia. Mutta siinä aletaan siirtymään pakollisista muihin tarvikkeisiin — tosin, kannattaa koko ajan muistaa, että välttämättömyyksien lista ei tarkoita päällekkäisiä asioita, vaan että moiset ovat mukana. Joten jos vyöllä roikkuu kyläsepän takoma leuku ja vesuri, niin ei siihen enää kolmatta työkalua mukaan tarvita — ellei halua.

Tulenteko on vähimmillään tapa sytyttää tuli, vaikka olisi itse läpimärkä. Joten pelkkä suojaamaton tikkuaski farkun taskussa ei riitä. Toki, se ei sinällään ole järkevää muutenkaan. Kun muut kohdat katetaan usein jo niillä tavaroilla, jotka ovat joka tapauksessa mukana, niin tulenteossa kannattaa miettiä askelta pidemmälle. Se tarkoittaa silloin sitä, että kallis kaasulla toimiva ja piezolla sytytettävä vedenkeitin ei riitä. Ainakaan periaatteessa, sillä kaasulla saa kuitenkin sytytettyä melkein nuotion kuin nuotion.

Tarvitaan joku, jolla saa ylipäätään kipinän aikaiseksi. Osa kuljettaa tuluksia mukanaan, mutta niiden käyttö kannattaa opetella haastavammissa olosuhteissa — teräksen hakkaaminen märkien puiden kanssa on kohtuullisen turhauttavaa, tosin silloin mikä tahansa tapa on… vaativa. Muu maailma, kuin myös itsekin, käyttää Bicin pikkusytkäreitä. Paitsi että moinen mahtuu mihin tahansa, niin niiden kirkas väritys auttaa löytämään sytyttimen, kun mämmikäpälä tipauttaa sen kanervikkoon.

Sytykkeitä voi toki tehdä itsekin, jos haluaa vääntää kiehisiä tai repiä tuohta. Tässä kun on kahdesta eri asiasta kuitenkin kyse, ainakin minusta. On oma asiansa tehdä tavallista leirinuotiota ja oma juttunsa saada tuli aikaiseksi sen jälkeen, kun kaikki on mennyt pieleen, vituttaa, väsyttää ja viluttaa.

Naisten hygieniatuotteet ovat monellakin tavalla käyttökelpoisia. Terveyssiteet toimivat haavataitoksena ja tamppoonit sytykkeenä. Ja mikä mukavinta — ne on usein pakattu joko siedettävän tai hyvin vedenpitävästi.

Teknisempi luonne kantaa mukanaan myös pientä pulloa sytytysnestettä.

Suoja on joko teltta, riippumatto, tarppi eli kevytpeite, hätäsuoja tai mikä tahansa, jonka kanssa pääsee ulkoilmalta edes hieman suojaan. Vaelluksilla kaikilla on käytännössä aina jokin suoja mukana, ellei harrasta ekstriimiä henkiinjäämisseikkailuja — ja sillä akselilla useimmiten on jätetty kaikki muukin pois kyydistä.

Päiväretkillä sen sijaan harvemmin kannetaan mukana mitään. Kukaanhan ei koskaan eksy, eikä mitään tapahdu. Suurin osa eksyneistä on kuitenkin sellaisia, jotka vain vähän piipahtavat jossain. Vaikka osa eritteleekin suojan ja hätäsuojan, niin minusta ne kuuluvat samaan pakettiin. Joten jopa päiväretkillekin kannattaa ottaa mukaan pieni tarppi — vaikka mitään ei tapahtuisikaan, niin ainakin sen päällä voi istua. Vähimmillään se pitäisi olla avaruuslakana (jota osa pitää omana välttämättömyystavarana, ja jonka itse luokittelen ensiaputavaroihin).

Ruoka tarkoittaa päivän annosta, jonka voi syödä kylmänä. Perusretkimuonat eivät siis kuulu välttämättömien joukkoon. Päivässä tuskin kukaan kuolee nälkään, mutta jos saa jotain kaloreita, niin henkinen mieliala on korkeampi. Lisäksi ihmiset tuppaavat tekemään harkitsemattomia ja typeriä päätöksiä nälkäisinä.

Jokunen suklaapatukka, pieni paketti rusinoita, maapähkinöitä tai jotain vastaavaa, josta saa äkkiä kaloreita, lienee helpoin ratkaisu. Makuasioita, sanoi koira kun persettään nuoli, mutta minusta paras hinta/koko/kalorisuhde on Snickersissä ja Tuplassa. Kummankin haitta on siinä, että itse tuppaan syömään ne jo ennen hukkaan joutumista.

Vesi voi olla mukana kannettavaa ylimääräistä juomaa. Ehkä perusteltua, jos ollaan alueella, jossa ei ole vettä. Vesi vain painaa melkoisesti. Mutta vähimmillään kyse on vedenpuhdistustableteista. Silloin kannattaa kuljettaa mukana vaikka pussillista Hartsportia tai jotain muuta juomajauhetta — se kloorin maku on melkoisen luotaantyöntävää.

Mukana kuljetettava vedenpuhdistin ei ole koskaan huono idea, mutta sen täytyisi sitten toimia, vaikka filtteri olisikin jo ehtoopuolellaan. Keittäminen on toinen tapa, mutta se edellyttää mahdollisuutta sytyttää tuli.

Vaatteet ovat hankalin. Koska vaatteita on liikaa ja koska liian vähän. Pääsääntöisesti aika monet kuitenkin kantavat liikaa vaatteita mukanaan. Se, että täytyykö mukana kantaa jotain ekstraa, vai voidaanko todeta, että mukana oleva kattaa edellytykset yhdestä välttämättömyydestä, sitten taasen riippuukin. Mutta jos on liikkeellä ilman mitään, edes yhtä kuivaa sukkaparia ja sadeviittaa, niin ehkä viilaa hieman liikaa grammoja.

Talvellahan asia muuttuu. Silloin pukeutuminen pitäisi mitoittaa sen mukaan, että pystyy yöpymään pakkasessa.

Minulla on kajakissa enemmän vaatteita kylmän veden aikaan kun kesähelteillä. Pakko, koska minun on ennakoitava kaatuminen ja kastuminen. Mutta kuivalla maalla minulla ei nykyään ole kuin kaksi sukkaparia, teepaita ja pitkähihainen.

Merkinantovälineet ovat erikoisryhmä, enkä pidä niitä jonain yleisenä pakollisena. Lamppu on toimiva merkinantoväline, ja sehän on jo omanaan. Maastossa nuotio ja savu toimivat myös merkinantona, ja tulenteko on myös mukana. Sen sijaan vaikka veneilyssä saattaa olla tarve, niin terveen järjen kuin osaksi lain pakottamana, kuljettaa raketteja ja soihtuja.

Pilli on kuitenkin sellainen, joka jokaisella pitäisi olla mukana, niin maissa kuin merilläkin. Ei paina mitään, ja on edullinen.

Vessapaperi ei ole henkiinjäämisen suhteen pakollinen, mutta helpottaa. Kannattaa muuten pakata vessapaperia kahteen erilliseen vedenpitävään pussiin. Jos toinen satsi tipahtaa käsistä lammikkoon tai jorpakkoon, niin toinen on vielä tallessa.

Miesten suhteen toteaisiin, että ainakin melontahommissa sorsa, eli virtsapullo, on hyvinkin pakollinen. Tai ei tuo miesriippuvainen asia ole, koska sorsia myydään naisillekin — mutta miehillä tekninen suoritus on vaan helpompi (ainakin niin kauan kun ei erehdy pukemaan märkäpukua päälleen).

Henkilökohtaiset tarvikkeet ovat… henkilökohtaisia. Diabeetikon kannattaa miettiä miten pärjätä insuliinin kanssa. On muitakin lääkitystarpeita, jotka eivät kestä odottaa sitä tyypillistä 24 tunnin tai alle pelastusaikaa. Minulle moinen on hyttysmyrkky — ilman sitä ei vaan tule toimeen. Mutta kyseessähän voi olla mikä tahansa tavara tai asia, jota itse ehdottomasti tarvitsee.

Viimeinen välttämättömyys

Kerro mihin suuntaat, mikä on arvioitu aika ja tutustu reittiin etukäteen. Minä olen meloessani onnistunut eksymään, koska en ollut laajentanut karttaa riittävästi ymmärtääkseni missä aidosti liikuin. Ei siitä sen suurempaa ongelmaa tullut, mutta yleensä asiat menevät pieleen juurikin siksi, että hölmöilee tai ei ole miettinyt. Ja joskus on vaan huono tuuri.

Minä lähetän aina Minnalle viestin kun lähden liikkeelle ja kun pysähdyn. Ennakkoon hänellä on summittainen tieto mihin olen suuntaamassa ja kuinka kauan arviolta olen jossain. Toki nykyiset älykkäät <grin> puhelimet osaavat seurata muita laitteita, mutta silloin Minnan ei ehkä tarvitse miettiä, että ollessani puolessa välissä Maarianhaminaa, olenko muuttanut suunnitelmia meloa Vihdin edustalla vai onko jotain tapahtunut.

Tuo tietysti edellyttää, että puhelimessa on sähköä ja ollaan puhelinmastojen saatavilla. Sähkö on ongelma kaikkien viestintälaitteiden kanssa, mutta katvealueet hoituvat satelliittien kautta. Laitteita on useampi saatavilla, mutta aika usein liikkujat ostavat Garmin InReachin. Pieni, hallitsee tekstiviestit ja osaa tallentaa reittiä, mutta kohtuullisen hinnakas ostaa ja käyttää — akunkestokaan ei ole tervettä puhelinta kummallisempi. Mutta sillä saa lähetettyä tiedon liikkumisestaan sekä tilattua suoraan pelastuksen, jos on tarvetta, piittaamatta löytyykö joku operaattori.

Omat ratkaisut

Minä katan suurimman osan välttämättömyyksistä muutenkin mukana tulevilla. Erillisiä on kompassi, hätätulentekotarpeet ja minimaalinen EA-pakkaus. Sähkö hoituu kahdella 20 000 mAh varavirtapankilla, ja (ainakin) kajakin mukana kulkee aurinkokenno (sen toimivuudesta ei ole tietoa, vielä).

Erillistä majoitusta en kuljeta päiväretkillä. Pienet tarpit maksavat suhteettoman paljon, ja kun meillä yleensä liikutaan rajatulla alueella, ja kesäaikaan, niin en pidä moista ihan välttämättömänä.

Oletko sinä miettinyt sekuntiakaan koskaan välttämättömien tarvikkeiden listaa? Ja mitä pidät omassa ulkoilussa välttämättömyyksinä? Kommentointi on auki.